36933
Kävijälaskuri
Kuulumiset24.6.2010 Hoitokavereita, agia ja paimennusleiri ISO HUOH. On ollut niin meneväinen kesäkuu, että huh. Josko juhannuksensa saisi vähän levätä ennen seuraavia koitoksia? Mitäs kaikkea onkaan tapahtunut? Svenssonin ja Bellmanin tyttökaverit Raisu ja Selma viettivät reilu viikon meillä maalaisaktiivilomalla, kun ihmisensä olivat kesälomareissulla. Ja aktiiviloma oli täysin nimensä veroinen, ainakin bestiksillä Bellmanilla ja Selmalla. Kyllä ne taisivat sen viikon aikana joskus levätäkin, ainakin yöllä, mutta valoisaan aikaan meno oli aika haipakkaa. Miten ihmeessä ne jaksavat juosta kilpaa, painia, leikkiä, yms. ihan koko ajan? Beltsu ja Selma vetivät niin innokkaasti rundia meidän terassin ympärillä, että siihen muodostui pieni vallihauta... Välillä junnut saivat Raisun ja Svenssoninkin mukaansa, mutta pääosin aikuiset touhusivat omiaan. Kun kotiinlähdön aika tuli, Raisu hyppäsi sekunnissa auton takaboksiin eikä taakseen vilkaissut. Taisi siis olla valmista kauraa:) Selmaa ei kotiinlähtö olisi voinut vähempää kiinnostaa, vaan Beltsun kanssa piti vetää muutamat rundit vielä pihalla. Ja sitten Beltsu hyppäsi sinne autoon:) Kesäkuuhun on kuulunut mukavasti myös agilitya, jossa ollaan koettu alamäkiä, ylämäkiä, alamäkiä ja taas ylämäkiä. Kävin poikien kanssa loikkimassa Lägin Pihacupissa viime viikolla; Svenssonin kanssa tehtiin kisaavissa hylly, Bellman sijoittui mölleissä toiseksi. Svenssonin rataan olin oikein tyytyväinen, Beltsun rata taas ei niin hieno ollut, mutta tulipahan kokemusta ja tavattua treenikavereita. Toissa sunnuntaina pakattiin pojat autoon ja kurvailtiin Kellomäkien residenssiin Kangasalle treffaamaan paitsi ihmisiä ja Tykkiä & Petsua myös perheen pientä partisneitiä Niisiä. Aivan ihana pieni tyttö! Meidän poikien mielestä Niisi oli ihan jees, mutta enemmän niitä kiinnosti (tai ainakin Svenssonia) laitumella olleet lampaat. Tehtiin mukavan vierailupäivän päätteeksi treenit, jotka onnistuivat molemmilta ihan yli odotusten. Meillä oli edellisistä paimennustreeneistä jo kuukausi aikaa, ja silloin viimeksi ne eivät niin hirveän hyvin menneetkään. Bellmanilla on ollut pidemmän aikaa jo jokin murkkuiän jumittuma, ja Svensson puolestaan on vaan niin hirveän kiihkeä, mitä lampaisiin tulee....Mutta nyt Beltsu yllätti olemalla oikein innostunut niistä hassuista eläimistä, ja sillä oli ihan ajatustakin, mitä niillä tehdään. Bellman pääsi hommiin ihan isolle laitumelle, ja se sopi junnulle. Beltsu toimii paremmin isossa tilassa, kun seinät tai aidat eivät ahista... Svenssonin kanssa oltiin pyöröaitauksessa päästelemässä höyryjä, ja kun niitä oikein kunnolla päästeltiin, niin kyllähän me sitten molemmat rauhoituttiinkin:) Ja Svensson muisti taas, että mitä rauhallisemmin tekee, sen parempi. Miten se voikaan olla sellainen viilipytty muussa elämässään? Viime viikonloppuna meillä oli sitten kesäkuun huipennus eli partisten paimennusleiri Somerolla. Kolmen päivän aikana yhteensä 10 trreeniä per kirsu ja kaupan päälle leirikisa (Svenssonille) ja taippari (Bellmanille), Menossa oli mukana parhaimmillaan 19 partaa omistajineen. Aika hyvä määrä! Meillä meni kokonaisuudessaan treenit oikein hyvin. Bellmanilla pysyi kiinnostus aika kivasti, vaikka parempaan se on viime syksynä pystynyt. Beltsu kuitenkin petrasi koko ajan, ja maanantain taipparissa läpimeno oli tosi hilkulla. Bellmanin tulos: Asteikko 1-5 kaikissa, ensimmäiset 3 kohtaa lasketaan mukaan pisteisiin Henkinen kestävyys 3 Kiinnostunut, mutta homma katkeilee Taipumus hallita lampaita: 2 Ei kerää koko laumaa Henkinen kestävyys: 3 Pehmeä, ohjaajassa kiinni. Itsenäinen työskentely hakusessa Yhteistyökyky/ohjattavuus: 4 Ohjattavissa, hyvä yhteistyö Kokonaisvaikutelma ja yleiskommentit: Rauhallinen, ei keskity työhön, lisää treeniä! Keskiarvo 2,66 Kyllä oli niin pienestä kiinni, vain yhdestä vaivaisesta pisteestä. Mutta ei huono, kun vertaa edellistä taipparia 4 viikko sitten, jossa pisteet olivat 2 - 1 - 1 - 3 ja keskiarvo 1,33. Entäs sitten Svenssonin Ranch-kisa? Sekin meni mun mielestä tosi hyvin, ainakin siihen asti kun omat hermot menivät...Alku ei ollut lupaava, kun Svensson ei malttanut odottaa käskyä ja lähteä tekemään tyylikästä hakukaarta,vaan se juoksi täysillä keskelle lammaslaumaa ja hajotti porukan...mutta kisan edetessä myös tatsi parani, ja suoritimme radan lopulta alle ihanneajassa (joka oli 12 minuuttia). Svensson oli lopulta kisassa neljäs, ja mukana oli 10 partista. Svenssonin tulokset: Haltuunotto 3 (max 20) Kirosana -5, läpi ja halki Kuljetus (2 porttia ja kuljetus paalien ympäri) 18 (20) Hyvää työtä! 1 nukahdus Portti (Aitauksesta ulos ja haltuun) 4 (5) Laidunnus (alue n 20x20m merkitty viitoin) 15 (20) Pyörimistä Kuljetus ulkona 5 (10) Kirosana -5 Kuljetus aitaukseen ja portti 4 (5) Häkitys (6-kulmainen häkki) 8 (10) Voimasanoja, väärä ovi Häkistä ulosajo ja lauman palautus varikolle 7 (10) ropleemia Yhteispisteet 64/100 Kuten tuomarin kommenteista näkyy, ohjaajalta pääsi muutama kirosana, vaikka ei olisi saanut. Ja lopussa Svenssonilla tuli kakkahätä, eikä se ennättänyt kuljettaa lampisia takaisin varikolle. Mutta kokonaisuudessaan aika hyvin meidän ihan ekaksi kisaksi! Sitten ei muuta kuin Hyvää Jussia! 23.6.2010 Ensi hätään kuvia paimennusleiriltä löytyy täältä. Tarinaa luvassa ihan kohta... 7.6.2010 Hakujuttuja, agia, tyttöystäviä ja näyttelyä Viikko sitten sunnuntaina pääsimme pitkästä, pitkästä aikaa hakumetsään, kun järkkäsimme treenit Monikan, Iran, Jussin ja Samin kanssa. Menossa mukana siis Axel, Alva, Morris, Svensson sekä ensikertalaiset hakuilijat Bellman ja pikku-Olavi. Svensson oli niiiiiin onnellinen, kun se pääsi hommiin taas. Ensimmäinen maalimies löytyi helposti, toisen löytymiseksi piti tehdä vähän enemmän töitä, mutta Svenssonhan teki. Ja näytöille mentiin sellaista laukkaa, ettei meikä pysynyt perässä. Aivan mainiota:) Muillakin kavereilla treenit meni oikein illoisesti ja vanhasta muistista. Bellman oli tosiaan eka kertaa hakutreeneissä, ja se oli sitä mieltä, että ''hei, tääkin on mun laij!'' Beltsu on kyllä aivan luontainen kyky; sillä on kauheasti intoa, ja vaikka pistot olivatkin aika helpot, sillä oli selvästi idea, mitä sen piti tehdä. Ainoa huono juttu metsässä oli hyttyset, joita parveili siellä ihan tolkuttomasti. Ennen treeniä oli ukkostanut ja satanut ja salamoinut, mutta metsässä ei sitten enää satanutkaan. Kyllä haukut olivat väsyneitä, kun palasimme kotiin. Ihana päivä kavereiden kanssa:) Agilityssa molemmilla pojilla on mennyt tosi hyvin. Ollaan käyty aamupäivisin kentällä treenailemassa ja lisäksi tietysti ryhmätreeneissä. Svenssonin kanssa olen ottanut vähän iisimmmin, kun sillä on ollut takajalat hieman jumissa (minkä vuoksi käytiin Tiinalla hierottavana viime viikolla). Treeni on ollut enimmäkseen kontaktiharjoituksia ja pujottelua, hypyt on nyt jätetty odottamaan vetreämpiä aikoja. Pujottelu alkaa mennä koko ajan vauhdikkaammin; ehkä verkkokeppiharjoittelu alkaa tuottaa tulosta:) Bellman yllätti yhtenä päivänä agikentällä minut täysin. Se ei ollut suostunut aikaisemmin tekemään verkkokeppejä, vaan halusi heti sieltä verkkojen välistä pois. Yritin hommaa aina silloin tällöin, mutta sama juttu: ''pois äkkiä täältä!'' Eräänä päivänä, taisiko olla keskiviikko, olimme taas kentällä, ja ajattelin tyrkätä Beltsun verkkokepeille. Ja mitä teki Bellman? alkoi pujotella sulavasti niin kuin olisi aina sitä tehnyt! Kokeilin vielä pari kertaa uudelleen ja sama juttu. Bellman oli varmasti katsellut, kun Svensson oli tehnyt sitä ja ajatellut, että ei se voi niin vaikeaa olla.... Viikolla kävimme myös siirtämässä 14 kappaletta lampaita paikasta A paikkaan B. Muuten ei ole paimennusta nyt taipparin jälkeen ollutkaan eikä taida ollakaan ennen leiriä. Täytyy odotella parempia aikoja, josko mekin vielä joskus paimentaisimme. Meillä on ollut perjantaista asti menoa, hiekkaa, roskia ja ääntä. Raisu ja Selma siis tulivat kyläilemään:) Kyllä se vaan niin on, että neljä partista saa todella paljon enemmän sotkua aikaiseksi kuin kaksi partaa, huoh. No, hauskaa kuitenkin noilla kaveruksilla on! Selma ja Bellman ovat sellaiset hengenheimolaiset, ettei paremmasta väliä. Kaverukset aloittivat väännön ja kilpajuoksun heti kun näkivät toisensa, ja samaa on jatkunut nyt jo neljättä päivää... Eilen sununtaina Selma ja Bellman pääsivät, tai joutuivat, kuinka vaan, Lohjan näyttelyyn. Beltsulla oli ensi esiintyminen nuorten luokassa, Selmalla ihka ensimmäinen näyttely. En ollut yhtään ennättänyt treenata näyttelyjuttuja Selman kanssa, joten oli vähän jännät tunnelmat...mutta hyvin kaikki kuitenkin meni:) Tuomarina oli Maija Heinilä Norjasta. Oikein mukava ja ystävällinen tuomari, joka selvästi tykkäsi partiksista. Ja sehän on aina hyvä merkki! Bellmanilla ei ollutkisakumppaneita nuorten luokassa, ja muutenkin uroksia oli vain 4. Narttuja oli mukana 7. Bellman sai vaaleanpunaisen nauhan eli ERIn. Paras uros -luokassa Beltsu sijoittui kolmanneksi ja sai VARA:SERTin. Vierestä siis vietiin:) Erinomainen tyyppi. Hyvät mittasuhteet. Kallo, kuono-osa voisi olla aavistuksen vahvempi. Hyvä ylälinja. Riittävästi kulmautunut. Karvapeite saisi olla aavistuksen karheampi. Liikkuu pitkin askelin. Erinomainen luonne. Siis oikein hyvä arvostelu meidän karvattomalle murulle:) Selma oli myös ainoa luokassaan, juniorinartuissa. Eka näyttely toi tulokseksi EH:. Tuomari kehui Selmaa iloiseksi ja avoimeksi, erittäin feminiiniseksi tytöksi, joka tarvitsee aikaa. Näinhän se on:) 25.5.2010 Bellmanin näyttelyarvostelu Kateissa ollut Bellmanin näyttelyarvostelu löytyi juuri sieltä, jonne olin sen laittanutkin eli näyttelyrepusta.... tässä siis Mynämäen näyttelyn 15.5. arvostelu. Tuomarina oli Natalja Nekrosiene Liettuasta: 17 months. Strong bone. Good size of head. Enough strong muzzle. Enough strong neck. Short back. Good loin. Too steep in croup. Sufficient depht of chest, but quite narrow. Steep in shoulder. Side movement should cover more ground, narrow in front when coming. Changing a bit coat. Ja tuloshan oli JUNH. 24.5.2010 Kauhia kiirus joka paikkaan eli näyttelyitä, agilitya ja paimennusta ja vähän vielä muutakin Huh, saako jo hengähtää? On ollut sellaiset kaksi viikkoa, ettei pitkään aikaan näin kiirettä ole ollutkaan. Ollaan oltu haukkujen kanssa ja ilman haukkuja koko ajan menossa/tekemässä/tulossa. Ja bonuksena kamalan aikaiset aamuherätykset. Ne pitäis lailla kieltää. Helatorstaina 13.5. vietettiin koko päivä poikien kanssa Woollandiassa paimennuspäivässä. Koko päivä treenattiin ja illalla oltiin kotona ihan kanttuvei. Kiva päivä:) Seuraavana päivänä eli 14.5. meillä alkoi kesäkauden agilitytreenit. Svensson ja Bellman pääsivät samaan ryhmään, mistä olen tositosi tyytyväinen. Illan ohjelmassa oli näyttää kouluttajalle, kuinka me suoriudumme yli 20 esteen agilityradasta. Olin vähän kahden vaiheilla, treenatako Svenssonin kanssa lainkaan, koska olin aamulla aistinut, että sillä olisi ollut selkä kipeä. No, treeneissä herra päästeli menemään surutta, ja ajattelin, että sillä mikään kipee oo....Bellman räjäytteli myös aikas innokkaasti siellä radalla. Kauhee kiire koko ajan:) Beltsun motto taitaa olla, että tärkeintä on liike, ei päämäärä. Ja sitten heti lauantaina eli 15.5. piipahdettiin Bellmanin kanssa Mynämäellä näyttelyretkellä. Aamuseitsemältä polkaistiin autolla menemään, ja menomatkan aikana nähtiin ensin kettu ihan kotikulmilla ja sitten lähempänä määränpäätä poliiseja pysäyttämässä ylinopeutta ajavia. Onneksi oltiin Beltsun kanssa menossa vastakkaiseen suuntaan:) Näyttelypaikalla oli tuskastuttavan kuuma, ainakin meidän ex-pälsmonsterin mielestä. Ex-liite on nyt tarpeen, sillä Bellman teki taikatempun tässä taannoin ja pudotti karvansa. Tai no, enin pentukarva lähti pois tuosta vaan ja nyt on uutta aikuiskarvaa tulossa vähän hitaammalla volyymilla. Mutta hyvä, että turkki on vihdoinkin vaihtumassa. Näyttelyretkellä käytiin Beltsun kanssa ostoksilla: Bellmanille makkaraa, minulle kahvia, muurinpohjalettu vadelmahillolla ja 8 metriä lakua. Ja ai niin, käytiin me kehässäkin esiintymässä tuomarille ja sitten vastaanotettiin kehäsihteeriköltä sininen nauha. Okei, sininen on poikien väri, mutta me ei kyllä olla Bellmanin kanssa niin roolisidonnaisia... Tuomarina oli liettualainen rouvashenkilö, jolla oli meidän mielestä perin hauska nimi: Natalja Nekrosiene. Sukunimestä voi vääntää paljon kivoja versioita... Anyways, Bellman esiintyi viimeistä kertaa junioriluokassa. Kisakaverina oli yksi parta. Beltsu tuli toiseksi ja samalla siis viimeiseksi, ja tuomiohan oli H. Sehän siis tarkoittaa HUIPPU:) Arvostelun olen onnistunut hävittämään jonnekin, mutta kirjaan sen tänne heti kun paperinpala löytyy jostain.. Kotimatkalla vetelin autossa sitten niitä metrilakuja. Kaikki 8 metriä ei kyllä mennyt kurkusta alas, joten lahjoitin ne Henkalle. Loppupäivän voin sitten niin pahoin, ettei oksennus ollut kauheen kaukana. Verenpainekin oli taatusti aika pilvissä. Ja jottei lauantaita seuranneesta sunnuntaista olisi tullut yhtään tylsä päivä, pakkasin aamutuimaan pojat autoon ja suuntasimme tällä kertaa ihan toiseen suuntaan kuin edellispäivänä eli Kirkkonummelle. Siellä pidettiin partisten agikarkelot ja peräti lajin mestaruuskisat. Ja kun mainitsin, että epäilin Svenssonin potevan selkäänsä, niin olisi pitänyt tosissaan jättää herran lepäämään kotiin eikä kiikuttaa mihinkään agikisoihin. Svensson kyllä kisasi, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Hypyt olivat vielä ok, mutta kaikki kontaktiesteet olivat ihan katastrofi. Svensson ei olisi halunnut tehdä niitä, ilmeisesti silä sattui selkään niitä suorittaessa. Sitten tietysti Svenkka alkoi pyöriä ja haukkua ja mulla alkoi pinna kiristyä. Ei kiva. Kaiken kukkuraksi Svenssonilla oli jokin raju mahatauti. Ei kiva. Kotona aloitettiinkin sitten kipulääkitys ja vatsalääkitys ja viikon lepo. Nyt on mösjöö taas iskussa. Muuten agipäivä oli oikein mukava ja päästiin nauttimaan hyvistä partissuorituksistakin. Ja ai niin, minä päästiin debytoimaan kolmosluokassa, kun ohjasin Tildaa ja otettiin radan loppupuolella oikein komea hylly. Pohjallahan oli tietysti tyylikäs nollarata, että silleen:) Viime viikon säntäsimme sinne, tänne ja tuonne eli treenasimme agia (paitsi saikulla ollut Svensson), kävimme ihastelemassa merta ja joutsenia Kopparnäsissa ja minä aloitin puolimaratonin jälkeen taas juoksutreenit. Kiireet huipentuivat nyt viikonloppuna 22.-23.5. partisten paimennustaipumuskokeeseen Somerolla. Kun näkeen lähes 40 partista paimentamassa kahden päivän aikana, voi sanoa nähneensä ihan kelpo määrän partispaimennusta. Vieläkin parrat ja lampaat pyörivät silmissä:) Bellman oli tulessa ihka ensimmäisenä lauantaiaamuna. Läpi ei menty, kuten en ollut odottanutkaan. Tuomari Kimmo totesi, että ''Bellmanilla on murkkulukko''. Sitä se nimenomaan nyt on. Beltsun pisteet: Kiinnostus: 2 Emännän kanssa työskentelee, ei vieraan. Taipumus hallita lampaita: 1 Kyllästyy nopeasti, palaa takaisin touhuttuaan omiaan. Henkinen kestävyys: 1 Ei kestä painostusta. Yhteistyökyky/ohjattavuus: 3 Palaa takaisin, yrittää kuitenkin tehdä ja olla mieliksi. Kokonaisvaikutelma ja yleiskommentit: Nuori uros, murkkujumissa. Lisää treeniä, ajan kanssa paranee. Keskiarvo 1,33. Suositellaan uusintatestiä. Bellmanilla on tosiaankin nyt jonkinlainen murrosikä menossa. Toivotaan, että paimennusinnostus tulisi takaisin. Jospa sitä innostusta voisi siirtää agilitysta hieman paimennukseen, kun agissa sitä on ihan riittävästi vaikka koko treeniporukalle!
