Mikä ihana kesä!

Maanantai 30.7.2007 klo 22:16 - Svensson

Sen verran kiirettä on kyllä pitänyt, etten ole ehtinyt kirjoitella pitkään aikaan kuulumisia. Voisinkin palkata jonkin hehkeän hempukan kirjoittamaan puhtaaksi kuulumisiani. Pusupalkka.

Juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna olin isin ja Tykki-veljeni kanssa Savossa paimennusleirillä. Se oli ihan paratiisi! Kauheasti lampaita, ja niitä hassuja vuohia. Niitä oli niin ihana paimentaa, ja olinkin kuulemma  aika hyvä!

No sitten siellä oli sellainen Barbi, kuulemma minipossu. Vai minipossu, sehän painoi ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin minä. Minusta se näytti enemmänkin tonnikeijulta. Yritin tutustua Barbiin, sillä en ole koskaan nähnyt sellaista otusta, mutta Barbi meinasikin tulla päälle ja purra minua hännästä. Voitte uskoa, että siinä vaiheessa sain jalat alleni.

Ruotsissakin tuli käytyä moikkaamassa mummoa ja muita sukulaisia. Viikko vierähti mummolassa hirmuista vauhtia, kun joka päivä paimensin kavereiden kanssa mummolan lampaita. Minusta on ihanaa, kun pääsen kesälomalla mummolaan, vaikka joidenkin mielestä sellainen on ihan tylsää. 

Ruotsin-matkalla jännittävintä oli kyllä se, kun seikkailin Miina-äitini ja Saimi-kaverini kanssa laivalla. Menomatkalla meillä oli hytti, jossa oli kuulemma viallinen lukko. Ovi ei mennyt kunnolla kiinni, ja niinhän siinä kävi, että kun yöllä Eija ja Maiccu kuorsasivat täyttä häkää, huomasimme, että ovi oli jäänyt auki. Karkasimme vaivihkaa ovesta käytävään. Saimikin oli ihan hiljaa, vaikka yleensä se on aina kauheasti juttelemassa kun se pääsee ulos.

Ystävällinen laivatäti kävi sitten yöllä koputtelemassa hyttien ovia ja kysymässä, kenen koirat mahtavat olla seikkailemassa. Täti oli sulkemassa baaria, kun se huomasi meidät baarissa. Harmi, kun olin juuri oppinut käyttämään sitä baarin hedelmäpeliä!

Maiccu ja Eija olivat aivan kauhuissaan ja sanoivat, että mehän olisimme voineet vaikka joutua kannelle ja hypätä sieltä mereen. Olihan se vähän turhan jännittävä reissu. Ensi kerralla lienee parasta pysytellä kiltisti hytissä.

Tänään kävimme Maicun kanssa eläinlääkärissä, sillä olin menossa kuvattavaksi. Luulin ensin, että pääsen johonkin mallistoon koiramalliksi, mutta ei. Minulta kuvattiin lonkat ja kyynärpäät ja tutkittiin silmät. Näin ihan hirmu huonosti sen jälkeen kun tyttö laittoi tippoa silmiini. Hoitopöydällä istuin kuin patsas, ja lääkäri kehui, että olen ihanan rauhallinen. Lääkäri tutki silmäni ja sanoi, että terveet ovat. Sitten hän sanoi, että silmissäni on näkyvissä sutturasaumat. Sutturasaumat! En tiennytkään, että sen näkee silmistä, onko sutturoilla saumaa minun suhteeni!

Maiccu kyllä valaisi sitten myöhemmin, että eivät ne ole mitkään sutturasaumat, vaan sutura- tai suturisaumat. Se on kuulemma sellainen rakenteellinen juttu, ja joillain koirilla ne ovat näkyvissä, useimmilla ei. Se on vähän samanlainen juttu, kuin että Maiculla on ranteissa aika isot luut. Yksi kaveri luuli niitä rasvapateiksi ja ehdotti, että ne pitäisi leikata pois. Hassu!