Agilitya ja muuta mukavaa

Keskiviikko 28.2.2007 klo 20:34 - Svensson

Ekaksi näin Ducan. Duca on ihana! Ja hirveän hyvä agilityssa, vaikka on vain muutaman kuukauden minua vanhempi. Duca on englanninspringerspanieli ja sillä on tosi isot korvat.

Sitten näin ihanat collietytöt Pocan ja Sunnyn. Olisin hirveästi halunnut tutustua myös uuteen ystävääni, erääseen beagletyttöön, mutta se katsoi minua sillä lailla alta kulmain, etten sitten viitsinytkään lähennellä.

Agility on ihan ok harrastus, mutta en ole ihan superinnoissani siitä. Se ihmetyttää, että kaverit -Duca ja muut- on ihan täpinöissään, kun ne ihmiset rakentavat rataa ja me istutaan seinän vieressä hihnan päässä. Minä vaan istun -yleensä etutassut tyylikkäästi ristissä- ja odotan rauhallisesti kunnes Maiccu tulee luokseni. 

Tänään taas siellä maneesissa hevosenpaska vei voiton agilityradasta. Maiccu halusi, että olisin tehnyt sen kanssa rataa, mutta minä iskin nenän maahan ja vetelin paskaa suuhun. Maiccu oli ihan masentunut ja sanoi, että ei tästä agilitysta tule yhtään mitään. En ymmärrä, miksi siitä agilitysta pitää oikein hössöttää koko ajan!

Pian minua alkoi kuitenkin harmittaa, kun olin ollut niin omissa maailmoissani, ja kun Maiccu vei minut treenaamaan pelkkiä hyppyjä, päätin panna parastani. Hypin tosi vauhdikkaasti kahdeksikkoa monta kertaa enkä pudottanut yhtään rimaa!

Kyllä me sitten taidetaan sitä agilitya jatkaa, sanoi Maiccu.

Tässä päivässä on kyllä ehdottomasti ollut parasta se, että olen päässyt kovasti ulkoilemaan (Maiculla oli vapaapäivä) ja että saimme peuranluut. Ne luut on tosi isot ja lihaisat, aah! Tylsää on ollut kuitenkin se, että Mustonen tulee aina ja ottaa luun suoraan suustani. Minä en sano mitään, vaan annan periksi ja yritän sitten vaivihkaa mennä vapaana olevan luun luo. Maiccu sanoo, että olen ihan liian kiltti, mutta kunnioitan Mustosta sen verran, etten uskalla  yhtään isotella. Mustonen on kyllä välillä tosi tyhmä!