9.5.2010 Puikkaa pukkaa -ja juoksua kans Viime keskiviikkona pääsin Svenssonin kanssa opiskelemaan pujottelun jaloa taitoa entisen seurakaverini Seppo Savikon treeneihin Lägin kentällä. Puolitoista tuntia kestäneissä pujottelutreeneissä oli meidän lisäksemme mukana kolme koirakkoa; intensiivinen agilityilta siis:) Olen aina suhtautunut vähän skeptisesti verkkokeppiharjoitteluun, mutta niin se vaan vanhankin pään saa käännettyä....koko puolitoistatuntinen harjoiteltiin vain ja ainoastaan verkkokepeillä, eikä se tuntunut lainkaan pahalta, päinvastoin. Svensson ei ollut koskaan moista hökötystä nähnyt (tai no, nähnyt kyllä, mutta ei tehnyt lähempää tuttavuutta), mutta niin vain arvon herra sinne verkon sisällä lähti pujottelemaan. Sai jopa ihan mukavasti vauhtia, mutta sitten kun lopussa otettiin pari verkkoa pois ja tilalle kaaret, Svenssonin vauhti hidastui. Ja Svenkkahan ei kestä kauheasti toistoja, joten ei enää hinkattu hommaa pakosti, kun päänuppi oli ihan täynnä pujottelua. Treeni-illasta jäi tosi hyvä mieli, ja sen päätin, että tästä lähin me harjoitellaan puikka kuntoon verkkokepeillä, siis myös Bellmanin kanssa. Kävin heti seuraavana aamuna koirien kanssa kentällä, ja Svensson meni oikein mainiosti verkkokepeillä. Yritin opettaa Bellmaniakin niillä, mutta ei se tajunnut hommaa ollenkaan. Täytyypä sitten heti kevään ekoissa ryhmätreeneissa kokeilla uudelleen:) Eilen lauantaina oli vihdoin aika startata Helsingin puolimaratonin eli Helsinki City Runin lähtöviivalla. Edellispäivänä melkein toivoin, että jalkani/käteni/pääni olisi ollut poikki, eikä olisi tarvinnut juosta, mutta niin vain lauantaina iltapäivällä seisoin yli 10 000 muun juoksijan kanssa odottamassa lähtölaukausta. Heti alussa tiesin, että lujaa ei mentäisi, joten päätin ottaa juoksun hyvän treenin kannalta ja hölkkäsin leppoisan lauantaihölkän. Aikani oli 2.19, ei mikään hyvä, mutta kyllä siellä aika monta sataa, jopa monta tuhatta juoksijaa tuli vielä mun jälkeeni maaliin. Reitti on mukava, ja ilma hyvä juoksemiseen. Tosin lopussa alkoi sataa kaatamalla, mutta siinä vaiheessa olin enää kahden kilometrin päässä maalista, joten sade ei haitannut yhtään. Reitti kiersi Töölönlahden ympäri, käväisi Hakaniemessä, sieltä Ruskeasuolle, Niemenmäkeen ja Pikku-Huopalahteen ja takaisin stadionille. Tuli nostalginen olo, kun samoja reittejä pyöräilin paljon asuessani aikoinaan Helsingissä. Mutta nyt on puolikas onnellisesti takana, eikä edes kynsiä taida tällä kerralla irrota! Pian aloitan koirien kanssa canicrossailut, ja sitten valmistautumisen syksyn triathtlonkisaan sekä toiseen puolimaratoniin. Mutta nyt ei kyllä pariin päivään juosta yhtään kilometriä! 4.5.2010 Päiväretkeilyä, tottista ja juoksua Eilen maanantaina meidän piti itse asiassa lähteä aamulla paimentamaan, mutta koska Swedun lampaat olivat aivan katkipoikki väsyneitä viikonlopun paimennuskisojen jälkeen, annoimme niiden levätä ja jätimme paimennukset odottamaan ensi viikkoa. Sen sijaan pakkasimme pojat autoon ja suuntasimme meren rannalle Porkkalanniemen ulkoilualueelle. Pikainen pysähdys Siuntiossa eväskaupassa: koriin pino terveellisiä herkkuja kuten berliininmunkit jne. Sitten olikin kaikki valmista pienelle merenrantaretkelle:) Kyllä silmä taas lepäsi niin komeissa maisemissa. Svensson ja Bellman haistelivat kirsut pystyssä meri-ilmaa ja koko porukka ihastelimme meressä uivia joutsenia. Eväät maistuivat paljon paremmilta kuin kotona, koska retkellä eväät ovat aina hyviä! Kauemminkin siellä olisi viihtynyt, jos tuuli ei olisi ollut niin navakka. Hanskat oli kova juttu:) Tänään oli ohjelmassa Bellmanin viimeinen tunti tokoryhmässä. Paikalla oli vain kolme koiraa, mutta siinäkin sopivasti häiriötä. Alkajaisiksi teimme ryhmäpaikkamakuun, ja pääsimme Beltsun kanssa toiveidemme mukaisesti keskelle ryhmää. Toisella puolella koira pysyi hyvin maassa, mutta toisella puolella ollut koira nousi, lähti omistajan luo jne. Mutta Bellman se vaan makasi kuin tatti paikallaan. Seurasi kyllä koko ajan, mitä se koira teki, mutta ei noussut kertaakaan istumaan. On sillä hermot paikallaan:) Illan aikana teimme myös muut alokasluokan liikkeet, ja oikein hyvä mieli jäi treeneistä. Kyllä meistä vielä kisakoirakko tulee! Mainion illan päätteeksi otin vielä molemmat pojat mukaan juoksulenkille. Mulla on ensi lauantaina puolimaraton, ja tällä viikolla ohjelmassa vain pari kevyttä lenkkiä. Puolen tunnin juoksu oli ihan passeli koirien kanssa ja hyvin se sujuikin, vaikka Beltsu ei ole aikaisemmin juoksulenkillä ollut mukana. Ketään ihmisiä ei näkynyt missään, joten pystyin pitämään poikia vapaana koko matkan. Kun puolimaraton on ohi, onkin aika alkaa treenata canicrossia molempien kanssa:) 1.5.2010 Hauskaa Wappua! Koska kertaus on opintojen äiti, tässä tiivistettynä meidän murmeleiden kuulumiset huhtikuulta: Pääsiäisenä, tarkemmin pitkänäperjantaina, olimme koko pitkän päivän paimentamassa Somerolla Swedun lampaita. Oli aivan mahtava päivä: hyvät treenit, loistavaa seuraa ja maukasta ruokaa. Mukana menossa Svenssonin ja Bellmanin kanssa olivat partiskaverit Ansa, Tilda, Taffy, Petsu, Tykki, Gimme, Mei Mei ja Fauni. Bellmanin kanssa otin päivän aikana vain puolikkaat treenit eli kaksi harjoitusta, kun sillä lammastietous täyttyy vielä niin kovin helposti:) Mutta tosi hienosti Bellman tehtävästään suoriutui. Beltsu pääsi harjoittelemaan ulkoaitauksessa noin 50 lampaan joukkoa. Ensin vähän ujostutti, mutta sitten kun pikkumies pääsi jyvälle hommasta, niin sitten mentiin ja vähän haukuttiinkin. Ulkoaitauksessa oli iso oja, joka päivän mittaan vielä leveni, kun lumi suli, ja Beltsu hyppi komeasti ojan yli lampaiden perässä. Päivän jälkeen herra hiekkahentunen olikin todella komeassa kuosissa, kuten etusivun kuvasta näkyy! Svensson teki myös oikein mainiot treenit. Svensson, kuten suurin osa koirista, harjoitteli vielä sisällä, ja lähinnä treenasimme kuljetusta, poispäin ajoa yms. Kotona illalla kuului vain tyytyväinen kuorsaus, kun lammaspaimenet olivat sammuneet pitkän ja rankan päivän jälkeen omiin peteihinsä. Paimennus on jatkunut kevään aikana säännöllisesti, ja nyt vain odotamme ensin partisten paimennustaipparia kolmen viikon päästä ja paimennusleiriä sitten kesäkuussa:) Bellman on ennättänyt aloittaa tässä välin myös agilityn mölliuransa. Menin pari viikkoa sitten Vantaalle epävirallisiin kisoihin lähinnä hakemaan Svenssonille vähän kisakokemusta seuraavan viikonlopun virallisia kisoja varten. Ilmoittautumisessa tulin katsoneeksi möllirataa ja totesin, ettei se nyt hirveän vaikea ollut: No, ilmoitin sitten Beltsun mölliradalle. Bellmanilla kesti pitkän aikaa ennen kuin se tajusi, että ollaan agikisoissa...sen jälkeen se seurasinkin erittäin intensiviisesti kisaratoja, pomppi ja haukkui. Oma suoritus meni ihan mallikkaasti, ja itse asiassa paremmin kuin olin odottanut. Saimme radan tehtyä ihan sujuvasti, mutta virheitä kyllä tuli. Illan komein A:n alastulo olisi varmaan kirjattu meille: Bellman hyppösi A:n harjalsta suoraan maahan, enkä osannut muuta kuin seurata vierestä komeaa liitoa. Koskaanhan se ei ole moista treeneissä tehnyt....Bellman on agissa hyvin rohkea, ja vauhtia on kuin pienessä kylässä. Positiivista oli myös se, että sijoituksemme kisassa ei ollut suinkaan viimeinen:) Svenssonin kisa jäi sitten lopulta väliin. Kello oli jo yli 21 illalla, kun menossa olivat vielä medikilpailevat. Ilta oli ollut tosi pitkä, enkä viitsinyt enää odotella, joten kurvasimme kotiin. Ne seuraavan lauantain kisat Lohjalla menivät treenaamattomuudesta huolimatta ihan ok, ainakin Svenssonin osalta. Nyt vaan taas pitäisi treenata ja treenata ja treenata.... Eilan vappuaattona juhlistimme kevään alkua kavereiden kanssa ja teimme kimppalenkin Tildan, Taffyn, Miinan, Ansan, Kimin, Selman, Raisun, Tarmon, Simon ja Lennin kanssa Gunnarlan majalle. Eväinä oli simaa ja munkkeja ja iloista mieltä. Kaveruksilla oli iloinen jälleennäkeminen ja kurainen vappuasu:) Ensi viikolla pääsemmekin Svenssonin kanssa pujottelukurssille, ja parin viikon päästä alkavat kesän agitreenit. Svensson ja Bellman pääsivät samaan treeniryhmään ja meillä on ihan huippuopet:) 29.3.2010 Kuukausi täynnä äksöniä Hups, mihin se kuukausi oikein katosi? Päivitystä ei ole ollut viiteen viikkoon..suurin syy on se, että näillä sivuillä levytila alkaa olla ääriään myöten täynnä. Jotain tarttis tehdä, mutta en vain tiedä, mitä tekisi. Kuvia ei mahdu enää lainkaan, ja muutenkin täytyisi sivuja uudistaa. Saisikohan töistä kotisivujentekovapaata? No joka tapauksessa emme ole koko kuukautta pötkötelleet, vaan kovasti puuhasteltu kaikkea mukavaa. Bellman aloitti kolme viikkoa sitten pelastuskoirauransa Raaseporin pelastuskoirien ja Inkoon Canidaen yhdistetyssä pelastuskoiraporukassa. Ensimmäisellä treenikerralla oli rakennusetsintää; paikkana vanha suojeltu talo. Bellman suoriutui tosi hienosti harjoituksista, vaikka se ei ollut koskaan aikaisemmin moista tehnyt. Beltsu meni rohkeasti taloon sisään ja lähti saman tien tassuttelemaan pimeisiin huoneisiin. Ensin perimmäisen huoneen nurkasta löytyi maalimies, joka tarjoili kovasti makupaloja, ja kas, toisestakin huoneesta löytyi maalimies, joka oli myös varustautunut herkuilla:) Toinen treeni tehtiin ulkona, ja Beltsu etsi kovin innokkaasti ihmisiä piiloistaan. Hyvin siis meni noviisilta, ja kovasti me jo Beltsun kanssa odotellaan, että päästäisiin uusiin treeneihin. Omat työvuorot taas haittaavat säännöllistä harrastamista, mutta eiköhän meistä vielä oiva pelastuskaksikko kehkehdy! Svenssonin kanssa käytiin pyörimässä ja pomppimassa agikisoissa Kirkkonummella viime viikon sunnuntaina. Ohjelmassa kaksi agirataa, ja tuloksena toiselta hylly ja toiselta jopa tulos, tosin ei kovinkaan mairitteleva 30 vp ja rapiat päälle. Ratavirheitä tuli 20 ja loput sitten aikavirheistä. Huhhuijaa. Eihän me olla Svenssonin kanssa vielä ihan kisavalmiita, mutta olen halunnut kisata nyt sen kanssa pääasiassa sen vuoksi, että se saisi kisavarmuutta ennen ulkokauden alkua. Ja siinä ollaankin varmasti onnistuttu. Kaikki muu sitten tökkiikin:) Svenssonilla on nyt niin paljon vauhtia, että olen ihan pulassa. Yritän jarrutella sitä radalla, vaikka ei pitäisi. Ja sitten Svenkka alkaa pyöriä...Ja sitten mulla menee hermo. Voi huokaus. Mutta nyt vaan treenataan ja mennään kisoihin vasta, kun päästään samalle aaltopituudelle vauhdin ja ohjauksen kanssa. Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että Svenkasta kuoriutuisi joskus innokas agiliitäjä, jolla on aivan hirmuinen vauhti! Bellmanin kanssa puolestaan pyörähdettiin näyttelyssä Tampereella viime viikon lauantaina. Olipas reissu: saimme auton parkkiin noin kilometrin (no okei, ehkä ainakin puolen kilometrin) päähän Pirkkahallista, ja sieltä olikin sitten riemuisaa vetää kärryjä (Eija) pitkin loskaista, jäistä ja märkää tietä pitkin. Mulla oli kengät, sukat ja jalat ihan märkinä jo alkumetreillä, ja kotona iltapäivällä sainkin ottaa vettä valuvat sukat pois jäisistä jaloista. Koska kävelymatka autolta näyttelypaikalle kesti yllättävän pitkään, olimme kehän laidalla vähän niin kuin viime tingassa. Beltsu ja Ansa olivat aivan märkinä, eikä Beltsulla ollut paljon apua tossuistakaan, jotka olivat päästäneet veden läpi. No, onneksi kuraa ei sentään ollut tassuissa. Perunajauhopilvi vain leijaili häkin ympärillä, kun pientä luutunsoittajaa tupsutettiin ja harjailtiin. Olo oli kuin formulavarikolla, kun renkaat vaihdetaan vauhdissa; ei siinä mennyt kuin muutama hassu minuutti, kun Jaana ja Tarja hoitivat pikkumiehen näyttelykuntoon:) Tuomarina oli itävaltalaisrouva nimeltään Margit Brenner. Junnu-uroksia oli mukana neljä. Bellman palkittiin ERInomaisella, ja tuomari sijoittui Beltsun luokkakakkoseksi => ERI2. Paras uros -luokassa ei tullut mainetta eikä kunniaa, mutta arvostelu oli ihan mukava: 15 monate, gut aufgebaut. Schöne haaren, gutgeformate noch etwas schmaler kopt. Scherengebiss, gut anfgesetzten hals. Oberlinie noch etwas weich. Gute freie bewegung mit korrekten drucken. Ruhiges wesen. Arvostelukäsialasta oli tosi hankala saada selvää, mutta jotakuinkin noin se meni. Ja drucken-sanassa pitäisi olla saksalainen u, mutta mä en taaskaan muista, mistä näppäimistä se tulee... Vapaa suomennus menee kai jotenkin näin: 15 kuukautta, hyvä rakenne. Kaunis turkki, hyvinmuodostunut vielä hieman kapea pää. Saksipurenta, hyvin asettunut kaula. Ylälinja vielä hieman heikko. Hyvä vapaa liikunta oikealla potkulla. Rauhallinen olemus. Oikein olin tyytyväinen Bellmanin menestykseen ja esiintymiseen, vaikka ne takajalat voisivatkin asettua vähän paremmin sinne taakse... Matkassa mukana ollut Ansa nappasi narttujen AVO-luokasta EH:n ja samaten mukavan arvostelun. Eikä ne märät jalat sitten enää ihan hirveästi harmittaneet... Kuukauteen on kuulunut agin, näyttelyn ja pelastusjuttujen lisäksi tietysti myös paimennusta. Pikku hiljaa mennään Svenssonin kanssa eteenpäin, ja Bellmankin on taas innostunut lajista. Pitkänäperjantaina meillä on tiedossa koko päivä lampaita ja paimennusta, kun menenne porukalla laittamaan Swedun lampaat ruotuun! Kaikkein mukavinta poikien mielestä on kuitenkin ollut se, kun Svenssonin Tykki-veli ja Petsu-isä ihmisineen vierailivat meillä viikonloppuna. Veljekset eivät olleet tavanneet toisiaan taas lähes kahteen kuukauteen, ja meno oli sen mukaista: ensimmäinen ilta varsinaista örkkimistä ja hännät tapissa kävelyä, mutta yön yli nukuttuaan veljekset taas olivat niin kaveria:) Ja Bellman ei tiennyt miten oikein olisi ollut ihanien idoliensa lähellä. Se mateli, heiluttei häntää ja teki vaikka mitä, että se olisi ollut mieliksi sedille. 22.2.2010 Reporankana ja kuinka sellainen olotila hankitaan
Mutta palataanpa hetkeksi hieman taaksepäin meidän murujen aikajanassa: Ystävänpäivänä 14.2. piti tottakai järjestää partakaveruksille treffit ystävyyden ja laskiaisen kunniaksi. Kimppalenkillä ''meidän'' metsässä olivat mukana Miina, Ansa, Kimi-heeleri, Tilda, Taffy, Selma, Raisu, Tarmo, Simo ja Lenni sekä tietysti myös Svensson ja Bellman. Kiersimme mukavassa pakkassäässä ihan kelpo lenkin. Olin Henkan kanssa edellispäivänä käynyt lumikenkäilemässä ja avaamassa polkuja, kun lunta oli taas tullut lisää. Tampattiin myös eväidensyöntipaikka, ettei tarvinnut kahvimukeja kilistellä ihan polviin asti lumessa:) Kovastihan nuo kaverukset nauttivat lumessa juoksemisesta. Ja kuten kuvasta näkyy, talvi-idylli oli täydellinen:) Viikko menikin sitten vauhdikkaasti. Kävin muutaman kerran poikien kanssa ottamassa pienet agisulkeiset hallilla, ja loppuviikosta sain ostettua Svenssonille tuntipörssistä taas vapaana olleen treenitunnin. Oli kyllä jälleen kerran niin mainiot treenit, ettei paremmasta väliä! Ja taas kerran tajusin, että koirahan tekee vaikka mitä, mutta kun pitäisi itsekin muistaa liikkua siellä radalla oikein..Svensson on tosi herkkä mun ohjaukselle, ja eipä tarvitse kuin millin kääntää vartaloaan väärään suuntaan, niin se siitä sitten. Mä varmaan tarvitsisin askelmerkit sinne radalle. Ja peruutuspeilin. Heti seuraavana iltana eli perjantaina oli molempien poikien agitreenit. Bellmanin tunnilla tehtiin hyppytekniikkaharjoitukset, ja se osoittautuikin paitsi todella mielenkiintoiseksi myös erittäin hauskaksi harjoitukseksi! Ensin ajattelin, että meillä ei tule treeneistä mitään, toisin sanoen Beltsu ei osaisi, mutta kylläpä olin taas väärässä. Bellman oivalsi idean heti. Niin no, eihän se mikään tyhmä ole, vähän hidas vaan toisinaan:) Hyppyjen takana odottanut maksapala kiinnosti Bellmania niin paljon, että sehän olisi vaikka voltteja heitellyt, että olisi päässyt makupalan luo. Ahneudesta on kyllä apua! Ensin lähetin Bellmanin yhden esteen takaa makupalalle. Sitten siirryttiin toisen esteen taakse, sitten kolmannen jne. Lopussa esteitä oli muistaakseni 6. Ja niin tuo hiekkahentunen vaan lähti itsekseen hyppimään niitä esteitä kohti makupalaa. Rataa vielä hieman vaikeutettiin, mutta karvakaveri oli heti juonessa mukana. Mainio koira, mainio treeni:) Ja heti perään oli sitten Svenssonin treenit. Illan teemana oli kontaktit ja puolenvaihto. Kivat treenit, ja juuri sitä mitä kaipasimmekin tulevia kisojan varten. Keinulla vaan nyt jokin tökki; Svensson yritti ohittaa keinun ja juosta suoraan ottamaan makupalan keinun päästä (juu ja onnistuikin siinä pari kertaa). Vähän aikaa ehdin sitä keinua hioa, mutta vähän huonoille kantimille jäi. No, onneksi sunnuntain kisassa ei keinua sitten ollutkaan:) Ja sitten: toissapäivänä eli lauantaina meillä oli koko päivän paimennuspäivä Somerolla. Lähdin poikien kanssa matkaan jo aamuseitsemältä, sillä heti kahdeksalta alkoi harjoittelu (tai no, heti aamukahvin jälkeen). Mukana Svenssonin ja Bellmanin lisäksi olivat Ansa&Eija, Tilda ja Taffy&Lotta ja Dave, Tykki ja Petsu&Minna ja Pertti sekä Gimme&Tuija ja Mika. Ja koutsina siis Kimmo:) Jokaisen koiran kanssa tehtiin aamupäivällä kaksi harjoitusta ja iltapäivällä lounaan jälkeen kaksi harjoitusta. Voisi luulla, ettei neljä harjoitusta nyt niin rankkaa ole, mutta voin kertoa, että kyllä se on! Koirista näkyi jo viimeisessä treenissä selvä väsymys; ne olivat kuin kaikkensa antaneita urheilijoita! Olin tosi tyytyväinen molempien poikien treeneihin. Bellman jaksoi yllättävän hyvin, ja tehtiin jopa aika vaikeaa (siis vaikeaa Beltsulle) häkitystä ja kujaharjoitusta. Välillä Beltsu yritti saada niitä lampaita juoksemaan tai leikkimään kanssaan, mutta eivät ne olleet kiinnostuneita...Viimeinen treeni oli jo vähän liikaa meidän nuorukaiselle, joten otin sitten Bellmanin hihnaan ja käppäiltiin jonkin aikaa lampaiden perässä. Bellmanilla oli kyllä päässä niin paljon lammastietoutta, että taitaa kestää kauan, ennen kuin se on saanut kaiken tiedon käsiteltyä! Svenssonin kanssa harjoittelin ensin hakua ja yritettiin laajentaa vähän liian jyrkkää hakukaarta. Sitten meillä oli myös häkitystreeni ja kuljetusta kujassa. Svenssonin kaikki harjoitukset menivät ainakin minun mielestäni tosi hyvin. Svenkka työskentelee paljon rauhallisemmin kuin vielä syksyllä; sillä on varmaan jokin lammaslamppu syttynyt aivoissa.. Oli kyllä mahtava paimennuspäivä! Kaikilla koirilla meni niin hienosti harjoitukset, että ei voi kun olla ylpeä ihan jokaisesta. Musta tuntuu, että täältä lähtee syksyllä Ruotsin mestaruuskisoihin sellainen iskuryhmä, että niiden ruotsalaisten olisi syytä alkaa jo vapista! Mahtavan paimennuspäivän kruunasi herkullinen lounas ja tietysti erinomainen seura. Kyllä me oltiin kaikki kolme aivan tööt kun päästiin iltaseitsemältä kotiin. Katselin illalla vielä mäkihyppyä telkkarista ja heräsin joskus ennen yhtä yöllä. Svensson ja Bellman kuorsasivat kuorossa:) Ja jottei elämä olisi liian tylsää tai muuten vain tapahtumaköyhää, meillä oli Svenssonin kanssa eilen sunnuntaina ohjelmassa agilitykisat Kirkkonummella. Nykyäänhän agikisoihin ei viitsi lähteä ihan vain yhden startin takia, koska samalla vaivallahan sitä kisaa vaikka kolme rataa..niin me siis tehtiin eilen. Eka radalta (hyppyrata) otettiin hylly, joka tuli kolmesta kiellosta. Svensson juoksi esteiden ohi, ja niistä kiellot. Se meni pituuden ja muurin ohi; ja myöhemmin mietin, että juuri niitä esteitähän me ei olla pitkään aikaan harjoiteltu. Laitetaan kokemattomuuden piikkiin. No, oli se eka rata kyllä sellaista sähellystä muutenkin. Hohhoijaa. Toiselta radalta tuli myös hyl. Svensson meni taas pituuden ja muurin ohi, ja hyppäsi sitten muurin edessä olleen esteen, joten se oli väärä rata. Mulla oli tavoitteena saada tulos edes yhdeltä radalta, ja tulihan se, illan viimeiseltä radalta. Ei meidän rata mitään kauhean komeaa katseltavaa kai ollut, mutta kyllä siellä nähtiin monta muutakin ei niin hienoa suoritusta, joten ei kai meidän tarvitse hirveästi hävetä....radalta tuli 10 vp (kielto hypyltä ja kepeiltä) ja yliaikaa komeat 16,33 sekuntia. Tulos oli siis 26.33, mutta SE OLI MEIDÄN AGIURAN ENSIMMÄINEN TULOS! Taisin vähän tuulettaakin:) Sijoituimme 14:nneksi (viimeinen tuloksen saanut koirakko). Hirveästi tuli muuten hyllyjä siinäkin kisassa, ihan tiedoksi vaan:) Eikka Etevä the kasvattaja ansaitsee kiitokset kannustuksesta ja psyykkauksesta:) Mulla alkoi jalat ja selkä särkeä siellä kisapaikalla, ja kun kotiin päästiin, oltiin Svenssonin kanssa molemmat aivan kanttuvei. Svensson kömpi iltaruoan jälkeen työhuoneen sohvalle ja siellä se aivan pienellä rullalla nukkui ja näki taatusti ihania unia. Svensson on ollut tänäänkin vielä tosi väsynyt. Nyt ollaankin otettu vapaapäivä aika lunkisti lenkkeillen ja lepäillen. En viitsi vielä kertoa pojille, että illalla on tiedossa harjausta... 12.2.2010 Partapalleroiden kissanpäivät Meidän partapojilla on ollut aivan mahtava viikko! Agilityä, paimennusta, kavereita, kilpajuoksua. Ei kuulosta lainkaan hassummalta:) Viime perjantaina Bellman pääsi pitkästä aikaa agitytreeneihin. Olin jo etukäteen odottanut, että vauhtia ja säheltämistä tulee olemaan, ja kuinkas oikeassa olinkaan...Hirveä into tuolla hiekkahentusella siellä radalla oli, mutta eihän se sitten oikein enää muistanut, miten niitä kaikkia esteitä suoritettiin. Mutta hauskaa oli! Svenssonin vuorolla täytyi taas roudata Bellman autoon, kun se ensin oli temponut hihnassa itsensä melkein näännyksiin. Sen jäkeen saatiinkin Svenssonin kanssa keskittyä itse tekemiseen, ja treeni meni oikein mainiosti. Irtoamista täytyy kyllä treenata paljon enemmän, että päästäisiin siinäkin vähän eteenpäin. Lauantaina osallistuin Svenssonin kanssa Halli-cupin toiseksi viimeiseen osakilpailuun. Kauheasti taas jännitti, mutta niin siinä vaan kävi, että palkintopallilla oltiin jälleen kerran:) Ei todellakaan mikään huippurata, kaksi kieltoa ja alastulokontaktivirhe puomilta, mutta reippaasti alle ihanneajan. Tulos siis 15 vp ja sijoitus 3. Ja niitä tuloksia maksikilpailevissa tuli kaikkiaan kolme, loput hyllyjä (mukana 12 koiraa). Voisi siis sanoa, että aika vaativa rata. Halli-cupissa oli kivaa, mutta vielä kivempaa oli edessä, sillä suoraan kisoista lähdimme kurvailemaan kohti Kangasalaa ja Svenssonin Tykki-veljen ja Petsu-isän kotia. Veljekset pääsivät lumiselle pellolle päästelemään höyryjään ja vaihtamaan kuulumisiaan, kun viimeksi ovat tavanneet toisensa lokakuussa 4-vuotissynttäreillä. Bellman halusi olla jengissä mukana ja juoksi pellolla turvallisen välimatkan päässä veljeksistä. Petsu tyytyi odottelemaan poikien paluuta pihalla:) Reissussa tuli käytyä myös lampolassa moikkaamassa Poju-pässiä sekä Moonaa ja kumppaneita, ja sekä Svensson että Bellman tutkivat paikkaa kaula hyyyyyyvin pitkällä ja häntä hyyyyyvin matalalla. Vähän jännitti, mutta hirveästi kiinnosti ne ihanat otukset! Pojat olivat aika näännyksissä yökyläilyn jälkeen, mutta lähdin kuitenkin vielä sunnuntai-iltana Svenssonin kanssa agitreeneihin, kun olin ostanut tuntipörssistä vapaan paikan. Onneksi mentiin, sillä treenit olivat oikein tositosi hyvät, ja sain taas uusia ahaa-elämyksiä. Treeneistä innostuneena ilmoitin Svenssonin Kirkkonummen agikisoihin 21.2. Ohjelmassa kolme starttia, jes! Agilitya jatkoimme vielä maanantainakin, kun kävin aamupäivällä itsekseni molempien poikien kanssa hallilla pitämässä vähän sulkeisia.Svenssonin kanssa hioin ensin kontakteja ja pujottelua ja tein vain lyhyen pätkän edellisillan treenirataa. Sen jälkeen Svensson autoon ja Bellman halliin. Beltsu juoksi halliin häntä heiluen, kun se kai odotti näkevänsä kaikki agikaverinsa. Oli vähän ihmeissään, kun ei siellä ollutkaan ketään.. Seisoin radalla ja mietin, että mitäs tässä Bellmanin kanssa oikein tehtäis, niin Beltsu saman tien omatoimisesti hyppäsi samassa linjassa olleet kolme hyppyä ja sen jälkeen vielä hyppyjen päässä olleen putken. Voisiko sanoa, että pikkumies irtoaa paremmin kuin Svensson?:) Kun Bellman oli tullut omalta hyppy- ja putkitreenistään, otin sen kanssa puomin ja A:n kontakteja sekä tein vähän rataa. Treenasin myös pujottelua ihan karvalakkimenetelmällä eli suorilla kepeillä ja nami kädessä. Olin havaitsevanani, että Beltsulla olisi tullut jo pieni rytmi siihen liikkumiseen. Ainakin se jotenkin ymmärsi, mistä oikein oli kyse. Hyvä juttu:) Se oli siis maanantai ja ihana agitreenipäivä. Ja jottei tiistai olisi ollut maanantaita huonompi, suuntasimme illalla töiden jälkeen Somerolla paimennustreeneihin. Svenssonin kanssa meni kerrankin kaikki ihan nappiin, tai siltä ainakin tuntui. Kun Svensson oli ensin päässyt päästämään höyryt pihalle, se teki ihanan rauhallisesti työtä. Ja Svenssonin kohdalla ei meinaan sanat rauhallisuus ja paimennus yleensä kuulu samaan virkkeeseen! Ja sitten tuo hiekkapoika: Tein Bellmanin kanssa vain yhden treenin, ja siinäkin oli tekemistä. Se on ajoittain ihan innostunut, mutta saattaa yhtäkkiä olla ihan pihalla, että ''mitäs me täällä oikein tehdään, lähdetään pois.'' Ei se niitä lampaita pelkää, mutta sillä on nyt ilmeisesti jokin herkkisvaihe menossa. No, täytyy ottaa iisisti ja antaa sille vaan aikaa. Onhan se oikeasti aivan tenava vielä sen huikean karvansa alla. Nyt sitten vaan odotellaankin viikonloppua ja ystävänpäivän kimppalenkkiä kavereiden kanssa:) 2.2.2010 Köhää, tyttöystäviä ja lumikenkäilyä Hups, pari viikkoa vierähti kuin vettä vaan...Meillä oli ensin viikko hiljaiseloa Bellmanin yskän vuoksi ja sen jälkeen kaikkea muuta kuin hiljaiseloa. Raisu ja Selma tulivat nimittäin kylään:) Bellman tosiaan sairastui yskään pari päivää rokotuksen jälkeen. Se yski limaa ja vaahtoa yhden yön koko ajan, yski ja kakoi. Päivällä yskä vähän hellitti, mutta muutaman päivän kunnon köhää kuitenkin oli. Jätin sitten väliin molemmilta pojilta sekä sen viikon paimennuksen että agilityn ja myös Bellmanin näyttelyreissun Turkuun. Beltsua olisi pitänyt tietysti pitää ihan vaan levossa, mutta miten yksivuotiasta energistä partispoikaa pidetään levossa? Ei sitten millään. Ei tietysti riehuntaa yms., mutta eihän tuota karvapalloa voi sisällekään sulkea koko viikoksi. No, onneksi yskä oli lievää sorttia ja meni nopeasti ohi. Eikä Svensson saanut tartuntaa:) No, kun yskästä päästiin ja levätty oli ihan tarpeeksi, saimmekin oikein kunnon sutinaa kotiin. Raisu ja Selma viettivät meillä runsaan viikon, kun isäntäväki paistatteli päivää kaukana, kaukana yli 30 lämpöasteessa. Ja kovin vaudikas vierailuviikko olikin! Bellman ja Selma ovat sellaisia hengenheimolaisia, ettei kaveruksilla juuri tylsää hetkeä ollut. Painia harrastettiin sisällä, ulkona, aamulla, päivällä, illalla, onneksi ei sentään yöllä. Siinä oli Svenssonilla ja Raisulla ihmeteltävää:) Selmalla näytti olevan niin lystiä meillä, ettei se olisi malttanut lähteä kotiin lainkaan. Raisu kyllä hyppäsi saman tien autoon, kun takaboksi avattiin, mutta nuorisolla oli juuri kilpajuoksu niin hyvässä mallissa, ettei kotiinlähtö paljon kiinnostanut:) Tyttöystävät kun lähtivät, pojat joutuivat heti kuntokuurille, eli lumikenkäilemään. Ostettiin toissa viikolla lumikengät, ja niillä on tehty muutama retki. Neljän koiran kanssa kenkäily olisi ollut vähän turhankin haastavaa, mutta kaksi koiraa sopii retkikavereiksi hyvin. Tehtiin lauantai-iltapäivänä noin tunnin lenkki umpimetsässä upottavassa lumessa. Beltsu ja Svenkka tassuttelivät lumikenkäjäljillä, ja välillä koirista ei paljon mitään näkynyt, kun upotti niin. Jostain syystä Svenssonille homma otti voimille, vaikka sillä on loistava kunto ja huikeat lihakset. Voipi olla, että sillä oli jo jalat maitohapoilla kaikesta muusta juoksemisesta.. Extreme-lenkit ovat tällä viikolla jatkuneet, kun lunta on tuiskuttanut niin, että polut ovat menneet ihan umpeen. Aika työ on tuolla metsässä kävellä ja yrittää löytää polkuja lumen alta. Tänään jouduimme jättämään paimennuksen aamutreenit väliin, kun ajokeli oli ja on yhä ihan hirveä yön lumimyräkän jälkeen. Ja näkyy tuota lunta tupruttelevan vieläkin, tietää siis lumitöitä. Mutta perjantaina on ohjelmassa agilitya -Beltsukin pääsee pitkästä aikaa!- ja lauantaina taas agilityn Hallicup. Sieltä lähdetäänkin suorin vartaloin ajelemaan kohti sukulaisia eli Svenssonin Petsu-isän ja Tykki-veljen luo. Tiedossa hyvin todennäköisesti hurjaa kilpajuoksua ja painia -ja ehkä vähän pientä örkkimistäkin! 15.1.2010 Vuosihuollossa Taas on yhdet paimennustreenit takana. Tiistaina harjoiteltiin oikein pitkän kaavan mukaan; omat treenit tosin olivat yhtä pitkät (tai lyhyet, kuinka sen nyt ottaa) kuin aikaisemminkin, mutta kun paikalla oli yhteensä kahdeksan koiraa, ilta venähti pakosti pitkäksi. Olin vielä illan viimeinen treenaaja, koska ennätin paikalle porukan viimeisenä. Kotona oltiin vasta 22.30. Svenssonin kanssa meni molemmat sessiot tosi hyvin. Ensimmäisellä kerralla jatkettiin siitä mihin viime kerralla jäätiin, eli harjoiteltiin etäisyyttä. Taas petrattiin vähän, mistä olin oikein tyytyväinen:) Toisella sessiolla päästiinkin sitten häkityshommiin: ensin lampiset pois häkistä, sitten kuljetusta ja lampiset takaisin häkkiin. Kuulostaa helpolta, mutta voin vakuttaa, että ei se ole! Svensson teki työtä käskettyä, mutta näin, kuinka sen pää alkoi paisua -noin niin kuin kuvainnollisesti:) Häkistä ulos saaminen meni helposti ja kuljetuskin, mutta takaisin häkkiin saaminen olikin jo hankalampaa. Mutta kyllä me ne lopulta sinne saatiin, kun vähän autoin partakaveria;) Bellmanin eka treeni meni myös kivasti; lähinnä Beltsua sytytellään ja sen kanssa tehdään pieniä kuljetusharjoituksia. Ensin Beltsu oli vähän riehakas, ja homma oli tosi kivaa. Toisessa treenissä pikkumiehen kovalevy oli ihan tiltissä; ihan kuin se olisi ekaa kertaa nähnyt lampaita...Bellman juoksi koko ajan ovelle ja oli sitä mieltä, että nyt riittää. Ei ole oikein turnauskestävyyttä vielä:) No, ensi kerroilla ajattelinkin tehdän sen kanssa vain yhden treenin, jotta sen into säilyy. Onhan se oikeasti ihan napero vielä. Torstaina oli ohjelmassa Bellmanin vuosihuolto, eli rokotus ja pienimuotoinen terveystarkastus. Eläinlääkäri kehui erityisesti Bellmanin mahtavia reisilihaksia sekä upeaa turkkia ja rauhallista luonnetta. Varsinainen massahurmaaja:) Muuten ollaankin yhä nautittu ihanasta talvesta ja tehty pitkiä metsälenkkejä. Ollaan bongailtu metsäneläinten jälkiä ja kieritty lumessa, juostu kilpaa ja tehty kaikkea muuta mukavaa. Agilitya ei olla ehditty treenata tällä viikolla lainkaan, mutta toivottavasti ensi viikolla päästään sitäkin taas harjoittelemaan. 11.1.2010 Paimennusta ja muuta kivaa Viime torstaina korkkasimme uuden paimennusvuoden, kun vuorossa oli sekä Svenssonin että Bellmanin paimennustreenit Somerolla. Lähdimme kovalla kiireellä töiden jälkeen, ja ajokeli oli ihan kamala. Meinasin jo kääntyä vanhalla Turuntiellä takaisin, kun tie oli niin liukas, että hyvä kun auto pysyi omalla kaistallaan. Mutta kyllä me sitten kuitenkin lumituiskussa perille päästiin, hieman myöhässä, mutta kuitenkin. Olimmekin melkein ainoat treenaajat, kun muutama oli jäänyt huonon sään vuoksi pois. Svenssonin kanssa harjoittelin pelkästään etäisyyttä, eli että Svensson ei tulisi kuljetuksessa liian lähellä lampaita. Svensson oli nyt jo ekassa sessiossa yllättävän rauhallinen; yleensähän se päästelee ekassa treenissä höyryt pois ja sinkoilee lampaiden perän ihan hullun killto silmissä:) Olin oikein tyytyväinen jo ekaan treeniin, ja toisessa treenissä se oli ihan ihmeen kuuliainen. Jospa sillä alkaisi vihdoinkin jokin loksahtaa kohdalleen pienessä päässään? Bellman olikin sitten aivan toista maata. Bellmanin taktiikkana on olla näköjään kaikkea muuta kuin rauhallinen: Beltsu heitti pehvan ylös, etutassut alas ja alkoi haukkumisen. En tiedä, yrittikö se saada lampaita leikkimään kanssaan vai liikkumaan, mutta lampaat joka tapauksessa ignoorasivat karvapallon ihan totaalisesti. No, kyllä Bellman sitten lopulta ne lampiset sai jolkottelemaan. Toisen treenin jälkeen Bellmanin kieli roikkui jo melkein polvissa, kun otti henkisesti niin voimille. Kotimatkalla auton täyttikin sitten kaksi onnellisena retkottavaa partacollieta sekä ihana lampolan tuoksu, jota Henkka tosin kommentoi kamalana navetan hajuna...mutta kyllä se haju tai tuoksu aina muutaman päivän kuluttua haihtuu:) Lauantaina ohjelmassa oli agilityn Hallicupin osakilpailu, ja tällä kerralla oli meidän treeniryhmämme järjestelyvuoro. Lähdin Svenssonin kanssa hallille jo aamutuimaan; Bellman jäi kotiin ulvomaan sydäntäsärkevästi. Olisin kyllä Bellmaninkin voinut ottaa mukaani, mutta en kuitenkaan olisi halunnut pitää koiria autossa kovan pakkasen vuoksi, ja toisaalta Beltsu tulee kevythäkistä läpi, jos jätän sen yksin sinne...No, sitten kun näin mölliluokan radan, harmitti, ettei Bellman ollut mukana. Rata olisi ollut ihan mentävä Beltsun kanssa. Ens kerralla sitten:) Svenssonin kanssa kisasin ekan kerran kisaavien sarjassa. Rata oli haastava, mutta niin me vain saimme kuin saimmekin tuloksen. Virheitä rapsahti kolme eli 15 vp, mutta ihanneajan pinnassa oltiin (tarkkaa aikaa en muista, koska kisalappumme unohtui hallille...) ja sillä rapsahti kolmas sija. Niin ja cuppipisteitä tuli kahdeksan:) Olihan se meidän suoritus vähän sähläämistä jossain kohdin, mutta hyvää harjoittelua nuo epikset ovat. Niin ja Svensson nappas mua reidestä ihan loppumetreillä, kun se kävi niin kuumana (eipä olisi uskonut vuosi sitten, että Svensson voisi kuumentua agilitysta:)). Reidessä on nyt tosi komeat pienet hampaanjäljet.... Hallicupin menestyksen ja muuten vaan mukavan viikonlopun kunniaksi ostin pojille uudet pannat. Olen usein käynyt katsomassa pantoja netissä, mutta nyt kun pantakauppias olikin yllättäen paikalla hallilla, ostin pannat samantien. Pantoja löytyy osoitteessa www.4paws.fi. 6.1.2010 Loppiaiskivaa Jätin tänään sitten menemättä Svenssonin kanssa Noormarkun agikisoihin. Meillä oli aamulla -19 astetta, ja saman verran näytti lämpötila aamulla Noormarkussa. Kolme kisaa jäi sitten väliin, mutta kyllä ilma olis ollut kisaamiselle ihan liian kylmä, kun kisapaikalla ei ollut mitään lämmitettyä paikkaa. Agilityn sijaa lähdimmekin sitten kimppalenkille Miinan, Ansan, Kimin, Tildan, Tarmon, Simon, Lennin, Raisun ja Selman sekä huoltojoukkojen kanssa (Taffy jäi kotiin parantelemaan tassuaan) Remun montulle. Sää oli yhä kylmä, mutta kun koirilla oli takit päällä ja ihmisillä tarpeeksi vaatetta yllä, ei palellut yhtään. Tunti riehumista, kierimistä, lumeen sukeltamista ja jolkottelua teki kaikille oikein hyvää. Bellman oli erityisen onnellinen tavatessaan Selman, ja Lennin kanssa se innostui leikkimään takaa-ajoleikkiä pieninä pyrähdyksinä. Olin ajatellut mennä tänään(kin) hiihtämään, mutta kun pakkasta on ollut yhä niin paljon, en päässyt ladulle vieläkään. -10 astetta on mulle raja, kylmemmällä säällä en lähde ulos urheilemaan. Siispä suuntasin matkani punttisalille, ja siellähän taisi olla puolet lohjalaisista...väkeä melkein ruuhkaksi asti. Mutta ei se mitään; juoksin matolla puoli tuntia ja toiset puoli tuntia tein punttitreeniä. Edellisestä salitreenistä onkin monta kuukautta aikaa, kun olen ollut salin suhteen sairaslomalla vasemman olkapään kiertäjäkalvon tulehduksen vuoksi. Puolimaratoniin on enää neljä kuukautta aikaa, joten kyllä tässä täytyykin alkaa treenata ihan urakalla... Mutta siis kaikin puolin varsin mukava päivä tänään! Huomenna olisikin sitten paimennustreenit Somerolla:) 3.1.2010 Uudelle vuosikymmenelle ja sen kunniaksi Svenssonin kisauran korkkaus Voihan rähmä. Naputtelin tänne eilen pitkät jorinat vuodenvaihteen aktiviteeteista ja ennen kaikkea Svenssonin agilityuran ekoista kisoista ja hups, koko teksti häippäsi jonnekin bittiavaruuteen. Yritetäänpä nyt uudelleen:) Viime vuosi päättyi agin merkeissä, ja uusi vuosi ja uusi vuosikymmen alkoi siitä, mihin viime vuonna jäätiin...Uudenvuoden aattona kävin päivällä Eijan ja haukkujen kanssa hallilla vähän treenaamassa viimeisiä kuvioita Svenssonin ekoja virallisia kisoja varten. Svensson oli ihan hyvässä iskussa, ja olin taas niin tyytyväinen, kun se pystyy rentoutumaan silloin kun ei treenata, eikä välitä yhtään, vaikka joku muu treenaa. Toista se on tuo Bellman: Beltsu taas hyppi, pomppi ja haukkui, kun joku muu teki rataa. Ja sitten kun se itse pääsi radalle, hyppiminen ja pomppiminen jatkui...ja joka ikisen kerran se bongasi radalta A-esteen. Mahtaako sillä olla kaukokaipuu synnyinseuduilleen Pohjois-Karjalaan, ja se kuvittelee olevansa vaarojen huipulla, kun se katselee maailmaa sieltä A:n päältä? Vuosi vaihtui rattoisasti ja varsin rauhallisesti kotona. Olimme saaneet kylään Svenssonin Miina-äiteen, Ansa-serkun, Kimi-kaverin sekä Taffy-veljen ja Tilda-kaverin ja ihmisensä tietty myös. Illan ohjelmaan kuului saunomista, syömistä ja yleistä hauskanpitoa (mm. lumihangessa kierimistä suoraan saunasta) ja leluilla leikkimistä (lähinnä koirien juttu). Raketeista ei välitetty yhtikäs mitään, ja olin kyllä tosi tyytyväinen, ettei Bellmankaan niihin reagoinut. Eipä se ole muutenkaan ääniherkkä ollut, ja olin oikeastaan odottanutkin siltä välipitämätöntä reaktiota paukkuja kohtaan. Eilen lauantaina meillä oli sitten Svenssonin ihan eka virallinen agikisa, tai itse asiassa kaksi kisaa saman päivän aikana. Eija tuli kisareissuun Hyvinkäälle mukaan, ja kisapaikalla joukkoon liittyi vielä Lotta, kannustusjoukot koossa siis:) Meille tuli molemmilta radoilta hylly, mutta siitä huolimatta olin kyllä tosi tyytyväinen kisaan. Alusta oli liukas, ja eka radalla Svensson meni parikin kertaa rähmälleen, kun se painoi menemään niin lujaa. Ensimmäisellä radalla Svenkalla oli vähän ongelmia pujottelun kanssa; en tiedä, eikö se oikein hahmottanut niitä keppejä vai mitä, mutta se oli ihan pihalla. Ja pujottelu on treeneissä mennyt yleensä ilman ongelmia. Kumma juttu, mutta sitä sattuu. Eka radalta tuli lopulta kolme kieltoa: ensimmäinen kielto siitä, kun ohjasin huonosti ja Svensson juoksi esteen ohi, ja kaksi kieltoa kepeiltä. Muuten meno oli sujuvaa, ja erityisen tyytyväinen olin, että kontaktivirheitä ei tullut, eikä rimojakaan pudonnut. Toisella radalla tuli myös kolme kieltoa: ensimmäinen taas kepeiltä (juoksi ohi) ja sieltä tuli myös yksi vitonen. Toinen kielto tuli pussilta (juoksi ohi), mikä ei ollut yllätys, sillä en muista, milloin meillä olisi ollut treeneissä pussi. Kolmas kielto oli outo: Svensson oli radan loppupuolella mennyt putkeen, ja odotin sitä toisessa päässä, kun se yhtäkkiä ilmestyikin takaisin sinne mistä se meni sisään. Se oli ilmeisesti kääntynyt ihan putken päässä. No, loppurata olikin sitten tosi hienoa menoa, mitä nyt tokavikalla esteellä putosi rima, kun ohjasin Svenkan liikan jyrkässä kulmassa. Ensimmäisessä kisassa tuomarina oli Ritva Herrala, toisella radalla Eeva-Liisa Pohjanen. Molemmat olivat rakentaneet mukavat ykkösluokan radat: juostavat ja sujuvat, mutta niissä oli kuitenkin haastetta. Olin oikein tyytyväinen, kun meillä Svenssonin kanssa meni ns. hankalat kohdat ilman mitään ongelmia. Ja kontakteistakin olen tyytyväinen:) Videotakin on tulossa näytille heti kun ennätän puuhastella sen parissa. Sinä aikana kun me olimme Svenssonin kanssa kisoissa, Bellmanilla oli Erittäin Tärkeä Tehtävä kotona: sen piti vahtia pihan ja lähitietoon elämää, jospa vaikka siellä näkyisi pupuja tai peuroja. Huomaa Beltsun hyvin keskittynyt ilme:) Loppiaisena meillä olisi Svenssonin kanssa kolme kisaa Noormarkussa. Keskiviikoksi on vaan luvattu todella kylmää, joten saa nähdä, päästäänkö me matkaan lainkaan. Toivotaan, että sää lauhtuu siihen mennessä:)
30.12.2009 Uusi ystävä ja agilityn mestaruuskisat Toissapäivänä tapasimme vihdoin uuden ystävämme, Bellmanin sukulaispojan Olavin. Olavin oikea nimi on Tireless Kisser's Speedster, ja se on asunut jo toista viikkoa Axelin, Alvan, Iran ja Samin luona Sipoossa. Olavi tuli perheineen kyläilemäään meille, ja teimme pitkän metsälenkin aika kamalassa lumipyryssä. Aikuisimmilla parroilla oli jalat ja mahanaluset täynnä isoja lumipalloja, ja meidän piti pysähtyä muutaman sadan metrin välein irrottamaan palloja koirista. Mutta Olavi vaan mennä painoi iloisena ja korvat lepattaen eteenpäin! Sen lyhyeen turkkiin ei lumi tarttunut lainkaan, ja pikkumies oli muutenkin reipas kuin mikä. Lenkin jälkeen sisällä Olavi tosin simahtikin sitten aika nopeasti..:) Olavi katselee alta kulmain tuossa vieressä. Aika soma, eikö:) Sukulaisvierailun jälkeen starttasin Svenssonin ja Bellmanin kanssa kohti agilityhallia, jossa oli Länsi-Uudenmaan Agilityharrastajien mestaruuskilpailut. Bellmanin otin mukaan varoiksi, kun en ollut vielä ihan varma, osallistuisinko sen kanssa mölliluokkaan. No, kun näin radan, päätin, etten osallistu..rata olisi ollut Beltsulle vielä liian vaativa, joten Bellmanin rooli oli olla henkisesti mukana Svenssonin kisassa. Svenssonin ilmoitin kisaavien luokkaan, vaikka meillä ei ole vielä yhtään virallista starttia takana. Ajattelin, että kisaavien rata olisi kuitenkin meille hyvää harjoitusta ensi lauantain ekaa virallista kisaa varten. Ja olihan se. Vähän meni hermoiluksi, mutta näin jälkeenpäin olen kyllä oikein tyytyväinen suoritukseen. Selvitimme hankalat kohdat hyvin, ja vaikka kohtalona oli lopulta hylkäys (3 kieltoa), ei tulos ollut ollenkaan kaukana. Olisi vaan pitänyt tehdä rata kuten on suunnitellut eikä katsoa liikaa muita, mutta niinhän se on aina... Ja suurin osa kisaavista taisi saada myös hylly, joten sulauduttiin oikein hyvin siihen joukkoon:D Ensi lauantaina on sitten meidän ekat viralliset kisat. Jännittää jo nyt!
26.12.2009 Mammanpoika ja Vellihousu: Osa 1: Mammanpojan ja Vellihousun tapaninpäivä Niin, meillä siis asustaa kaksi partaista poikaa, musta Mammanpoika ja hiekanvärinen Vellihousu... Svensson on nimittäin nykyään varsinainen mammanpoika. Se nukkuu joka yö makuuhuoneen oven edessä (siis oven ulkopuolella, sillä koiramme eivät pääse makuuhuoneeseen) ja on aina niin onnellinen aamuisin, kun heräämme. Sillä on muutenkin kykyään kovasti mammanpoikamaisia piirteitä, vaikka onkin nyt perheen vanhin koira. Tai ehkä juuri siksi, hmm... Bellman on arvatenkin sitten se meidän vellihousu. Beltsu yrittää niin hirveästi olla kaikkien kaveri ja tekee tuttavuutta, että se oikein matelee muiden koirien edessä. Miten ihmeessä se saakin itsensä muuttumaan niiin pieneksi pojaksi, kun kokoa on oikeasti aika paljon..? Ja sitten kun joku koira sanoo Bellmanille ''BÖÖ!'', Beltsu-pusuhuulen alahuuli alkaa väpättää ja housut tutista. Meidän varsinaiset prinssirohkeat! Vaan on ne niin hauskat ja ihan oikeasti rohkeita kuitenkin:) Tänään teimme pitkän tapaninpäivälenkin; rämpimistä pellolla ja metsissä tuli yhteensä 2 tuntia. Puolivälin jälkeen pysähdyimme nauttimaan kuumat glögit, ja sen aikaa partapojat viihdyttivät itseään ja toisiaan kisaamalla puiden ympäri ja ojien yli ja kierimällä lumessa. 24.12.2009 ILOISTA JOULUA KAIKILLE!
Meillä oli perinteinen jouluaaton kimppalenkki, mukana 9 ihmistä ja 10 koiraa, joista 9 partista. Harmi, että Tilda ja Taffy palvelusväkineen eivät päässeet mukaan, mutta ensi kerralla sitten! Kuvassa ollaan tulossa jo kotiin päin; glögit on juotu (ihmiset), herkut syöty (ihmiset) ja riehuttu antaumuksella (koirat). Kuvassa Ansa (vas.), Eija, Kimi (vasen korva näkyvissä), Teppo, Pete, Selma, Raisu (edessä vas.), Bellman, Tarja, Svensson, Henkka, Lenni, Päivi, Simo, Upa ja Tarmo. Miinakin oli mukana, mutta on piiloutuneena Pekan kanssa porukan takana:)
Kuvan myötä oikein hyvää joulua kaikille!
23.12.2009 Vihdoinkin lunta ja kunnon talvi! Me olemme nauttineet jo pitkälti toista viikkoa pakkaskelistä ja lumesta, ja lisää lunta näyttää vaan tulevan. Viime yönä ja vielä tänä aamunakin tuiskutti oikein kunnolla, ja partapojat ovat olleet aivan innoissaan. Emännästä nyt puhumattakaan:) Viime lauantaina osallistuin Svenssonin kanssa agilityn Hallicupiin ja puolustimme edelliskertaista voittoa mölliluokassa. Tällä kerralla ei mennyt ihan yhtä putkeen...Lähdin kotoa tietysti tosi viime tingassa, ja siinä sitten matkalla huomasin, että a) puhelimeni ja b) juoksulenkkarini olivat jääneet kotiin. Puhelimesta ei niin väliä, mutta ne lenkkarit! Jalassa oli Kuoma-toppasaappaat, jotka ovat kyllä oikein mukavat pakkassäässä, kun haetaan postilaatikolta lehti, mutta ei kyllä agikisassa.. Kello oli jo niin paljon, etten voinut kääntyä takaisin kotiinkaan, joten ajattelin, että juostaan sitten mummosaappaissa. No, onneksi kaverillani Tiinalla, joka oli kisoissa töissä, oli sattumoisin autossaan lenkkarit, ja sain lainata niitä:) Itse kisa olikin meiltä muuten ok, mutta yksi kohta tökki ja pahasti. Olin niin keskittynyt toiseen hankalaan pyöritykseen, etten ollut lainkaan ajatellut toista ns. helppoa kohtaa. En näyttänyt Svenssonille estettä lainkaan, vaan säntäsin jo seuraavalle, ja Svenssonhan meni esteen ohi. Ja sitten vielä sama toistamiseen. Muita virheitä ei onneksi tullut, joten radalta tuli 10 ja kun alle ihanneajan mentiin, tulos oli 10 ja vasta 7. sija. Onneksi Svenssonin perheen agimainetta piti yllä veli Taffy, joka paineli Daven kanssa varmasti ja virheettömästi => 0 ja 2. sija. Jes! Ensi maanantaina osallistumme Svensonin kanssa Lägin mestaruuskilpailuihin, ja sitten 2. tammikuuta on edessä eka virallinen kisa. Maksiykkösissä kisaa vaatimattomat 72 koirakkoa! Jos sieltä rapsahtaa tulos edes jommasta kummasta kisasta, voin olla tyytyväinen:) Sitä ennen täytyy kyllä joulunpyhinä käydä muutaman kerran treenaamassa... 13.12.2009 Talviunilta takaisin Kuulumisiamme ei ole kuulunut yli kuukauteen, ja syystä. Olen ollut talviunilla koko marraskuun, ja nyt alkanut vähitellen heräillä joulun odotukseen. Vihaan marraskuuta. Sen voisi kernaasti ottaa kalenterista kokonaan pois; lokakuun jälkeen voisi alkaa heti joulukuu ja pimein loska-aika jäisi kokematta. Tämän vuoden marraskuu oli todella masentava: pimeyttä ja märkyyttä päivästä toiseen, ympäri vuorokauden. Ei sellainen paljon hilpeyttä herätä. Vaan saimme me jotain marraskuussa aikaiseksikin. Yhtenä lauantaina kävin Svenssonin kanssa vähän paimenhommissa siirtämässä lampaita paikasta A paikkaan B ja muutama paikkaan C eli vihreämmille lammaslaitumille. Eräänä toisena viikonloppuna olin apulaisena lampolassa keritsemässä lampaita. Saimme Eijan kanssa kahden tunnin aikana peräti neljä lambia trimmattua; oli hieman vielä hakusessa oikeat otteet, kun trimmeri oli aika lailla isompi mihin on koirien kanssa tottunut. Aika komeat frisyyrit kuitenkin tuli! Marraskuun lopulla osallistuin Svenssonin kanssa Hallicupin toiseen osakilpailuun treenihallillamme Virkkalassa. Mölliluokan ratamme meni niin komeasti, että otimme luokkavoiton 5 virhepisteellä. Virhe tuli kiellosta, kun ohjasin huolimattomasti ja Svensson juoksi esteen ohi. Kisassa sai tehdä myös uusintaradan (eka rata kuitenkin otettiin huomioon tuloksissa). Uusintaradalla ei virheitä tullut ja aikakin oli 5 sekuntia parempi kuin ekalla radalla. Jäi oikein hyvä mieli! Svenssonin kanssa olemme aika ahkerasti käyneet agitreenaamassa, ja kuukausien, ellei vuosien tahkoamisen jälkeen olemme vihdoinkin aloittamassa viralista agilityuraamme. Saas nähdä, kuinka meidän käy! Ja sitten tämä pusuhuuli-Bellman: Bellmanin 1-vuotissynttäreitä juhlittiin viikko sitten perjantaina 4.12. Bellmanin oli vuoro harrastaa tänä viikonloppuna. Ohjelmassa ei ollut ihan sitä kaikkein mukavinta, vaan Voittaja 09 ja Pohjoismaiden Voittaja 09 -näyttelyt Messarissa. Sinnepä kuitenkin matkamme vei, oli hauskaa tai ei:) Lauantaina tuomarina oli tanskalainen Gunnar Jensen. Mulla oli odotukset aika korkealla, vaikka tuomarista en tiennyt tuon taivaallista. Odotin kuitenkin, että ERI sieltä ropsahtaa tuosta vaan. Vaan ei . Bellman sai EH:n, eikä lopulta edes sijoittunut luokassaan. Junnu-uroksia oli ilmoitettu 10, mukana oli muistaakseni 8 partapoikaa. Olin hirveän pettynyt EH-mainintaan, mutta sitten kun näin, että punaista nauhaa vaihtoi omistajaa aika tiuhaan tahtiin, pettymys laantui. Tässä Beltsun lauantain arvostelu: ''Very good type. Nice skull & muzzle, nice eyes. Corredt bite. Excellent topline in standing & in movement. Well angulated behind. Should have a little bit more angulation in front. Good coat & colour''. Lopullisesti pettymys oli tipotiessään, kun näyttelyn jälkeen kotona Beltsu pääsi Svenssonin kanssa kirmaamaan lumisella pellolla tuhatta ja sataa. Tänä aamuna oli sitten edessä Messari, osa 2. Tuomarimme oli ruotsalainen Johan Andersson, joka sattumoisin on myös Bellmanin isän Charlien kasvattaja. Menestyksemme oli lähes sama kuin eilen; EH, mutta tänään jopa sijoituimme, ja lopullinen tulos oli EH4. Mukana tänään oli kuusi partajunnua, yksi niistä Beltsun ihana Jussi-veikka. Jussikin pokkasi EH:n, mutta ei enää sijoittunut. ''12 månader med bra proportioner. Ganska bra huvud men skallen behöver bli flatare. Fortfarande ljusa ögon. Bra överlinje. OK vinklad. Värformad bröstkorg. Bra benstomme. Rör sig bra när han konsentrerar sig. Fin päls. Trevligt visad''. Ihan kelpo arvostelut molempina päivinä. Lauantaina Bellman esiintyi hyvin rauhallisesti, mutta tänään oli jo vähän riehakkuutta pelissä; Beltsu kävi kesken rinkijuoksun moikkaamassa tuomaria (mutta sillä ei tainnut olla positiivista vaikutusta tuloksiin..) ja ohjelmassa oli myös loikkaa ja pomppua kehässä. Iloinen kehäkäytös, siis:D Bellmanin suvun komein menestys oli tänään isosisko Weeralla, joka oli VSP ja josta samalla tuli Pohjoismaiden Voittaja 09. Vähänkö pikkuveikka on ylpeä! Huh, olipa rankka viikonloppu! Nyt saavat näyttelyt jäädä vähäksi aikaa ja keskitymme kaikkeen muuhun eli agilityyn ja paimennukseen. Meillä alkoi tällä viikolla paimennuksen talvitreenit, ja molemmat pojat näyttivät nauttivan lammashommista täysin siemauksin: Bellman olisi halunnut leikkiä lambien kanssa, Svensson kävi muuten vaan kuumana kuten aina kun paimennuksesta on kyse. Mutta on se vaan hauskaa!
7.11.2009 Valokuvia lokakuulta, mukana mm. viime lauantain Luukin-kuvia löytyy täältä.
31.10.2009 Partiskavereita ja -treffejä Onpas ollut mukava viikko! Hauskuus alkoi torstaina, samana päivänä kuin pitkä viiden päivän vapaani. Sää oli juuri vapaapäivälle sopivasti aurinkoinen, viileä ja kuiva. Lähdin aamupäivällä Svenssonin ja Bellmanin kanssa tunnin ajomatkan päähän Lopelle, missä tapasimme Erjan ja partisnelikkonsa Piitun, Rompen, Hillan sekä Huldan. Päivän ohjelmassa oli metsälenkkeilyä, spurttausta ja yleistä veivausta partismaiseen tyyliin. Bellman ei ollut koskaan tavannut Erjan partoja, ja Svenssonille Hillan pentu Hulda oli uusi tuttavavuus. Kaverit tekivät pihalla nopeasti sinunkaupat ja sitten jo mentiinkiin pitkin metsiä:) Aika väsähtäneitä pojat olivat, kun kotiin päästiin. Svenssonilla oli illalla vielä agitreenit, ja pienten tirsojen jälkeen ne menivät oikein tyylikkäästi:) Eilen perjantaina oli vuorossa molempien poikien agitreenit. Oikein hyvät treenit molemmilla! Upea alkutalven sää jatkui tänään jo kolmatta päivää, ja siitähän haukut ja ihmiset ovat pitäneet. Meillä ei ole paljon sisällä viihdytty:) Tänä aamuna oli ohjelmassa Bellmanin veljestapaaminen Luukin ulkoiluipuistossa. Oli vähintäänkin kohtuullista, että Beltsu pääsi treffaamaan sukulaisiaan, kun Svenssonin perhetapaaminen oli viime lauantaina....Treffeille tulivat etelässä asuvista kolmesta veljestä kaksi, Jussi ja Pyry, molemmat ruskeita. Lisäksi Beltsun sukulaisista olivat mukana isä Charlie ja siskopuoli Krisse ja sitten sekalainen seurakunta muita koirakavereita. Kyllä olivat veljekset kuin ilvekset; Pyryn erotti muista pojista ainoastaan se, että Pyryllä oli tukka silmillä..kaikilla kolmella samat elkeet ja kujeet. Bellman ei juurikaan väriltäkään erottunut, vaikka onkin hiekka. Mutta kylläpä tuo taitaa vieläkin vaalentua, siitä on siis tulossa vetyperoksidiblondi.. Koira-aitaukseen tuli meidän jälkeemme kahdeksan venäjänvinttikoiran porukka omistajineen, ja Svensson oli sitä mieltä, että se halusi seurustella enemmän vinttikoirien kuin partisten kanssa. Partiksiahan näkee joka päivä, vaan ei ihania vinttikoiria...no siellä ne kaikki mahtuivat sulassa sovussa juoksemaan:)
Tuossa vieressä poseeraavat vasemmalta Krisse, Bellman, isä Charlie, Jussi sekä Pyry.
26.10.2009 ONNEA SVENSSON 4 V! Ja taas tuli selvittyä hengissä yhdestä koitoksesta:) ''Pikkumies'' Svensson ei enää olekaan niin pieni, sillä lauantaina tuli mittariin jo komeat neljä vuotta. Time flyes:) Annoin Svenssonille vähän toisenlaisen synttärilahjan: osallistumisen canicrossin SM-kisojen harrastajaluokkaan. Ollaan parin viikon ajan (siis yhteensä neljä kertaa) käyty yhdessä juoksemassa kahdestaan, ja niin mahtavalla juoksukokemuksella piti tietysti lähteä kokeilemaan omaa ja koiran kuntoa sekä yhteistyötä kisoihin. Se sitten olikin vähän rankempaa kuin olin odottanut. Herätys viime lauantaiaamuna 7.30. Matkaan Riihimäelle lähdimme tuntia myöhemmin; Bellman pääsi liukumaan mukaan Svenssonin matkaseuraksi. Kisapaikalla kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kun menin välineiden tarkastukseen. Kävi ilmi, että juoksuhihna oli sääntöjen vastainen, ja juoksuvyökin oli ihan vääränlainen. Toimitsijat ehdottivat, että lainaisin vermeitä joltain tutulta, mutta kun en tuntenut kisapaikalla yhtä ainoaa ihmistä, lainaaminen ei onnistunut. Sitten toimitsivat ehdottivat, että ostaisin myyntikojusta kamat, mutta ei oikein innostanut, kun en aio sitä lajia niin tosissain ottaa. Pelastavaksi enkeliksi tuli kisojen tuomari, joka ystävällisesti lainasi sekä juoksuvyötään että hihnaa. Tuomari vielä taputti olalle ja kannusti, että ''hyvin se juoksu menee.'' Ja sitten itse juoksuun: Miksi ihmeessä tuollaisten kisojen lähtö on aina ylämäkeen? Siinä on varmaan tarkoitus imeä mehut heikoimmista?:) No anyway, ylämäkeen lähdettiin ja se eka ylämäki osoittautukin sitten varsin loivaksi verrattuna niihin kaikkii muihin mäkiin, joita 2,5 kilometrin reitillä oli. Huh! Svensson meni alusta asti tosi komeasti, se ravasi kuin juna mun edessäni eikä yrittänyt kertaakaan pysähtyä haistelemaan tai nostamaan jalkaa. Hienoa, Svensson! Vähän huolestuin, kun jonkin matkaa juostuamme meidän ohi kirmasi mies, joka oli lähtenyt koiransa ka Otti siis voimille, todella. Mulla on hyvä kunto ja etenkin kestävyyttä, mutta kisareitti jyrkkine nousuineen ja jyrkkine laskuineen iski sellaiset maitohapot reisiin, ettei mitään rajaa. Svensson sen sijaan vaikutti ihan pirteältä maalissa, mutta mulla syke veteli lähempänä kahtasataa vielä maaliintulon jälkeen. Aikaa kului 14,47 ja sillä heltisi harrastajaluokan 20. sija. Mukana tuossa luokassa oli 28 juoksijaa, eli häntäpäähän jäätiin. Sen ainakin opin, että pitää juosta paljon enemmän lyhyitä lenkkejä kovaa ja tehdä vauhtileikittelyjä. Onhan tuo ihan toista kuin maraton tai puolikas:) Canicrosista siis ajeltiin vähän ikään kuin häntä koipien välissä kotiin, pakattiin kamppeet ja suunnattiin loppupäiväksi ja illaksi Lotalle ja Davelle kaupunkiin. Ohjelmassa oli Svenssonin sekä ihanien veljien Taffyn ja Tykin 4-vuotissynttäripippalot ja samalla sukujuhlat. Koolla oli koko perhe Miina-äitiä ja Petsu-isää myöten ja serkkulikka Ansakin biletti tietysti mukana. Ei-sukulaisina juhlavieraina olivat Tilda, Kimi-heeleri ja meidän Beltsu. Ennen biletystä teimme pitkän, kahden tunnin kimppalenkin, ja siellä synttärisankarit vähän irrottelivat. Tykki sai metsässä vainun peurasta tai jostain muusta metsän eläimestä ja säntäsi metsän siimekseen perässään aina valpas veljensä Svensson ja idoleitaan palvova Bellman. Ei mitään vaikutusta meidän huuteluilla ja vihellyksillä, kun ihana riista tuoksui nenään...Olin jo varma, että pojat jäävät auton alle, mutta sitten muutaman minuutin päästä kolmikko paineli takaisin kieli vyön alla ja risuja turkeissaan. Vähän jännitystä poikien -ja emäntien- päivään:) Muuten lokakuun loppupuolisko on mennyt lenkkeilyn ja agilityn merkeissä. Olen päässyt Svenssonin kanssa paljonkin treenaamaan, ja nyt kun mulla on avain hallille, olen ollut aamupäivisin molempien poikien kanssa ottamassa lyhyitä treenejä siellä. Svenssoniin olen tosi tyytyväinen, se on saanut hirveästi vauhtia ja taas uutta intoa. Ja entäs tuo Bellman? Kun se kerran kokeilee jotain estettä, se tekee sen sitten samantien noin 10 kertaa. Ei siis paljon aristele!
11.10.2009 Kimppakivaa ja uusia treenejä Haukkujen sosiaalinen elämä on pienen tauon jälkeen taas vilkastunut. Tiistaina kimppalenkkeilimme Svenssonin Miina-äiteen, Ansa-serkun ja Taffy-veljen sekä Tilda-kaverin ja Kimi-heelerin kanssa Muijalan metsässä. Pellon laidassa lepäilemässä ollut valkohäntäkauris sai jalat alleen, kun partakaverit saapuivat paikalle..koirat eivät onneksi nähneet kaurista, mutta haistoivat kyllä. Taffy pinkoi hajun perään, ja Bellman seurasi Taffy-idolia pitkin metsää. Kaurista ei löytynyt, mutta haukut saivat vähän ekstrajuoksemista:) Perjantaina aloitin Svenssonin kanssa canicross-juoksuharjoitukset. Sain työkaveriltani juoksuvyön, ja Eija lainasi canicross-valjaita, joten eihän siinä auttanut muu kuin kokeilla heti Svenssonin kanssa, kuinka juoksu sujuu. Ekat parisataa metriä Svensson yritti pomppia ja ottaa hihnaa suuhunsa, mutta kun komensin sitä vain juoksemaan, alkoi juoksu sujua yllättäen heti. Juoksimme tuossa vieressämme olevassa hiihtomaassa -joka siis näin lumettomana aikana on pururata- kolmen-neljän kilometrin lenkin. Svensson ravasi tyylikkäästi koko ajan; se ei yrittänyt haistella mitään eikä nostaa jalkaa. Välillä se juoksi vieressäni, mutta pääosan matkaan kuitenkin oikeaoppisesti edessäni. Hyvästä treenistä innostuneena ilmoitin meidät sitten canicrossin SM-kisoihin Riihimäelle kahden viikon päästä. SM-sarjaan emme kuitenkaan voi osallistua, sillä en edusta mitään VUL:n eli Suomen Valjakkourheilijoiden jäsenseuraa. Juoksemme siis harrastajaluokassa 2,5 kilometrin kisan. Samana päivänä (24.10.) on muuten Svenssonin 4-vuotissynttäripäivä, joten vietämme synttäreitä työn merkeissä:) Eilen lauantaina pakkasin aamulla haukut ja repun autoon. Kurvailin Eijalle, ja pakkasimme lisää koiria ja toisen repun autoon ja köröttelimme Sipoon Söderkullaan kimppalenkkeilemään Iran, Samin, Monikan sekä Alvan, Axelin ja Morriksen kanssa. Teimme 2,5 tunnin lenkin Sipoon metsän ihanissa maisemissa; kiersimme järven, kiipeilimme kalloilla ja välillä pysähdyimme keräämään suppilovahveroita. Metsässä oli tällä kerralla paljon muitakin kulkijoita, sillä siellä pidettiin partiotaitokilpailut, mutta hyvin me kaikki mahduimme siellä kulkemaan. Oli aivan ihana lenkki ihanassa säässä! Koirat olivat onnessaan, kun näkivät pitkästä aikaa kavereitaan; Svensson pusutteli Morrista monta kertaa, ja Bellman mateli jokaisen edessä koko takapää heiluen:) Kotona olikin sitten täysi työ saada kaikki risut ja oksat irti Beltsun turkista. Oikeasti revin niitä ainakin puoli tuntia, ja sen jälkeen toinen mokoma suihkussa. Jotenkin sitä aina välillä alkaa haaveilla lyhytturkkisesta koirasta.... Tänään mulla oli Svenssonin kanssa agilityvalmennuspäivä, kun saimme napattua vapautuneen paikan Janita Leinosen koulutuksessa (ja samaan aikaan toisaalla Bellman oli jäänyt kotiin ulvomaan sydäntäsärkevästi, kun ei päässyt mukaan!) Oli todella hyvät treenit, ja sain sieltä juuri sitä mitä menin hakemaan: päivitystä omille vanhoille agitaidoilleni! Svensson on hyvä, mutta minä tarvitsen vielä paljon oppia:) Kuitenkin, nyt alan pikku hiljaa ymmärtää, miten siellä radalla pitäisi liikkua. Kiva olla taas täysillä mukana agissa:) Niin ja tuossa viereisessä kuvassa on Svenssonin ihanainen Ansa-serkku lauantain kimppalenkillä. Ansa poseeraa kallion päällä ennen evästaukoa:) 5.10.2009 Tokoa ja agia maanantain kunniaksi Tänään oli Bellmanin viimeinen treenikerta Inkoon Canidaen pentutokossa. Toko jatkuu kyllä vielä ensi viikolla, mutta silloin emme pääse paikalle, joten saimme nyt heittää hyvästit ryhmällemme. Ilma oli aivan hirveä; ei tosin satanut, mutta myrskysi aivan hillittömästi. Onneksi oilin ottanut pipon mukaan, muuten olisin ollut umpijäässä. Itse treenit menivät meiltä ok. Harjoittelimme nyt eri paikassa kuin edelliskerroilla, ja Bellmanilla vähän keskittyminen herpaantui. Kyllä me saatiin hyvää kontaktia ja treeniäkin aikaiseksi, mutta jotenkin Beltsu oli vähän muissa maailmoissa. No, toivotaan, että päästään varsinaiseen tokoryhmään treenaamaan ihan tosissaan:) Tokosta kovaa kyytiä Virkkalaan Svenssonin tuntipörssiagilityyn. Meillä meni treenit taas tosi kivasti, ja paljon tuli taas opittavaa. Oikein hyvä tunti! Punnitsin muuten tänään pojat pitkästä aikaa. Sylimenetelmän mukaan Bellmanin paino on tasan 24 kiloa ja Svenssonin komeat 26 kiloa. Ei mitään turhia poikia;) 5.10.2009 Päivitys syyskuun tapahtumiin ja lokakuukin ennätti jo alkaa.... Nonni. Aika on mennyt kuin siivillä, kuukausikin on jo vaihtunut ja kuulumiset kirjaamatta! Mutta tässäpä jotain meidän elämästä viimeksi kuluneen kuukauden ajalta: Vko 37 7.-13.9.: Hakunilan näyttelyn jälkeen 6.9.pojat pääsivät viikoksi omalle lomalle, kun Henkka ja minä lähdettiin viikoksi Kreikan Santorinille keräilemään voimia talvea varten. Bellman vietti viikon Nummelassa tyttöystävänsä Selman ja täti Raisun luona. Viikko oli mennyt Selman kanssa painiessa ja veivatessa, kuten arvata saattoi. Loppuviikosta Beltsu oli kuulemma jo aika puhki ainaisesta leikkimisestä, mutta Selma oli sitä mieltä, että kannattaisi leikkiä koko viikon ajan kun siihen kerran on mahdollisuus...Selmalla oli siihen myös keinonsa: kun Bellman halusi mennä sisälle ja käveli ulko-ovea kohti, Selma nappasi Beltsua hännästä kiinni ja veti pojan takaisin geimeihin. Kyllä tytöillä on aina keinot! Entäs sitten Svensson? Svenkka-poika vietti ihanan viikon rakkaan veljensä Tykin ja rakkaan isänsä Petsun luona Kangasalla. Viikon ohjelmassa oli kilpajuoksua Tykin kanssa ja ah niin ihanaa paimennusta! Svenssonin silmät oikein säteilivät, kun se näki lampaita. Ja, sitten viikon päästä Svenkka taas tylysti riistettiin maanpäällisestä paratiisistaan omaan kotiin...No, kyllä Svensson oli ihan ilahtuneen oloinen, kun se näki meidät ja Bellmanin viikon loman jälkeen:) Vko 38 14.-20.9.: Svenssonin ja Bellmanin syksyn agitreenikausi alkoi Lägissä. Bellman sai paikan perjantain alkeisjatkoryhmässä ja Svensson paikan heti Beltsun treenien jälkeisessä ryhmässä. Bellman ei ollut ennen treenejä tehnyt mitään agijuttuja paitsi matalaa hyppyä, joten lähdimme ihan alkeista liikkeelle. Ekalla tunnilla otimme pari hyppyä, putken ja puomin, ja pikkumies teki ne sen kummemmin ihmettelemättä. Näyttäisi siltä, että tuosta pojasta tulee vielä agikoira; se oli radalla aivan innoissaan, ja kun joku muu teki rataa, se hyppi ja pomppi ja jopa haukkui. Eli intoa löytyy:) No, sitten oli vuorossa Svenssonin treenit ja laitoin Bellmanin kevythäkkiin odottamaan. Ne eihän Beltsu siellä häkissä olisi halunnut olla, vaan jätkä meinasi tulla sieltä samantien ulos. Ei auttanut muu kuin vielä luutunsoittaja jäähylle ja autoon odottamaan. Svenssonin treenit menivät tosi komeasti, ja aloin jo vähän miettiä, josko me sittenkin niihin kisoiihn uskaltauduttaisiin... Vko 39 21.-28.9.: Bellmanilla jatkui pentutoko Inkoossa. Meillä oli jäänyt kaksi kertaa väliin lomareissun vuoksi, mutta nyt olimme taas innokkaina tokoilemassa. Ohjelmassa oli seuraamista ja paikallaoloa. Treenit menivät todella hyvin, vaikka oikeastaan nyt ekan kerran sellaisia harjoittelin. Beltsulla on tosi hyvä keskittymiskyky, vaikka häiriötä on joka puolella. Tokosta kurvailimme Svenssonin agitreeneihin. Meillä on seurassa käytössä ns. tuntipörssisysteemi, jossa voi ostaa vapaana olevia treenitunteja. Käytän sitä mielelläni, koska omiin treeneihin pääsemme työvuorojeni vuoksi vain joka toinen viikko. Svensson oli taas oikein iloinen ja innokas ja teki hyvää rataa. Molemmilla pojilla siis varsin mainio ja onnistunut treeni-ilta! Vko 40 29.9.-4.10.: Harrastusjutut painottuivat loppuviikkoon, kun alkuviikon urakoin töissä. Perjantaina oli taas molempien poikien agitreenit. Bellman tutustui uutena esteenä pussiin. Ajattelin, että se voisi tuottaa vähän vaikeuksia, mutta vielä mitä: kun Beltsu oli mennyt sen kerran, se halusi juosta sinne koko ajan. Se vei pussiin lelunsa, juoksi pussiin uudelleen ja haki lelunsa. Ei siis ahtaan paikan eikä pimeän kammoa tuolla karvamonsterilla! Svenssoninkin treenit menivät ok, mutta vähän oli nyt näkyvissä henkistä väsymystä jostain syystä. Ehkä ei ollut Svenkalla paras päivänsä muutenkan, en tiedä. Minä aloin perjantaina hermoilla, sillä lauantaina oli edessä Itämerimaraton Hangossa. Osallistuin siellä puolimaratoniin eli 21 kilometrin juoksuun. Lauantaiaamuna olo oli niin jännittynyt, että ajattelin juoksusta tulevan kauhea katastrofi. No, menihän se sitten ihan mallikkaasti. En ole koskaan aiemmin puolikasta juossut, ja vähän mietitytti, miten osaisin jatkaa vauhdin oikein. Ekan kympin juoksin hissukseen, sellaista maratonvauhtia, ja kympin kohdalla aikani oli 1.03. Sen jälkeen aloin mennä rivakammin ja jossain 16 kilometrin kohdalla näytti siltä, että pääsisin kahden tunnin aikaan. 20 kilometrin kohdalla aikani oli 2.02, eli kaksi tuntia ei alittunut, mutta toinen kympin juoksin neljä minuuttia ekaa nopeammin. Viimeinen kilometri olikin sitten takkuamista ja kun lopussa oli vielä iso ylämäki ennen alamäkeä ja pitkää maalisuoraa, oli meikäläisen voimat aika hukassa. Loppuaikani oli 2.09,24 ja sillä heltisi naiset +45-sarjan seitsemäs sija. Ei siis lainkaan huonosti:) Juoksun jälkeen laskin mustuneet kynnet, ja niitä löytyi kolme. Köpöttelin kuin vanha mummo, kun jalkoihin sattui niin pirusti. Juoksun jälkeen tuli myös huono olo. Illalla nousi lisäksi kuume, ja olo sen kun huononi. Ruoka ei maistunut ja kuume teki olon tosi huonoksi. Ei auttanut muu kuin mennä nukkumaan. No, eilen sunnuntaina olikin sitten parempi olo, vaikka kuumetta oli vielä vähän. Muuten Itämerimaraton oli tosi kiva tapahtuma. Reitti oli mukava, ja ilma oli aurinkoinen mutta viileä. Kannustajia oli paljon, ja erityisen ihana oli reitin varrella yksi vanha pappa, joka istui puulaatikon päällä ja soitti haitaria:) Tuloksia muuten löytyy täältä: www.itamerimaraton.com Ja tuossa viereisessä kuvassa askel on vielä niin kevyt niin kevyt. Takana noin yksi kilometri... Eilen Svensson pääsi taas agitreeneihin, kun olin jo alkuviikosta käynyt treeniostoksilla tuntipörssissä. Meillä meni treenitunti niin hienosti, että kävin illalla netissä katsomassa talven kisakalenteria... Ja tänään Svensson pääsee treeneihin taas. Toivottavasti hyvä tatsi jatkuu:)
6.9.2009 Agiliitoa, teräsnaisjuttuja ja komistuksena olemista Ensimmäisen lomaviikon jälkipuolisko on ollut varsin mukava, etten sanoisi loistava:) Torstaina treenasimme Svenssonin kanssa agia ja Svenkka oli aivan into piukkana, jopa haukahteli radalla. Siitä alkaa siitä sittenkin kehkeytä kunnon agipartis! Treeni meni aivan erinomaisesti, hyvä me:) Lauantaina sitten oli elämäni ensimmäinen triathlonkisa...matkana noin puolikkaat sprintistä eli 300 metrin uinti, 10 kilometrin pyöräily ja 3 kilometrin juoksu. Kisa käytiin Helsingissä uimastadionilla ja sen ympäristössä. Jännitti niin pirusti lähteä kisaan mukaan, kun ajattelin, että jään taatusti viimeiseksi...mutta kun kisapaikalla ennätin nähdä edellisiä startteja, totesin, ettei mulla varmaan suurta huolta siellä ole:) Kisa meni lopulta yllättävän hyvin. Tavoitteeksi olin asettanut tasan tunnin; ajattelin, että jos sen alitan, menee tosi hyvin. Uinnin vetäisin ajassa 6.47. Uinnin jälkeen sain aika nopeasti vaihdettua pyöräilykamat päälleni ja jatkamaan matkaa. Pyöräilyosuudella jäin vähän jälkeen, kun en vaan päässyt fillarillani jyrkkiä mäkiä yhtä vikkelästi kuin jotkut muut. Mutta onneksi yhtään Jopo-fillaristia ei ohittanut... Pyöräilyosuus päättyi jyrkän ylämäen päälle, ja siitähän olikin vallan rattoisaa vaihtaa juoksuksi. Jalat tuntuivat ihan puupökkeloiltä, kuin reidet olivat maitohapoilla. Mutta vähän ajan kuluttua alkoi juoksu rullata ihan ok. Olin tosi tyytyväinen, kun yksikään kilpailija ei ohittanut minua, ja itse ohitin ainakin kolme, ehkä neljäkin juoksijaa. Loppuaikani oli 50.40, mikä on ainakin omasta mielestäni tosi hyvin. Sijoitus oli 59:s, sarjassa mukana 176 kilpailijaa. Suurin osa kilpailijoista oli syntynyt 70-, 80- ja 90-luvulla, meitä 60-lukulaisia oli vain muutama. Tuloksia voi ihastella osoitteessa www.triforfun.fi Triathlonkisasta kiirehdin takaisin kotiin, jossa odotti yksi hiekanvärinen harjattava. Bellmanin harjaus kesti onneksi vain kolme varttia, ehkä pahin turkkivaihe alkaa olla ohi? Tänään oli Beltsun debyytti junioriluokassa. Paikkana oli Hakunilan urheilupuisto ja tapahtumana kaikkien rotujen näyttely. Tuomarina partiksilla oli Elena Ruskovaara. Uroksia oli kaikkiaan seitsemän, joista kaksi junnuissa. Bellman sai heti ekasta junnuesiintymisestään ERInomaisen, ja pikkumies oli lopulta PU4 ja sai vielä vara-SERTin. Oikein tosi hienosti, kun toiveena oli, että saisimme punaisen nauhan:) ''Laadukas, pentumainen, mittasuhteiltaan oikea, runsasturkkinen uros. Täyteläinen runko ja hyvä luusto. Kuono saa vielä täyttyä. Sopiva otsapenger. Mallikas eturinta, ja hyvät takakulmaukset. Kauniit ulottuvat, joustavat sivuliikkeet. Tyypillinen häntä. Miellyttävä kokonaisuus.'' PU-kehässä Beltsu ei oikein jaksanut enää esiintyä, mutta onhan se vielä ihan tenava. Tuon ohessa olevan kuvan tämän päivän näyttelystä on ottanut Vaseniuksen Sakke. Kiitos kuvasta!
2.9.2009 Lomalla, mukavaa:) Maanantaina alkoi sitten kesälomani viimeinen kolmannes eli kaksi viikkoa vapaata. Ja taas kerran olen ollut tyytyväinen, etten sattunut syntymään japanilaiseksi.. Heti maanantaina meillä oli Bellmanin kanssa tokotreenit Inkoossa. Tällä kerralla harjoittelimme ihan perusasioita: istumista, maahan menoa ja pientä seuraamista. Beltsu sai taas kehuja hyvästä keskittymisestä ja ylipäätään osaamisesta, mikä lämmitti mieltä kovasti. Toisaalta, Bellman on porukan vanhimpia ellei vanhin pentu ja koulussa treeni aloitettiin aivan alkeista. Mutta hyvää harjoittelua se on meille, vaikka mitään uutta ei siellä meille ole vielä ollutkaan. Tekee kuitenkin hyvää treenata kun on häiriötä lähellä. Ja lähellä koulutuskenttää on vielä ampumarata, joten Beltsu saa sitten ammuntatreeniäkin siinä samalla:) Eilen oli sitten vuorossa paimennustreenit Piikkiössä. Näillä näkymin ne olivatkin meille syksyn viimeiset paimennukset. Molemmat pojat esittivät ihan mukavaa paimennusta. Svensson päästeli taas ekalla rundilla höyryjä ulos, mutta meni rauhoituttuaan ihan ok. Tehtävänä oli ottaa lampaat isosta pyöröhäkistä ulos, kuljettaa niitä rata läpi ja laittaa sitten takaisin häkkiin. Svensson seliytyi tehtävästään ihan mallikkaasti. Beltsun treeninä oli tällä kertaa olla lampaiden kanssa pyöröaitauksessa. Bellman oli vähän liian tuttavallinen lampaiden kanssa, ja johtajalammas katseli pitkään Beltsua sillä silmällä, että kohta kolisee. Mutta eihän se uskaltanut pökkäistä.. Tänään oli aivan upea syyspäivä, ja sen kunniaksi pakkasimme haukut ja reput autoon ja kurvailimme Nuuksioon päiväretkelle. Bellmanille Nuuksion-keikka oli ihan ensimmäinen, ja Svenssonin retkeilystä siellä on vierähtynyt jo tovi. Teimme 7 kilometrin Korpinkierroksen ja loppupätkällä pysähdyimme evästelemään. Yllättävän vähän väkeä siellä liikkui, vaikka sää tosi hieno. Tai no, kaikki kunnialliset ihmiset olivat tietysti töissä:) Huomenna onkin sitten vuorossa Svenssonin agitreenit ja loppuviikko poikien turkinhoitoa. Niin ja mun triathlonkisa. 29.8.2009 Harrastuksena harjaaminen Meidän hiekkahentunen-karvamonsteria on taas harjailtu ihan aktiivisesti..mutta onneksi on päästy tekemään paljon muutakin:) Tiistaina Svensson ja Bellman pääsivät kimppalenkille Raisun ja Selman kanssa, sillä Beltsulla ja Selmalla oli junnutreffit. Bellman on menossa lähiaikoina Selmalle ja Raisulle hoitoon, ja kävimme totuttamassa pikkumiestä hoitopaikkaansa ja samalla leikkimään Selma-vieterin kanssa. Kimppalenkki meni ilman mitään hepuleita, mutta sisällä nuoriso innostuikin sitten veivaamaan:) Painialustana oli sohva, ja kuvio oli se, että Bellman makasi sohvalla kannat kohti kattoa ja Selma makasi Beltsun päällä, puri Beltsua kurkusta ja jalasta ja mistä vaan. Välillä Selma hyppäsi alas sohvalta, juoksi huoneen päähän ja otti oikein kunnon vauhdin kohti sohvaa. Se oli molempien mielestä mitä ilmeisemmin todella hauskaa, sillä leikkiä riitti pitkään...Yllättäen illalla kotona olikin sitten yksi löysä hiekanvärinen karvakasa ja vähän virkeämpi musta partapoika. Heti seuraavana iltana pojilla oli vuorossa treffit ja kimppalenkki Tildan ja Taffyn kanssa. Beltsu meni ihan sekaisin, kun kaverit kurvasivat autolla (jota tosin ajoi Lotta...) pihaan. Beltsu päästi ilmoille samanlaisen kimeän vikinän kuin Mustonen aikoinaan, kun se näki ihania kavereitaan. Kesken lenkin alkoi sataa kaatamalla ja myöhemmin illalla -kun olimme jo kotona- alkoi kesän rajuin ukkonen. Bellman alkoi haukkua kun jyrisi; se juoksi sohvalle ja katseli ulos ja haukkui. Svensson oli ihan cool, se ei välittänyt mitään. Mutta kun ukkonen tuli ihan päälle ja kaupan päälle vielä salamat iskivät tulta, alkoi Svenssonkin ihmetellä. Puolen yön jälkeen ukkosrintama siirtyi kohti Helsinkiä ja menin haukkujen kanssa ulos. Salamoi yhä, ja siinä nuo jätkät katselivat taivaalle ja miettivät pikku päässään, mitä ihmettä yläpuolella oikein on menossa.. Tästä päästäänkin sitten otsikon aiheeseen eli harjaamiseen. Meillä oli siis tänään Bellmanin kanssa näyttely Ter vakoskella. Koska Selman kanssa painimisen ja kaiken muun kieriskelyn yms. yms. yms. seurauksena hiekkapojan turkki näytti taas ei niin näyttelykelpoiselta, piti meikäläisen tarttua harjaan eilen illalla. Yllättävän nopeasti suoriuduin tehtävästä: tasan tunti meni harjatessa Bellmanista noin puolikas muovikassillinen karvaa pois. Beltsusta kuoriutui taas ihan kelpo turkkikaveri:) Tänä aamuna toteutui sitten Svenssonin painajainen: se jäi yksin (tai no, olihan Henkka kotona nukkumassa) kotiin, kun starttasin Bellmanin sekä Eijan ja Kimi-heelerin kanssa aamuvarhaisella Tervakosken näyttelyyn. Svensson oli aivan sydänjuuriaan myöten loukkaantunut (ainakin arvelisin niin), kun se jäi porukan ulkopuolelle. Se olikin kuulemma koko päivän ollut ihan levoton ja piipittänyt. No, elämä on joskus rankkaa, Svenkka! Tuomarina näyttelyssä oli Bo Skalin. Pentuluokassa oli melkein tunkua: siellä oli peräti kolme pentupartaa. Kaikki oli luettelossa uroksia, mutta lopulta Bellman osoittautui porukan ainoaksi pojaksi...Bellman sai KP:n, oli paras urospentu ja lopulta VSP-pentu. Tässäpä tuomarin arvostelu: ''Härligt temperament. Mask. huvud, mycket bra uttryck. Bra hals, korrekt vinklad fram & bak. Inte en av det lätt visade killar, villa helst sitta, men har vackra linjer. Passande benstomme.'' Bellman tosiaan halusi koko ajan vaan istua, eikä millään olisi seissyt. Mulla oikein puski hikeä, kun yritin nostaa sen 24-kiloista ruhoa maasta:) Täytyykin ottaa ensi viikolla pienet näyttelyreenisulkeiset. Muutenhan Bellman käyttäytyi ihan joviaalisti ja seisoikin sitten lopulta tuomaripöydän edessä. Siinä oli sitten Bellmanin viimeinen näyttely pentuluokassa. Ensi sunnuntaina Hakunilassa Beltsu tekee debyytin junioriluokassa, ja sen jälkeen onkin varmaan pitkä taukoa ennen seuraavaa näyttelyreissua. Juu, ja Svensson oli NIIIIN onnellinen, kun tulimme kotiin reissusta! Sen koko kroppa heilui ja pyöri ja vaikka mitä, kun se näki meidät. Ja kyllä se Svenkkakin taas näyttelyreissuille pääsee mukaan, kunhan turkki kasvaa vähän (tai aika paljon) pidemmäksi! 24.8.2009 Kaikenlaista treenausta ja loman odotusta Viime viikolla päästiin taas ihan kunnolla treenaamaan. Tiistaiaamuna pakkasin pojat ja paimennustreenikamat autoon ja huristimme aivan hirveässä vesisateessa kohti Piikkiötä. Meillä Muijalassa oli aamulla kovin sateista, ja koska koko päiväksi oli luvattu Etelä-Suomeen samanlaista säätä, otin mukaan tietysti sadevaatteet. Matkalla tulikin vettä ihan kaatamalla, mutta mitenkäs oli perillä Piikkiössä? No, aurinko tietysti porotti aika lämpimästi. Mulla oli Rukan hengittämättömät sadevarusteet, ja niillä sitten poikien kanssa treenailtiin tunnin verran. Yllättäen tuli ihan kiva hiki. Saimme tällä kerralla ihan yksilöopetusta, sillä Kimmo-koutsi oli ystävällisesti lupatunut vetämään meille omat treenit aamulla, kun en olisi töiden taklia päässyt illalla. Otin ensin Svenssonin, jonka kanssa haimme lampaat taaimmaiselta laitumelta. Svenkalla oli kova hinku päällä, ja minä melkein liirailin siellä märällä ja liukkaalla laitumella. Homman nimi oli saada ensin lampaat isoon häkkiin, ottaa sieltä sitten neljä viisi lammasta ja kuljettaa ne radan kautta pienempään häkkiin. Aika kova homma, joka kyllä lopulta onnistui, mutta kyllä Svensson oli poikki! Kun saimme lampaat toiseen häkkiin, Svensson rojahti maahan makaamaan kieli pitkällä roikkuen. Se taisi olla sitä mieltä, että ''vihdoinkin työ on tehty, huh!'' Bellmanin kanssa treenasimme kuljetusta ja teimme vain yhden treenin. Tosi mukavasti Beltsu meni, vaikka treeni venyikin lopulta vähän pidemmäksi kuin olin suunnitellut. Mutta Beltsu sai sitten levätä autossa, kun tein vielä Svenssonin kanssa toisen treenin. Se oli samanlainen kuin ensimmäinen sessio, ja Svenkasta oikein näki, kuinka sillä otti voimille. Kimmo kehui Svenssonia ja sanoi, että se on mennyt tänä vuonna kovasti eteenpäin. Ja sekös lämmittää vanhan sydäntä;) Treeni oli muutenkin erilainen kuin yleensä, kun paikalla ei ollut koira- ja ihmiskavereita, vaan koko energia piti purkaa itse tekemiseen. Kyllä meillä oli kotimatkalla autossa kolme hymyilevää naamaa ja yksi hiestä läpimärkä ihminen! Torstai-iltana alkoi Svenssonin agitreenit kesätauon jälkeen. Olen kyllä ollut tosi laiska treenaamaan kesällä, ja ekat treenit tauon jälkeen oli kyllä suuri kysymysmerkki. Mutta Svensson yllätti taas; sillä oli aivan hirvittävä vauhti radalla, että jouduin ihan kiristämään juoksua. Agissa näköjään tauko tekee sille ihan hyvää. Nyt täytyy itse tsempata ja oikeasti treenata itsekseen enemmän. Olisi aika kiva päästä Svenssonin kanssa kisaamaankin joskus! Viikonloppuna mulla oli ensimmäinen töistä vapaa viikonloppu neljään viikkoon. Koko lauantaiaamun,-päivän ja melkein -illankin vietin rantakentällä Lägin agilitykisoissa töissä. Rankka päivä, kun lähes 12 tuntia seisoi ulkona, mutta kyllä sen jaksoi. Ja mikäs oli jaksaessa, kun kisoissa oli todella komea päätös: kisojen viimeisenä luokkana oli maksi 2-luokan hyppyrata, ja siinä partikset viilettivät todella komeaan kolmoisvoittoon 0-tuloksilla! Erja&Hilla, Dave&Tilda sekä Tarmo&Upa pitivät tosi hienosti partisten agimainetta yllä. Well done! Sunnuntai meni lokoisasti. Ensin pitkä lenkki koirien kanssa, ja lenkin jälkeen pihalla pojat saivat aivan huikean sunnuntaihepulin. Bellmanilla oli luu suussa, ja se yritti saada Svenssonin jahtaamaan itseään. Svenkka innostuikin, ja sitten pojat päästivät menemään: edellä Bellman ja luu, perässä Svensson. Beltsu on jo tosi nopea, ja sen taisi Svenkkakin huomata. Svenssonilla oli täysi työ yrittää saada Bellman kiinni, eikä se itse asiassa päässytkään Bellmanin rinnalle. Svensson oikein haukahteli, kun se yritti tavoittaa Beltsua siinä onnistumatta. Meillä oli Henkan kanssa hauskaa, kun pojat pinkoivat peräkanaa terassin ympäri ainakin seitsemän kertaa. Ja kilpajuoksun jälkeen kuului huikea huohotus:) Sunnuntai oli myös Bellmanin harjauspäivä. Jestas, että sitä karvaa on siunaantunut! Harjaus ei kuitenkaan onneksi kestänyt kuin vajaa puolitoista tuntia, mutta kyllä siinä ajassa saatiin olohuoneeseen kunnon karvamäärä. Pentukarva pukkaa ulos minkä ennättää... Tämän päivän kohdalla luki kalenterissa Bellmanin pentukurssi Inkoossa. Sinnepä siis. Svensson jäi aivan hirveän järkyttyneenä kotiin, ja vieläpä ihan ypöyksin ilman Henkan seuraa. Mutta teki varmaan sille ihan hyvää..ja hyvää teki myös Bellmanille päästä mun kanssa kahden reissuun. Aloitimme tänään pentukurssin Inkoon Canidaessa. Beltsu oli vanhimmasta päästä, ellei ihan vanhin porukasta. Rotukirjo oli valtaisa: kaksi mopsia, tolleri, lapinkoira, kelpie, amerikanakita, rotikka, rhodesiankoira, mäykky, cairnterrieri ja meidän Beltsu. Bellman käyttäytyi todella mallikkaasti koko tunnin ajan. Se keskittyi minuun ja otti todella hienosti kontaktia. Vaikka olimme eka kertaa siinä paikassa Bellman oli oikein rento. Ja jonkin matkan päästä kuului ammunnan ääniä ampumaradalta, mutta Beltsu niistä viis veisas:) Kouluttaja totesi, että '''Bellman on kuin vanha tekijä'. Ja niin se olikin. Oli oikein mukava kokemus. Ensi maantantaina innokkaasti uudelleen tunnille! Ja sitten vielä yksi oikein mukava asia: mulla alkaa ensi viikolla kesäloma, tai kesälomani viimeinen kolmannes. Ei harmita yhtään:)
17.8.2009 Ankaraa biletystä elokuun illassa Nyt on taas takana yhdet onnistuneet puutarhapippalot meillä Muijalassa. Kiitos bileväelle! Menossa mukana oli yhteensä 14 ihmistä ja 13 partista sekä yksi heeleri. Svenssonin ja Bellmanin lisäksi pihassa juoksivat, leikkivät, haukkuivat jne. Miina ja Ansa, Raisu ja Selma, Tarmo, Simo ja pikku-Lenni, Ganja, Reetu sekä Morris ja Dante. Ja lisäksi tietysti Kimi-heeleri:) Puutarhabileet olivat uuden sukupolven pirskeet, sillä nyt ensimmäistä kertaa olivat mukana Bellman, Selma ja Lenni. Hyvin junioriosasto isossa porukassa luovi. Beltsukin on näköjään jo tottunut Henkan rumputreenaukseen, kun se ei välittänyt mitään elävästä musiikista. Kauan kaivattu Bändix-pumppu oli siis keikalla meillä à la Henkka, Pekka ja Tarkko. Keikalla kuultiin suositut biisit Liisan koirasta alkaen. Muutama pätkä on tallennettu videollekameraan; heti kun ennätän, teen niistä videot kaikkien riemuksi. Elävän bändin lisäksi bileissä oli perisuomalaiseen biletyyliin olutteltta. Se oli tällä kertaa tosin vain koirille;) Menestys oli varsin hyvä, ja baarissa vierailivat myös juniorit, kuten viereisestä kuvasta näkyy. Lenni meni ensin juomaan olutta ja tsekkasi vasta sitten, mikä paikka oikein onkaan... Kanaoluella oli parempi menekki kuin lihaoluella, joten täytynee satsata kanaversioon tulevaisuudessa! Olutteltan lisäksi bileissä oli myös perhosbaari. Perhosia ei valitettavasti näkynyt, mutta ampiaisia ja kärpäsiä maleksi baarin edustalla sitäkin enemmän. Koirat olivat pirskeiden jälkeen ihan kiitettävän väsyneitä, eikä kumpikaan pojista jaksanut reagoida, kun vielä yöllä kuuntelimme bänditaltiointia. Siinä meinaan kuului aika paljon partisten haukuntaa (hyvän soiton lisäksi tietysti). Bilekuvia on tulossa tarjolle heti kun ehdin laittaa ne. Nyt täytyy kiirehtiä taas töihin illaksi ja huomenaamulla poikain kanssa lampaita juoksuttamaan:) 12.8.2009 Velipoika visiitillä Tykki, tuo Svenssonin ihana velipoika (joka komeilee viereisessä kuvassa), vietti viime viikon meillä kylässä, ja meno oli sen mukaista..Svenssonin ja Tykin aamurutiiniin kuului hirmuinen rundi pihalla vierekkäin juosten ja toisilleen öristen, yleensä molemmilla lelut suussa. Bellman pinkoi perässä ja vikisi, että ''hei pojat, odottakaa!!'' Päivärutiini oli sama, ja myös iltapäivärutiini ja iltarutiini. Välissä sitten oltiin kuin ei oltaiskaan, eli veljekset olivat kuin parhaat kaverukset. Ja ovathan ne:) Bellman jakeli koko viikon ajan idoli-Tykille hurjia suosionosoituksia. Se lipoi Tykin huulia, mateli sen edessä ja pyöritti häntää vimmatusti. Tykki otti suosionosoitukset vastaan hillitysti ja kärsivällisesti. Kärsivällisyys kuitenkin loppui siihen, jos Bellmanilla oli lelu, jonka Tykki olisi juuri samaan aikaan halunnut...kerran Tykki sanoi aika pahasti Beltsulle, kun se olisi juuri sinä samaisena hetkenä halunnut leikkiä oranssilla pehmoapinalla, josta on tosin ilmat ollut pihalla jo aikapäivät. Kun Tykki sanoi ''Böö!'', Beltsua vietiin. Bellman vietti sen yön saunan lauteiden alla alahuuli väpättäen..ja aamulla alkoi taas ihanan Tykin fanitus! Muuten ei mitään kummallista viikon aikana touhuttukaan. Tällä viikolla pääsimme taas parin viikon tauon jälkeen paimentamaankin ja samalla reissulla luovutimme Tykin Minnalle ja Pertille. Totesin taas, että Svenssonille kahden viikon tauko ei tee lainkaan hyvää, vaan sen pitäisi päästä useammin treenaamaan. Liian pitkä tauko kuumentaa kaverin ihan turhaan, ja tuntuu, ettei edistystä tapahdu lainkaan. No, onneksi pääsemme ensi viikolla, ja sitten seuraavallakin. Bellmanin kanssa tein kaksi lyhyttä kuljetustreeniä ja lopetin heti, kun huomasin, että se alkaa väsyä. Tosi kivasti pikkumies teki töitä, sillä on ihan selkeä kuva siitä, mitä niille lampaille pitää tehdä:) Tulevana viikonloppuna meillä onkin sitten vähän enemmän partaporukkaa, kun perinteiset kesän puutarhabileet rantautuvat Muijalaan. Luvassa takuuvarmasti vauhtia, ääntä ja lentävää karvaa! 3.8.2009 Kurrekerhon kesätapaaminen, osa 1 ja 2 Oi, taas on aika lentänyt ihan siivillä! Alkoi jo neljäs työviikko loman jälkeen, mutta toisaalta kesäloman toinen osa, tarkemmin sanottuna loman viimeinen kolmannes on yhä lähempänä:) Kaikkea onkin jälleen kerran ennättänyt tapahtua...paimennusrintamalla on ollut vilkasta, ja sekä Svensson että Bellman pääsivät viime viikolla treenaamaan. Svensson pääsi treenien lisäksi myös ihan oikeisiin töihin, kun kävimme viime keskiviikkona siirtämässä Vihdissä Tiian lampaat laitumelta toiselle -tietä pitkin. Svenssonin lisäksi töissä olivat Tilda, Taffy ja Ansa. Bellman sai jäädä kotiin, sillä sille tehtävä olisi ollut vielä liian vaikea, ja toisaalta kahden koiran kanssa hommasta ei olisi tullut mitään. Ja kolmanneksi Svensson oli nin polleeta päästessään mun kanssa kahdestaan hommiin:) Kuljetimme lampaat hiekkatietä pitkin ihan kunnioitettavan varmaan noin 500 metrin matkan niiden omaan aitaukseen. Ansa ja Svensson kulkivat lampaiden edellä, Tiia tuli ison leipäkorinsa kanssa lampaiden keskellä ja Taffy kulki lauman takana. Tilda oli risteyksesä varmistamassa, että lampaat eivät karkaa:) Hienosti meni, vain kerran lampaat yrittivät oikaista pellon poikki, mutta saimme ne tosi nopeasti takaisin tielle ja ruotuun. Kun lampaat näkivät, minne ne pääsivät, ne ottivat hirmu spurtin ja olivat juosta Svenssonin ja minut kumoon. Hyppäsimme Svenkan kanssa sivuun ja päästimme bäät sukeltamaan aitaukseen. Haukut kävivät vielä varmistamassa, että tallessa ovat! Svensson oli todella tyytyväinen itseensä, kun se oli päässyt tekemään töitä:) Edellisviikonlopun vietimme Kangasalla vierailulla Tykin, Petsun ja Putneyn luona. Svenkalla ja Tykillä oli näköjään Kurrekerhon kesätapaaminen, sillä veljekset pistivät hännät rullalle ja ylös ja sitten öristiin oikein urakalla toisilleen. Veljeksillä on aina sama juttu, kun ne tapaavat toisensa. Jonkin ajan kuluttua jää sulaa ja sitten painitaan ja veivataan niin ettei mitään rajaa. Hassuja:) Sinä viikonloppuna tapasimme Putney-sedän viimeisen kerran, sillä seuraavana päivänä Putney lähti vehreämmille paimennusmaille. Oli ilo tuntea Putney, Suuri Lipsuttelija! Kurrekerhon kesätapaaminen osa kaksi on nyt parhaillaan menossa, sillä Tykki tuli meille eilen viikoksi kyläilemään. Eilen vielä örkittiin, mutta tänään on jo juostu onnellisina kilpaa pitkin poikin pihaa. Bellman fanittaa Tykkiä ihan kympillä, ja Tykki yrittää olla täysin välinpitämätön huomionosoituksista. Saas nähdä, alkaako Tykki viikon aikana painia tuon pikkumiehen kanssa niin kuin Svensson tekee... Kurrekerhoilun lisäksi tähän viikkon mahtuu Svenssonin ja Bellmanin harjaus. Beltsun turkin urakointi alkoi tänään ja jatkuu huomenna. Sillä on niin valtavasti karvaa, että yhdellä kertaa ei urakkaa saa tehtyä. Svenssonilla taas ei ole juurikaan karvaa, mutta sekin kaipaa vähän tuunausta. Kovasti odotan, että tuo pikkumies pudottaisi pentukarvan, sillä tuloillaan olevaa aikuiskarva on ihanan karkeaa. Tuossa yläpuolella on muuten parin viikon takainen kuva Selmasta ja pojista meillä. Yhtä köyttä -yhdistys:) Ja vieressä Lotan kännykällään ottama kuva meidän viime viikon lampaidenkuljetusoperaatiosta:) Idyllistä, eikö!
22.7.2009 Selma-pyörremyrsky kylässä:) Aamulla: aamuhepuli. Aamulenkin jälkeen: hepuli. Päivällä: lepäilyä, tosin valmiina hepuloimaan, jos tarve vaatii. Iltapäivällä: hepuli. Iltaruoan jälkeen: hirveä hepuli! Yöllä: nukkumista, jotta ehtii hepuloida taas aamulla. Meillä oli siis Selma-partisneiti, 5kk, viikon hoidossa:) Ja koko viikko meni edellä kuvatusti; tosin Selmalla oli hepulikaverina Bellman. Kaverukset oikeasti väänsivät ja nyhjäsivät koko viikon sellaisella antaumuksella ja tarmolla, että välillä oikein hirvitti. Svensson tunsi olonsa hieman ulkopuoliseksi, kun se olisi halunnut mennä ulkona hepulispurtteihin mukaan, mutta junnuilla oli ihan omat kuviot. No, Svenkka saa lohtua puolentoista viikon päästä, kun sen rakas veli Tykki tulee meille viikoksi:) Aivan mainio pieni neiti tuo Selma (eli oikeammin Glenthistle Lady In Black) kyllä on. Selma ennättää joka paikkaan, ja sillä on aivan huippuhyvä vainu, jos jossain puuhastellaan ruoan kanssa. Ja nainen kun on, ei Selmalla ole aikaa odottaa, että se saisi makupalan arvoasteikon viimeisenä, vaan neiti yritti joka ikinen kerta saalistaa ensin Svenssonin makupalan ja sitten Bellmanin makupalan. Ahne pikku tyttö, tuo jotenkin mieleen ihanan Hertta-neitimme:) Viikon aikana ehti tapahtua muutakin kuin juniorien painiotteluita. Toisena hoitopäivänä Selma juuttui aitaan kiinni..Selma nimittäin tajusi, että naapurissamme on koira, ja se yritti siltä seisomalta lähteä juoksemaan naapuriin otusta katsomaan. No, aita oli välissä, mutta se ei estänyt partatyttöä..ja sittenhän neiti juuttui aitaan. Henkka joutui leikkaamaan aitaan reiän, jotta sai pennun irti. Sen jälkeen Selma tyytyikin seuraamaan naapurin koiraa ja kissaa aidan oikealla puolella... Selma pääsi mukaamme myös paimennustreeneihin Piikkiöön. Aitaukseen ei sentään neidillä ollut asiaa, mutta sen ulkopuolellakin oli tarpeeksi mielenkiintoista, kuten oma sisko Peppiina:) Peppiina puolestaan oli Minnalla ja Pertillå hoidossa ja oli myös päässyt haistelemaan paimennustuulia. Oli muuten molemmille ihan hyvä väsytystaktiikka vielä pennut sinne! Svensson muuten paimensi tosi hienosti. Ohjelmassa oli häkitystä ja kuljetusta, ja Svensson suoriutui niistä aika hienosti, näin meidän mittapuumme mukaan. Svenkka oli yllättävän rauhallinen ja se oikeasti kuunteli, mitä sille puhuin:) Beltsu pääsi pyöröaitaukseen ottamaan tuntumaa lampaisiin ja se olikin taas kovin kiinnostunut lampaista. Mitään vaikeita treenejä en sen kanssa vielä ota, kun onhan tuolla hiekkahentusella ikää vasta seitsemän ja puoli kuukautta. Siis ihan vauva vielä! Selma lähti eilen omaan kotiinsa Tarjan, Peten, Tepon, Raisun, Kainon ja Vienon luo. Uskoisin, että Selman kotona oli eilen aika hiljaista...mutta hiljaista oli meilläkin, kun nämä pojat eivät vieläkään (suureksi onneksi) hauku. Svenkka pääsi eilen Eijan matkassa paimennustreeneihin, kun itse olin töissä. Laitumelle Svenkka meni Pertin kanssa. Kuulemma koko porukka oli vähän päästellyt siellä höyryjään. No, ehkä tähdet olivat tällä kertaa vähän väärässä asennossa! Svensson pitää nyt taukoa näyttelyistä, kun turkki on aika lyhyessä kunnossa. Bellmanin ilmoitin juuri Tervakoskelle 29.8. Se on Beltsun toinen ja samalla viimeinen pentuluokan näyttely, sillä meidän luutunsoittajamme siirtyy junnuluokkaan 4. syyyskuuta. Mutta ennen näyttelyitä on tiedossa taas kaikenlaista muuta mukavaa:) 18.7.2009 Ihanat pojat Lammilla:) Erittäin kuuman heinäkuisen päivän kunniaksi lähdimme tänään näyttelyyn Lammille. Tai no...ajatus näyttelystä alkoi olla yhtä tuskaa loppuviikosta, kun yritin saada Bellmanin turkkia jotakuinkin näyttelykuntoon. Beltsulla on turkki nyt (toivottavasti) pahimmillaan, sillä pentukarvaa on miehessä enemmän kuin mikään laki ikinä sallii ja se kaikki on tietysti erittäin pehmeää. Positiivista asiassa on se, että olen harjannut Beltsua usein, lähes joka päivä, eikä turkki ole takkuuntunut. Negatiivista taas on se, että sitä karvaa riittää niin maan perusteellisen paljon. No, turkki saatiin näyttelykuntoon, ja kehässä näkyikin sitten iso hiekanvärinen eteenpäin vellova karvakasa.:) Tietysti näyttelypaikalla -joka oli muuten aivan ihana nurmikenttä- oli aivan huikea aamukaste jne., joten Bellmanin tassut olivat jo ennen kehäänmenoa läpimärät ja koko turkki täynnä vihreää ruohoa: mulla oli siis hiekanvärinen partis vihreävalkoisin merkein! Anyway, tuomarimme Lena Danker piti Bellmanista kovasti. Tuloksena oli PEK1, KP ja ROP-pentu. Kilpailua ei ollut, sillä Beltsu oli näyttelyn ainoa partispentu. ''7,5 kk reipas poika, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvät yhdensuuntaiset linjat päässä. Hyvä sukupuolileima. Oikea purenta, vahvat leuat. Erinom. kulmaukset, hyvä selkä, hyvä lantio. Ikäisekseen erinom. runko, hyvä luusto. Kauniisti hoidettu karvapeite, vielä pennunpehmeä, mutta oikea laatu tulossa. Liikkuu ikäisekseen hyvin tasapainoisesti pitkällä askeleella. Hyvä luonne.'' Heti Beltsu-pojan perään roudasin kehään Svenssonin. Svenkalla on, päinvastoin kuin Bellmanilla, turkkia vähän turhan niukasti. Mutta, kuten tuomarille totesin, ''turkkia on keskimäärin sopivasti'':) Svensson oli tänään PU1 ja VSP! ''3,5 v uros, jolla hyvät mittasuhteet ja riittävä sukupuolileima. Hyvät pään linjat, sopiva otsapenger. Kauniit silmät, oikea purenta. Riittävä alaleuka. Hyvin asettunut lapa. Hieman suora olkavarsi. Hyvä selkä, erinom. lantio. Sopiva luusto. Hieman niukassa kesäkarvassa. Liikkuu tasapainoisesti ja eteenpäinvievästi. Erinomainen luonne.'' Nä'yttelyssä oli mukana myös paljon kavereita. Harmitti, kun Svenssonin Tykki-veli joutui jättämään näyttelyn väliin lääkekuurin vuoksi. Svenkan Petsu-isä kunnostautui veteraaniluokassa napaten EH:n, Ansa-serkku sai avonartuissa H:n (''iloinen häntä'') ja Tarmo-idoli valiouroksissa EH:n. Kaikin puolin siis mainio lauantai:)
13.7.2009 Kesälomareissulla Saarenmaalla ja uusi partiskaveri Viime viikon maanantaina karistimme Lohjan ja Suomen pölyt jaloistamme ja suuntasimme neljäksi päiväksi Viroon Saarenmaalle lomalle. Matkaan kanssamme lähtivät Eija, Pekka sekä Miina, Ansa ja Kimi. Bellman oli elämänsä ensimmäistä kertaa laivassa, eikä ollut milläänsäkään. Laivan jyrkät portaat Beltsu kiipesi reippaasti, eikä alaspäin kulkeminenkaan tuottanut mitään ongelmia. Svensson on laivareissaajana jo vanha tekijä, ja Bellmanin oli helppo kulkea isoveikan seurassa autokannelta hyttiin ja takaisin autoon. Pitkän, puoli vuorokautta kestäneen matkan -johon kuului vielä toinen lyhyempi lauttamatka- jälkeen olimme vihdoin perillä kohteessamme Saarenmaan pohjoisosassa. Koirilla oli lystiä, kun pääsivät painelemaan mökin pihalla tuhatta ja sataa ja päästämään matkahöyryt ulos. Mökki oli lisäksi niin iso, että jokainen haukku löysi oman kolonsa, missä rauhoittua:) Kilometrin päässä mökistämme oli merenranta, jossa teimme joka päivä pitkän lenkin koirien kanssa. Sää ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta se ei haitannut pätkääkään koiria; viisikko juoksi ja ui sydämensä kyllyydestä:) Pitkien lenkkien jälkeen oli hyvä jättää koirat mökille ja lähteä itse tutustumaan saareen. Yhtenä päivänä ajelimme saaren eteläosaan Kuresaaren kaupunkiin ja vierailimme komeassa linnassa. Toisena päivänä retkemme suuntautui Pangalle, joka on saaren korkein kohta. Kuvia mukavalta reissultamme löytyy täältä. Olimme Henkan kanssa saarella ensimmäistä, mutta tuskin viimeistä kertaa. Upea paikka, ja ensi kerralla täytyy viettää siellä kyllä pidempi aika. Svensson ja Bellman saivat rankan reissun jälkeen levätä perjantain, sillä lauantaina oli ohjelmassa kiva kimppalenkki kavereiden Raisun, Selman, Miinan, Ansan, Kimin, Tarmon, Simon ja uuden kaverimme Lennin kanssa. Lenni on 10 viikon ikäinen ihana ruskea partispoika, joka asuu Tarmon ja Simon luona. Svensson heilutti kohteliaasti Lennille häntää, mutta Bellman oli pikkumiehestä aivan innoissaan. Ehkä asiaan vaikuttaa jotenkin se, että Beltsu on vielä itsekin kovin pentu, vaikka painaa 22 kiloa ja on lähes täysikasvuinen:) Eilen sunnuntaina teimme haukkujen kanssa päiväretken Hankoon siskoni luo. Teimme pitkän lenkin meren rannalla ja ihastelimme merta. Kovasti oli tuulinen päivä, kuten oheinen kuva osoittaa:) Tänään on Bellmanin mielestä ollut varmasti yksi kesän ihanimpia päiviä: Beltsu sai Selma-kaverinsa kylään! Selma on meillä viikon hoidossa, ja epäilen, että vauhtia ei tule tästä viikosta puuttumaan...kaverukset vetivät jo aamupäivälenkin päätteeksi ensin pihalla ja sitten sisällä sellaiset rundit, että luulin jo, ettei se lopu koskaan. Nyt molemmat pennut ovat kuitenkin onneksi unten mailla:)
5.7.2009 Kaikenlaista kesäkivaa: agilitya, uimista, paimennusta ja paljon muuta Kylläpäs on ollut tapahtumarikas ja mukava kesäloma! Svensson ja Bellman ovat olleet menossa mukana ja nauttineet, kun on ollut paljon aktiviteettia:) Aloitin Svenssonin kanssa kesäkuussa agilitytreenaamisen Rakkibaarin pienryhmässä. Svenssonin kanssa on ollut vähän vaikeuksia motivoinnin kanssa, ja sitä lähdimme Rakkibaarin treeneistä hakemaan. Ensimmäinen treenikerta meni vähän harakoille, kun Svenkan piti tutkia uudessa paikassa kaikki jutut eikä sitä kiinnostanut itse asia eli treenaminen oikeastaan ollenkaan. Toisella kerralla meno oli ihan toisenlaista, kun paikka, kouluttaja ja treenikaverit olivat tuttuja. Motivaatio oli ihan eri kuin eka kerralla, ja kolmannella treenikerralla löytyi herrasta jo tosi kivasti vauhtiakin. Kyllä se sieltä näköjään tulee, kun vähän kaivelee:) Treenit ovat heinäkuun kesätauolla, mutta elokuussa jatkamme taas. Olen kyllä ollut tosi tyytyväinen koulutukseen; mullakin on lamppu syttynyt jo muutaman kerran! Ja mukavaa on myös se, että treenipaikka on vain muutaman kilometrin päässä meiltä:) Juhannuksena meillä vietettiin partis-ihmisbileet perinteiseen tapaan: mukana menossa olivat Svenkan ja Bellmanin partiskaverit Tilda, Taffy, Tarmo, Simo, Miina, Ansa, Raisu ja Selma sekä heeleri Kimi ja ihmiskaverit Lotta, Dave, Päivi, Upa, Eija, Pekka, Tarja, Pete ja Teppo. Sää ei ollut yhtä kehno kuin viime juhannuksena, mutta sen verran kylmä, että jouduimme ruokailemaan sisällä. Aika hienosti koko koirarevohka sisätiloissa luovi koko pitkän illan; ihan kuin meillä olisi ollut isot paimentolaismatot lattialla! Ruoka oli tietysti taas erinomaista ja sitä oli tarpeeksi. Ja seura tietysti mainiota. Kiitokset vieraille! Oheisessa kuvassa tunnelmia bilestä: Teppo pelaa sulkista, ja Taffy jeesaa joukkuekaveriaan:) Juhannuspäivänä veimme koirat ensimmäistä kertaa tänä kesänä uimaan. Bellmanille uimareissu oli elämän ensimmäinen; Beltsu ei ensin uskaltautunut lainkaan veteen, mutta koska sen pitää matkia Svenssonia lähes kaikessa, se keräsi rohkeutensa ja juoksi jo vähän ajan päästä vedessä Svenkan perässä. Ihan uimaan asti eivät kumpikaan mennyt. Heinäkuu alkoi todella mukavasti, sillä starttasimme heti 1. heinäkuuta aamutuimaan kauan odotetulle paimennusleirille Rymättylään. Koirat ja tavarat autoon, sitten kurvasimme keskustaan hakemaan Eijan ja Ansan ja takaisin kotiin, koska olin unohtanut kameran...ja sitten kaasu pohjaan ja kohti Rymättylää. Pääsimme heti perillä treenin makuun, sillä harjoitukset alkoivat aamuyhdeksältä ja jatkuivat pitkälle iltaan. Iltapäivällä pidimme kunnon siestan, sillä sää oli liian lämmin treenaamiseen kuumimpana aikana. Kouluttajammme Terry Workman oli aivan huipputyyppi, rauhallinen ja todella mukava ope, joka kannusti jokaista koiraa ja omistajaa ja löysi jokaisesta paljon hyvää. Ja mikäs oli kehuessa, sillä kaikki leiriläiset esittivät oikein hienoa paimennusta:) Bellman ei ensimmäisessä treenissä syttynyt lainkaan lampaista, ja ajattelin jo, ettei hommasta tule mitään. Toisessa treenissä pikkumies olikin sitten jo aivan toisenlainen ja kiinnostusta löytyi roppakaupalla. Bellman piti toisena leiripäivänä kokonaan vapaapäivän ja pääsi lampaiden kanssa aitaukseen taas leirin päätöspäivänä. Beltsu oli yhä oikein innokas ja myös Terryn mielestä Beltsu teki hyvää työtä, vaikka onkin vielä kovin nuori. Bellman saikin leirin lopuksi edistyneimmän aloittelevan koiran palkinnon, mistä emäntä on oikein, oikein ylpeä! Myös Svenssonin työskentelyyn olen todella tyytyväinen. Svenkka on kehittynyt kovasti, ja luojan kiitos se on myös rauhoittunut:) Se ei enää juurikaan säntäile lampaiden perään ja hajoita laumaa, vaan tekee työtä keskittyneesti. Oli todella mukava leiri, kiitokset Lotalle ja Davelle järjestelyistä ja kaikille leirikavereille mukavasta seurasta! Leirikuvia voi ihastella täällä. 30.6.2009 Lomailua Olemme kesälomalla, ja niin ovat myös päivitykset, sillä meillä on ollut NIIN paljon muuta tekemistä kuin istuskella sisällä...Huomenna starttaamme paimennusleirille, ja sieltä ja kaikesta muustakin on luvassa tarinaa, kuvia ja videoita viikonloppuna:)
8.6.2009 Elämää ennen ja jälkeen maratonin ja erikoisnäyttelyssäkin käytiin
Huh. Takana on rankat kaksi viikkoa, ja rankkuus ei nyt liity mitenkään koiriin.. Toissa viikko meni valmistautuessa vuoden tärkeimpään koitokseeni eli Tukholman maratoniin. Viime viikko menikin sitten maratonista palautuessa, ja taitaa siihen mennä tämäkin viikko..kova koitos oli tosiaan! Käväisin tosiaan lauantaina 30. toukokuuta juoksemassa Tukholmassa ihan mukavassa hellesäässä maratonin. Olin etukäteen aika skeptinen juoksun suhteen, sillä olen tosi pitkään kärsinyt mitä erilaisemmista jalkakivuista. Penikkatauti taitaa olla ainoa, mitä jaloissa ei ole viime vuosien aikana ollut.. Kunnon suhteen en yhtään epäillyt, etteikö maraton menisi läpi, eikä koko 42 kilometrin aikana tehnyt kunnon puolesta tiukkaakaan. Jalkaparat olivat kyllä sellaisella koetuksella, että oksat pois. Viimeiset 20 kilsaa juoksin varpaat täysin tunnottomina, nilkat hemmetin kipeinä ja jossain välissä vasen etureisikin alkoi vielä krampata. Mutta sisulla iskin tassua toisen eteen. Ensimmäinen tavoitteeni oli päästä maaliin. Toinen tavoite oli, että jos maaliin asti pääsen, haluaisin parantaa edellisen Tukholman maratonini (12 vuotta sitten) aikaa, joka oli 5 tuntia 24 minuuttia. Molemmat tavoitteet täyttyivät: kellotin ajan 5 tuntia ja 50 sekuntia päälle. Maalialueella Tukholman olympiastadionilla oli varaa vielä kiristää ja otin hillittömän loppuspurtin. No, maalissa oli sitten sellainen olo, että henki ei kulje..mutta kyllä se olo aika nopeasti alkoi helpottaa. Saldona maratonilta oli neljä mustunutta varvasta ja kaksi irronnutt varpaankynttä sekä kamalan kipeät jalat. Nyt on mennyt runsas viikko juoksusta, ja alkaa tuntua, että tässä alkaisi jotenkin jo palautua. Aika pitkään näyttää kyllä kestävän:) Hämmästyttävän tasainen juoksuni oli. Puolimaratonin (21,1 km) aikani oli 2.30, eli toisen puolikkaan juoksin ihan samaa vauhtia kuin ekan puolikkaan. Tukholmassa on kyllä todella mukava juosta maraton, suosittelen lämpimästi! Kuvassa muuten poseeraan heti juoksun jälkeen työkaverini Sarin kanssa. Hehkeät neidot, eikö:) Nyt ei tarvitse vähään aikaa itseään stressata maratonajatuksilla. Sen verran kuitenkin taas innostuin, että olen miettinyt, josko ensi kesänä menis Tukholmaan uudelleen..jos vaikka lähtisi parantamaan tämän vuoden aikaa:) Kipeistä jaloista pääsenkin mukavasti aasinsiltaa pitkin partiksiini. Kun minä olen nilkuttanut, niin nilkutuksesta on kärsinyt myös Bellman. Beltsu ontui ensimmäisen kerran jo vapun tienoilla. Silloin ontuminen meni ohi kun pidin sitä pari päivää levossa. Pari viikkoa sitten ontuminen alkoi uudelleen ja aiempaa voimakkaampana. Viime viikolla vein sitten Bellmanin lääkäriin, joka totesi saman mitä olin itse ajatellut: Beltsulla on kasvukipuja Bellman on kasvanut aika hurjaa vauhtia, niin kyllähän siinä vauhdissa kasvukpuja voi tulla..lääkärin vaaka pysähtyi lukemaan 20,6 kiloa. Ihan kunnioitettavaa puolivuotiaalta partapallerolta! Nyt Beltsu pitäisi pitää levossa ja sen kanssa pitäisi tehdä vain rauhallisia hihnalenkkejä. Kaunis ajatus, mutta haastava toteuttaa; pienellä miehellä on niin hirveästi energiaa, että kohta se varmaan räjähtää, jos ei pääse purkamaan kaikkea energiaansa! Partisten erikoisnäyttely lauantaina Tammelassa jouduttiin sitten jättämään Bellmanin kanssa väliin. Tosi harmillista, kun ei päästy kehään, mutta ei voi mitään. No, Svensson edusti meidän perheen mieskomeutta ja hienosti edustikin: valioluokassa esiintynyt Svensson palkittiin ERInomaisella:) Kasvattajatuomari Michael Lewis Potterdale-kennelistä arvioi Svenssonin näin: ''Nice head & expression. Good front, deep chest. Nice lenght of rib. Not the overall balance I'd like. Slightly sloping over the croup. Moves well from front & rear and from the side.'' Olin tosi tyytyväinen Svenkan ERIin, sillä siellä jaettiin paljon myös EH:ta ja H:takin. Isot kiitokset Monikalle, joka esitti Svenssonin kun itse jouduin kesken näyttelyn kiiruhtamaan töihin, ja Päiville ja Upalle, jotka hoitivat Svenkan kotiinkuljetuksen! Treffasimme näyttelyssä Bellmanin kaksi siskoa ja kaksi veljeä. Olisi tosi mukava tavata sisaruksia, sillä en ollut aikaisemmin kaikkia sisaruksia nähnyt. Mainioita veijareita olivat! Nyt Bellman on sairauslomalla heinäkuun puoliväliin asti. Täytyy toivoa, että jalat paranevat, että päästään kunnolla taas partismaiseen menon mukaan:) 26.5.2009 Hierontaa, uusi ystävä ja aitatalkoot Svenssonilla ja Bellmanilla oli viikonloppuna niin vilkasta seuraelämää ja paljon mukavaa ohjelmaa, ettei paremmasta väliä! Perjantaina Svensson sai erinomaista hierontapalvelua, kun koirahierojaksi opiskeleva kaverimme Tiina tuli meille kotiin hieromaan Svenssonia. Svenkka nautti täysin siemauksin tunnin mittaisesta hieronnasta; silmät oikein lurpsahtelivat, kun teki niin hyvää. Svenssonilla ei ollut mitään jumittumia, ja Tiina totesikin, että erinomaisessa ja notkeassa kunnossa oleva partisherra:) Lauantaina meillä oli ison aitaprojektin aloitustalkoot. Heti aamulla Svensson ja Bellman saivat Tildan ja Taffyn lenkkiseuraksi. Aamupäivällä pojat tapasivat uuden ystävänsä, kun pieni kolmekuinen partistyttö Selma tuli isosiskonsa Raisun sekä Tarjan ja Peten kanssa moikkaamaan meitä. Beltsulla ja Selmalla synkkasi heti, kuten odottaa saattoi:) Iltapäivällä saimme vieraaksemme vielä Svenssonin Tykki-veljen, Petsu-isän ja setä Putnen sekä Minnan ja Pertin. Pertti, Henkka ja Pekka hoitivat aitaprojektin, me Minnan ja koirien kanssa ihastelimme poikien aikaansaannosta. Ja kuten kuvasta näkyy, aidasta tuli komea ja suora! Suurkiitos talkooväelle ja tervetuloa jatkamaan projektia:) Iltapäivällä meillä piipahti vielä Eija mukanaan Miina, Ansa ja Kimi. Svensson tapasi siis päivän aikana koko perheensä ja serkunkin vielä kaupan päälle! Haukut veivasivat pitkälle lauantai-iltaan. Bellmanin mielestä Tykki ja Petsu olivat aivan superihania, ja Tykkiä Beltsu yritti saada painimaankin kanssaan. Kyllä meillä oli sunnuntaina kaksi kovin raukeaa ja väsynyttä partapoikaa. Ohjelmaa ja kavereita oli yhdelle viikonlopulle oikein superrunsaasti. Sunnuntaina vielä ennen töihin menoa tein poikien kanssa metsälenkin ja törmäsimme metsässä Selmaan, Raisuun, Tarmoon ja Simoon sekä ihmisiinsä. Kavereiden tapaaminen kruunasi poikien aivan ihanan viikonlopun:) Huomenna meillä on ohjelmassa Svenssonin paimennustreenit, kivaa:)
22.5.2009 Partiskomeutta näytillä Lappeenrannassa Eilen meillä oli ohjelmassa kevään ensimmäinen ja Bellmanille koko elämän ensimmäinen koiranäyttely. Näyttelyreissu Lappeenrantaan tehtiin oikein pitkän kaavan mukaan: lähtö Lohjalta 6.30 ja kotona takaisin 19.15. Kyllä meillä oli kotona illalla kovin väsynyt partiskaksikko ja varmaan vielä väsyneempi emäntä! Ryhmänäyttelyssä oli mukana 10 partista. Svensson oli ainoa uros valioluokassa. Tuomari Soile Bister arvioi Svenssonin ERInomaiseksi, ja Svenkka oli lopulta PU2. Kehäsihteeri tuli arvostelun jälkeen tyrkyttämään meille varasertiä, mutta emme halunneet ottaa sitä vastaan:) Olin tosi tyytyväinen Svenssonin esiintymiseen ja menestykseen. Svenssonhan oli viime näyttelyssä tammikuussa Turussa pakittanut tuomaria, mutta nyt Svenkka oli ihan oma itsensä: rauhallinen, mutta ystävällinen. Ainoa huono juttu näyttelyssä oli tosi pieni kehä; Svensson pääsee kunnon vauhtiin, kun sillä on tarpeeksi tilaa. Mutta siis muuten kaikin puolin oikein hieno saavutus. Soile Bister arvioi Svenkan tällaiseksi: ''Kaunislinjainen, hyväluustoinen, sopivankokoinen uros, jolla kaunis pää. Silmät voisivat olla tummemmat. Riittävästi kulmautunut edestä ja hyvin takaa. Hyvä matala kinner. Eturinta voisi olla täyttyneempi. Riittävä runko. Sopivasti päivänvaloa rungon alla. Hyvä häntä ja karvanlaatu. Voisi ottaa vieläkin pidemmän etuaskeleen. OIkea-asentoinen häntä. Oikea luonne.'' Svenssonin jälkeen kehään pääsi Bellman, joka osallistui samassa paikassa pidettyyn epäviralliseen pentunäyttelyyn. Baby-luokkaan (5-7 kk) osallistunut Bellman oli näyttelyn ainoa partispentu. Bellman esiintyi oikein hienosti, vaikka takana oli jo pitkä päivä. Tuomari Reia Leikola-Walden piti kovasti Beltsusta, antoi sille KP:n ja ROP-pennun tittelin. Isoa kehää odotimme pitkään, ja kehän alku venyikin arvioidusta lähemmäs tunnin. Siellä ei enää menestystä tullut; Bellman oli väsynyt eikä se jaksanut oikein liikkua, vaan pomppi eteenpäin kuin pieni pupujussi. Ja kyllä Beltsu siellä muiden joukossa näytti aika vauvalta:) Tuomari oli Bellmanista tätä mieltä: ''Mittasuhteiltaan erinomainen, lupaavapäinen pikkupentu. Riittävä kaula, hyvä luusto, tasapainoiset kulmaukset. Lupaava eturinta ja runko. Liikkuu sujuvasti. Lupaava turkki ja hyvä luonne.'' Hienon näyttelypäivän kruunasi matkassamme olleet Eija ja Kimi-heeleri. Kimi kuori heelerikehässä kermat päältä ja oli ROP. Matkaan lähti jo Kimin kolmas serti. Valiojuhlia täytyy kuitenkin vielä odottaa siihen asti, kun herra täyttää kaksi vuotta:) Kyllä nuo näyttelyreissut voivat olla sitten rankkoja. Onneksi kahden viikon päästä oleva partisten erikoisnäyttely on paljon lähempänä, ja tuskin kesällä kovin kauas muutenkaan lähdemme näyttelyreissuille. Tällä viikolla meillä on ollut muutakin aktiviteettia. Maanantaina tapasin koirien kanssa kaverini Pirkon Espoossa. Kiersimme lenkin Vermosta Talin golfkentän kautta Taliin ja takaisin Vermoon. Bellman oli tällä lenkillä ensimmäistä kertaa mukana, ja sillä oli paljon ihmeteltävää. Hevosia ei tällä kerralla näkynyt, mutta sen sijaan näkyi paljon ulkoilijoita, joita olisi Beltsun mielestä käydä moikkaamassa, siis jokaikistä:) Tiistaina meillä oli paimennustreenit Piikkiössä, ja ne menivät tällä kerralla oikein hienosti. Oltiin Svenssonin kanssa molemmat rauhoituttu sitten ensimmäisen treenikerran, ja maltoimme keskittyä...Bellman keskittyi tällä kerralla vain ihanana olemiseen ja kaikkien liehittelyyn. Huomenna meillä onkin sitten vuorossa aitatalkoot:) 18.5.2009 Häähumua, agikisat ja meri Meillä on takana tosi mukava viikonloppu! Ihana kevätsää, ja sopivasti töistä vapaa viikonloppu:) Perjantaina treffasimme Lotan, Tildan ja Taffyn ja teimme pitkän kimppalenkin golfkentän maisemissa. Svensson oli onnelinen tavatessaan rakkaan veljensä ja Bellman onnellinen tavatessaan ihan kaikki! Lauantaina lähdimme Henkan kanssa Helsinkiin veljentyttäreni Jonnan häihin, ja Eija kävi ystävällisesti koiriens kanssa pitämässä seuraa Svenssonille ja Bellmanille. Pihalla oli puolentoista tunnin ajan veivattu oikein antaumuksella, ja Svensson oli taas tapansa mukaan lähtenyt käymään vähän kylillä, tai no, ainakin naapureissa. Sitten kun Svenkkaa lähdettin etsimään, se istuikin koko etsintäsession ajan tyytyväisenä omalla kotipihalla...No, kohta se reissut loppuvat, kun meille tulee aita tontin ympärille. Sorry, Svensson! Eilen sunnuntaina meillä ei ollut sen kummempaa ohjelmaa. Olin ensin ajatellut lähteä Piikkiöön katsomaan paimennustaippareita, mutta koska en yhtään tiennyt, keitä siellä oli testattavana, päätinkin ottaa haukut autoon ja kurvailla Kirkkonummelle agikisoihin. Ehdimme juuri sopivasti ennen kuin Dave ja Tilda starttasivat radalle. Kannustuksestamme huolimatta tällä kerralla ei tullut nollatulosta kummaltakaan radalta, mutta kokemusta sitäkin enemmän:) Beltsu oli ekaa kertaa agikisoja katsomassa, ja sen mielestä niissä oli tosi nastaa: hirveästi ihania ihmisiä ja ihani koiria! Tosin kaikki koirat eivät tunteneet suurtakaan sympatiaa Beltsua ja Svenkkaa kohtaan, mutta onneksi molemmat osaavat tyylikkäästi siirtyä takavasemmalle, jos kohdalle osuu rähisevä tapaus. Kirkkonummelta suuntasimme kotiin ottaaksemme Henkan kyytiin ja köröttelimme sen jälkeen Inkoon Kopparnäsiin katsomaan merta, veneitä ja vesilintuja. Bellman näki ensimmäistä kertaa meren ja haisteli sitä antaumuksella. Lokit ja muut vesilinnut kiinnostivat Beltsua kovasti, ja niitä piti sitten tarkkailla pitkä tovi kalliolla. Svensson tyytyi makoilemaan kalliolla ja nauttimaan aurinkoisesta kevätpäivästä ja hiljaisuudesta:) Täältä löytyy kuvia eiliseltä Kopparnäs-reissusta sekä illan leluleikeistä kotipihalla. 10.5.2009 Sadepäivä Olin suunnitellut eilen lähteväni Svenssonin ja Bellmanin kanssa pyörähtämään match showssa Nummi-Pusulassa. Vielä aamulla sää näytti ihan hyvältä, tosin hieman pilviseltä, mutta muuten ok. Harjasinkin molemmat pojat ja totesin, että tyylikkäitä ja komeita ovat:) Ja sitten alkoi sade. Eipä kestänyt kauan, kun vettä tuli vaakasuorassa ja taivas oli aivan musta joka puolella. Jätimme sitten mätsärin väliin, mikä harmi. Olisi ollut tosi mukava käydä vähän harjoittelemassa näyttelyjuttuja, mutta ei sellaiseen säähän viitsi pitkäkarvaisen koiran kanssa lähteä, jos ei ole ihan pakko. No, lähdimme sitten metsälenkille. Bellman oli ihan innoissaan vesilätäköistä! Sen aikana ei ole vielä kunnolla satanutkaan, ja vesilätäköt oli uusi, ihmeellinen ja kiinnostava juttu. Beltsu kosketti nenällään lätäkköä ja sai hirmuisen hepulin. Sitten seuraavan lätäkön luo ja sama juttu. Hepuleita piisasi niin pitkälle kuin lätäköitäkin. Pikkumies osaa todella ottaa ilon irti:) Muuten lauantaipäivä menikin pihalla touhutessa ja sisällä laiskotellessa. Yhtenä Bellman-projektina on ollut viimeisen kulmahampaan irtoaminen, ja projekti saatiin vihdoin tänään päätökseen. Uusi hammas on pukannut esiin jo jonkin aikaa, ja maitohammas on vaan sitkeästi keikkunut suussa. Beltsun kanssa on harrastettu vetoleikkejä ja kaikkea mahdollista. Tänään hammas sitten vihdoin ja viimein suostui lähtemään suusta, huh. Nyt pienessä suussa on komea rivi valkoisa legoja:) 5.5.2009 Paimennuksen viikkotreenit ja paluu arkeen
Tänään meillä alkoi kauden paimennustreenit Kimmo ja Marika Klossnerin ohjauksessa Piikkiössä, jossa olemme jo parina kesänä käyneet paimentamassa. Alku ei lupaillut kovin hyvää: ensin kauheella kiireellä työt valmiiiksi, kotiin, vaatteet vaihtoon, koirat autoon, reppukin autoon ja nasta lautaan motarilla. Tietysti oli aivan hirveä tuuli ja motarilla lisäksi pari tietyötä, niin ja alkoi siinä matkan aikana sataakin. No, onneksi ei sentään tullut ylinopeussakkoja:) Perillä sitten Svenssonin vapun mukavat paimennusotteet olivat muisto vain. Hirveä höyry Svenkalla nousi päästä, ja pian kyllä nousi mullakin, kun yritin saada Svenkan a) pysähtymään, b) rauhoittumaan, c) kuuntelemaan. Mutta kyllä se kotona osaa! No, toinen sessio meni jo paremmin, vaikka paukkuja oli vielä ihan liikaa. Mutta toisaalta, eipä ollut siellä laitumella lainkaan kylmä, vaikka ei ollut pipoakaan mukana! Koska illan treeneissä oli mukana meidän lisäksi vain Lotta ja Dave Tildan ja Taffyn kanssa, otin myös Bellmanin aitaukseen vähän haistelemaan paimennustuulia. Bellman oli yhtä utelias kuin vappuna leirillä; se katseli lampaita ja vähän innostuikin niistä, mutta sitten se löysi maasta lampaanpapanoita ja aloitti herkuttelun..Toisella sessiolla Beltsu jo ihan intoutui juoksemaan lampaiden perässä. Mutta kyllä se vielä on niin kakara, ettei se hirveästi niiistä omituisista otuksista ymmärrä. Positiivista kuitenkin, ettei se pätkääkään niitä aristele, vaan on ennemminkin utelias. Ja tietysti kaikki ihmiset ja koirat olivat siellä NIIN ihania, että! Seuraavan kerran pääsemme treeneihin vasta kahden viikon päästä, ja toivon, että Svensson on saanut siihen mennessä mielensä hillitymmäksi lampaiden suhteen ja Bellman oivaltanut, mistä tässä kaikessa on oikein kyse. Voisikohan niiden päänuppien sisältöä vaikka sekoittaa, jos sieltä tulisi molemmille oikeat blandikset?
4.5.2009 5 kk mittarissa Bellmanille tuli tänään kokonaista viisi kuukautta täyteen pienen partacolliepojan elämää. Ja tasan kuukausi on siitä, kun tapasin pikkumiehen ensimmäisen kerran. Päivän kunniaksi punnitsin Bellmanin, sylimenetelmällä toteutettu punnitus näytti 17,8 kiloa. Ei siis mikään turha partapoika! Jos sää suosii ja tähdet ovat suotuisat, lähdemme Svenssonin ja Bellmanin kanssa ensi lauantaina treenaamaan näyttelyjuttuja match showhun. Parin viikon kuluttua onkin edessä helatorstain näyttely Lappeenrannassa, ja sen jälkeen partisten erikoisnäyttely kesäkuun alkupuolella.
4.5.2009 Lepopäivän ratoksi Eilen sunnuntaina heräsimme uuteen päivään raukeina rankan paimennusleirireissun jälkeen. Koska ei ollut työsunnuntai, ei ollut kiire mihinkään. Hyvä niin, sillä olimme koirien kanssa vielä aika poikki vapun leiririennoista:) Normaalien kuvioiden -lenkin, pihahepuleiden ja peltohepuleiden- jälkeen piipahdimme kaupungissa Svenssonin Taffy-veikan ja Tilda-kaverin luona vähän veivaamassa. Veljekset eivät olleet ennättäneet juuri kuulumisia vaihtaa paimennusleirillä, kun oli koko ajan kiire töihin. Sen jälkeen kun kukkapenkit oli tutkittu ja jokainen nurkka merkattu, Svensson vihdoin heltyi Taffyn leikkikutsuihin ja pojat alkoivat taistella leluista. Myös Bellmanin mielestä kukkapenkit olivat kiinnostavia, mutta suurempaa tuhoa ei onneksi ainakaan tällä kerralla tullut.. Dave opetti Beltsua hyppäämään agilityesteen, ja aika komeasti Bellman noin 10 sentin korkuisen aidan ylittikin -kävelemällä:) Täytyy jättää agihommat nyt hautumaan, nyt me treenataan ensin paimennuskuvioita molempien poikien kanssa. Tildan ja komean kesälookin saaneen Taffyn luona vierailusta löytyy muutama kuva täältä. Lisäksi galleriassa on paimennussivulla muutama kuva vapun leiristä. Vierailun jälkeen Bellman pääsi kokovartalosuihkuun. Itse asiassa olin suunnitellut peseväni Beltsun heti leirin jälkeen, varsinkin kun poika plutasi leirillä mutaiseen ojaan, mutta muta oli ennättänyt päivän aikana kuivua niin ettei sitä enää näkynyt. Mutta suihku teki terää! Bellman pääsi suihkun jälkeen trimmauspöydällä föönillä kuivattavaksi ja harjattavaksi; nyt pieni mies on varsin komea ilmestys:) Täytyykin tänään ottaa siitä 5 kk kuva! Suihkun jälkeen Bellman nukkui tosi pitkään sohvalla aivan pikku rullalla; se oli todella väsynyt viikonlopun äksönistä. Mutta nyt tuossa pienessä miehessä näyttääkin taas riittävän virtaa:) Illalla kotona avasimme grillikauden, ja molemmat haukut viihtyivät grillin luona kirsut pystyssä; broilerivartaista ja herkkusienistä tuli niidenkin mielestä herkullinen tuoksu. 2.5.2009 Paimennuskauden korkkaus leirillä Rymättylässä Paimennuksen pakollinen talvitauko on vihdoinkin ohi ja lampaat paimennukseen korkattu! Ja vietetty erilainen Vappu:) Vietimme eilisestä iltapäivästä tänäiseen iltapäivään Rymättylässä mukavalla paimennusleirillä. Leiri oli samalla Svenssonin ja veljiensä veljestapaaminen, sillä koko kolmikko Svensson, Tykki ja Taffy olivat matkassa mukana. Meidän köörissä oli lisäksi mukanaTilda-neiti ja katseluoppilaana Bellman. Niin ja tietysti Minna, Lotta, Dave ja minä. Opettajamme oli Kaisa Hilska, jonka opetuksesta olemme päässeet nauttimaan aikaisemminkin muutaman kerran, sekä paimennuksessa että haussa. Ilma oli kuin morsian, seura erinomaista, mökit viihtyisät ja ruokaa oli enemmän kuin riittävästi. Ja ne treenit: olin odottanut, että Svensson olisi käynyt niin kuumana ettei koskaan, kun takana oli taas pitkä treenitauko. Mutta Svensson yllätti iloisesti; aluksi se oli kuumana, mutta sain sen kyllä aika nopeasti rauhoittumaan ja keskittymään treeneihin. Harjoittelimme leirin aikana muun muassa hakukaarta ja poiskuljettamista. Kyllä se kaari alkoi sieltä löytyä, kun oikein kaivoi:) Ja jälleen kerran totesin itsekseni, että koira osaisi, mutta itse olen tässä lajissa niin armottoman hidas; aina pari sekuntia myöhässä tilanteesta. Ja sitten pitäisi muistaa, että on katsottava lampaita, ei koiraa, ja miten ihmeessä ne silmät aina zoomaavatkin tuon partisherran! Pysäytystä olen harjoitellut Svenssonin kanssa jo kaksi talvena aina lenkeillä ja kotioloissa muutenkin. Se toimii hyvin, mutta ans olla, kun jätkä on kiihdyksissä lampaiden lähellä! Svensson pysähtyy -jos muistaa- jossain viidennen kymmenennen käskyn jälkeen. Huokaus! No, lisää treeniä vaan, ei siinä muu auta! Mutta on tuo Svenkka kyllä niin mainio kaveri; sillä oli ihan suu korvissa asti, kun oli niin onnellinen päästyään lemppariharrastuksensa pariin:) Bellman pääsi katsomaan treenejä, ja leirin päätteeksi vein sen lampaiden luo. Bellman ei pelännyt niitä pätkääkään, vaan oli ennemminkin kiinnostunut moisista karvaisista ja määkivistä otuksista. Ihan hyvää pikkumiehen käytös lupailee tulevaa harrastusta varten:) Bellman tapasi nyt ensimmäisen kerran Svenssonin Tykki-veljen (ja Minnan myös), joiden kanssa yövyimme samassa mökissä. Bellman ihastui Tykkiin kovasti, ja Tykkikin näytti pitävän pikkumiehestä. Siis varsin lämminhenkinen ensikosketus! Leiri otti kyllä meillä kaikilla sen verran voimille, että ollaan koko porukka oltu aivan väsähtäneitä kotona. Annoin heti kotipihalla pojille siansaparot purtaviksi, ja Bellmanin toinen alakulmuri lähti siinä pureskelussa; hyvä! Saparo-projektin jälkeen otin koirat sisälle, ja molemmat pojat ovat kuorsanneet aivan antaumuksella jo muutaman tunnin. Svenssonin päässä taitaa raksuttaa treenit, pikku-Bellmanin päässä käy varmasti aivan hirveä kuhina, kun on niin paljon, mitä miettiä! Olihan tämä Beltsun ihan eka retki ja leiri:) 30.4.2009 Terassikoulutusta: Oppitunti 1 Ensin tietysti Hauskaa Wappua kaikille! Tajusin tänään, että juuri tänä samaisena päivänä on tullut kuluneeksi 14 vuotta siitä, kun muutin Helsingistä Lohjan Muijalaan. Tarkoitus oli kestää täällä viisi vuotta, mutta vähän pidempään on nyt viihdytty...:) Tänään pikkumies Bellman joutui sitten elämänsä ensimmäiseen, vaan ei ehkä ihan tärkeimpään koulutukseen: Miten käyttäydyn terassilla? Käväisimme töiden jälkeen (siis kun ensin oli tuli pehvan alla tehty töitä, juotu töissä hirveä määrä kahvia ja simaa, syöty tippaleipiä ja munkkeja yms. yms) Lohjan keskustassa terasilla. Bellman lähti mukaan, Svensson jäi aivan hirveän järkyttyneen oloisena (eka kertaa sitten pikkupentuaikojen jäänyt ypöyksin) yksin kotiin. Voi hurja! No, terassilla oli paljon porukkaa, uppo-outoja ihmisiä, mutta myös tuttuja kuten Päivi, Upa ja Eija sekä Eijan ihana Ansa-partisneito. Bellmanin ekaan oppituntiin kuului monta tehtävää: 1. Miten käyttäytyä sivistyneesti terassilla ihmisten keskuudessa. 2. Miten lyöttäytyä naapuripöydän ihmisten juttusille ja rapsutettavaksi huomaamatta. 3. Miten juoda vettä puolen litran tuopista. 3. Miten olla vain ihana ja kaikkien ihailujen kohteena. 4. Miten lähteä t erassilta kotiin hyvissä ajoin. Beltsu-poika selvitti kaikki tehtävät todella hienosti, ja heti ekalla kerralla! Bellman oli siellä ihan yhtä rauhallinen kun missä muualla tahansa, ja meni heti rapsutettavaksi naapuripöydän poikien luo. Tuopista juominen luonnistui tyylikkäästi, ja terassilta poistuminen hoitui myös tyylikkäästi:) Olimme terassilla reilu puoli tuntia, sen verran kuin Henkka ehti juoda yhden oluensa ja köröttelimme sitten kotiin. Kotona Bellman oli niin kovin, kovin onnellinen, kun se pääsi pihalle juoksemaan Svenssonin kanssa! Huomenna meitä odottaakin sitten taas uusi seikkailu, nimittäin paimennusleiri Rymättylässä. Eväiden puutetta ei ainakaan voi syyttä jos leiri ei mene putkeen. Tässä on jo viikon verran Minnan ja Lotan kanssa viestitelty eväspolitiikkaa, ja täytyy sanoa, että pikkuisen on Viisikko-meininkiä ilmassa. Leirihän kestää kokonaisen vuorokauden, ja mulla näyttää olevan keittiön pöydällä ruokaa noin kahdeksi viikoksi. Mutta eihän retki ole retki eikä mikään ilman kunnon eväitä!
27.4.2009 Kaikenlaisia kevätkiireitä Meillä on takana kovin kiireinen viikko, ja edessä taitaa olla vähintään yhtä kiireiset ajat. Se on se kevät.. Viime maanantaina käytiin haukkujen kanssa Rajamäessä äitiäni moikkaamassa, ja Bellmanille vierailu oli ensimmäinen. Beltsu herätti kovasti ihailua, kuten arvata saattoi:) Teimme lenkin Rajamäen talon eli museoalueen maisemiin, joka on mitä mainioin paikka valokuvaamiseen. Etusivulla pojat poseeraavat museomaisemissa, ja Altian viinatehdas siellä komeilee taustalla:) Muuten viikolla vietimme paljon aikaa ulkona, kun pitäisi tuo piha saada kesäkuntoon. Svensson ja Bellman ovat osallistuneet pihatöihin, ja Svensson vähän liiankin tarmokkaasti. Sillä on ei niin mukava tapa hyökätä kottikärryn kimppuun joka ikinen kerta kun vien lehtikasoja kärryllä kompostiin. Svensson hyppiin kärryn edessä, haukkuu ja iskee hampaan kärryn renkaaseen kiinni. Talvella sitten sama juttu lumikolan kanssa..Ja äidiltäänhän tuo herra on tapansa perinyt. No, onneksi kottikärryä ei sentään tarvita ympäri vuotta! Svenssonilla on toinenkin ei-toivottu tapa: naapuriin karkaaminen. Meillähän on naapurissa sekarotuinen uroskoira, joka on aina ollut meidän koirien mielestä tosi hyvä tyyppi. Mustonen rakasti sitä, ja Svensson suorastaan palvoo sitä. No, Svensson on sitten opettanut Bellmanille, että on ihan jees käväistä aina naapurissa kun siltä tuntuu. Ja sinnehän tuo pikkumies häntä heiluen kipittää! Ja taas meillä mietitään vakavasti aidan rakentamista. Tässä yhtenä päivänä Bellman sitten huomasi, että siellä naapurissa on myös kissa. En tiedä, onko Beltsulla aikaisemmin ollut kissakontakteja, mutta kovin rohkeasti se mirrin luo lähti. Kissa on tottunut meidän koiriin, ja välillä se oikein härnää niitä. Bellman meni vähän liian lähelle kissaa, jolloin mirri vetäisi kynnet esiin ja yritti lätkiä Beltsua naamaan. Bellman pakiti, mutta meni taas yhtä iloisesti kissaa kohti. Siinä vaiheessa minä ehdin väliin ja nostin pikkumiehen syliin ja vein omalle pihalle. Ei olis kiva, jos mulla olisi partispentu, jolla on silmät puhki! Lauantaina lähdimme haukkujen kanssa kotiseuturetkelle, määränpäänä Fiskars. Oli todella hieno ilma, ja ihmisiä tietysti liikkeellä sielläkin. Fiskarsisa taisi olla kaikki läntisen Uudenmaan motoristit paikalla, ja pikku Bellman sai sitten kerralla kunnon annoksen moottoripyörien metelistä, kun koko prätkäjengi käynnisteli menopelejään ihan vieressä. Eipä kyllä näyttänyt Beltsua äänet paljon hetkauttavan, kuten ei Svenssoniakaan. Muutama kuva Fiskarsin-reissusta löytyy täältä. Fiskarsin jälkeen piipahdimme vielä Lohjan keskustassa ja torilla ihmettelemässä lauantain vilinää. Rauhallisesti Bellman kaupunkielämään suhtautui. Molemmat pojat kävivät maate torilla, kun reissaaminen otti niin voimille:) Tällä viikolla me sitten valmistaudummekin vapun paimennusleiriin Rymättylässä. Hienoa päästä paimentamaan pitkän talvitauon jälkeen! 20.4.2009 Perimmäisten kysymysten äärellä eli Bellmanin ensimmäinen lampolavisiitti
Eilen sunnuntaina pikkumies Bellman kohtasi sitten elämänsä ensimmäistä kertaa lampaita, ja ihan kunnon kokoisen joukon kerralla. Bonuksena tuli vielä joukko kaakattavia kanoja, mutta onneksi myös tuttuja ihmisiä ja partiskavereita:) Lampolavierailua ennen teimme tunnin aamulenkin. Kotimatka taittuu yleensä pellon poikki, ja niin eilenkin. Svensson sai pellolla aivan megaluokan sunnuntaihepulin. Se pinkoi aivan tolkutonta vauhtia peltoa pitkin ja poikin ja ympäri ja vaikka mitä, ja Bellman tietysti perässä. Välillä Svensson pysähtyi katsomaan, tuleeko Beltsu tosiaankin perässä ja jatkoi sitten taasmenoa. Svensson nautti silminnähden vapaudesta, tilasta, auringosta ja omasta pikkuveljestä:) Hepulihetken jälkeen pojat sitten bongasivatkin pellolta eläimen -olisiko ollut kauris- raadon ja Svensson heittäytyi kieriskelemään raadon päällä. Svenkka oli pesty kokonaan kaksi päivää aikaisemmin, ja herra taisi tuumata, että ''puhtaus on yliarvostettua''..Bellman onneksi tyytyi vain haistelemaan raatoa; ehkä se ei vielä tajua kieriskellä hajuissa. Ja toivottavasti ei opikaan, mutta pelkäänpä pahinta! Lenkin jälkeen Svensson ja Bellman ottivat pikku päikkärit ja iltapäivällä starttasimme Vihtiin ja kohti lampolaa. Ensi visiiti lampolassa oli Beltsulle aikamoinen kokemus. Hämärä tila, joka puolelta kuului ''bää!'' ja huone oli täynnä ihmeellisimpiä hajuja. Bellman tepasteli ensin itse lattialla, mutta otin sen sitten syliin, jossa lampaita ja karitsoja oli turvallisempaa katsella. Mutta eihän tuollaista 15-kiloista pikkumiestä kauan jaksa kannatella, joten päästin pojan maahan. Siinä Bellman sitten istahti Lotan jalkojen juurelle ja ihmetteli. Oikein kuulin, miten sen pienessä päässä raksutti: ''mikä ihmeen paikka tämä oikein on? Ja mitä nuo eläimet ovat?'' Pihalla olikin sitten lystiä, kun Bellman näki partiskavereitaan ja Kimi-heelerin:) Myös Svensson kävi katsomassa lampaita, ja lampolaan meno ei nyt toisella kerran enää niin jännittänytkään. Sisällä se tosin vielä kovin varovaisesti asteli eteenpäin ja tuijotti lampaita. Mutta tästä se lähtee; vappuna pojat tapaavatkin lampaita ulkona! 18.4.2009 Ystäväpiiri laajenee entisestään; hepuleita ja rakkaan veljen tapaaminen Viime maanantaina, siis pääsiäismaanantaina palasimme vapailta arkeen, mutta sitä ennen meillä oli taas yksi partiskimppalenkki. Mukana tutut partiskaverit, ja nyt ensimmäisen kerran Bellman tapasi uuden ystävänsä Raisu-partiksen, joka oli ihmisineen palannut pääsiäislomalta Bellmanin synnyinseudulta Pohjois-Karjalasta. Bellman oli kimppalenkillä jo vanha tekijä, ja se paineli komeasti muiden mukana. Beltsu oli oppinut myös väistöliikkeet: kun aikuiset kaverit rynnivät hirveää vauhtia kohti, Bellman painoi pään alas ja väisti, ettei se vaan jäisi jalkoihin. Sitten taas jatkettiin menoa:) Pääsiäismaanantaina oli myös Bellmanin huoltopäivä. Ihan kymppitonnin huoltoa ei vielä pikkumiehelle tehty, vaan tuollainen satasen huolto: karvat ojennukseen, korvakarvojen nyppiminen ja kynsien leikkaus. Nostin Beltsun trimmauspöydälle, ja siinä pikkumies seisoi komeasti asennossa niin kauan kuin toimepide kesti. Aika ihanaa, että se on tottunut pöytään:) Muuten tällä viikkolla elämä onkin rullannut ihan normaaleja latuja. Alkuviikosta, kun olin iltavuorossa ja ilmakin oli vähän lämpimämpi, puuhastelimme paljon ulkona. Tai siis minä haravoin ja haukut telmivät pihalla. Svensson sai yhtenä päivänä aivan huikean hepulin: Svenkalla oli luu, ja Bellman yritti ottaa luuta Svenssonilta. Svenkka päättikin aloittaa kilpajuoksun Beltsun kanssa. Svensson (yhä luu suussa) heitti pehvan ylös ja näytti Bellmanille, että ''ajas takaa!''. Svensson veti ympyrää pihalla, harhautteli Bellmania, kiersi marjapuskat ja grillin, kääntyi takaisi ja jatkoi juoksuaan. Bellman kipitti pikku jaloillaan hirveetä vauhtia perässä. Sitten Svensson pysähtyi, ja aloitti painin Bellmanin kanssa. Niin, ja Bellman sai lopulta luun:) Tänään meillä oli erityisen mukava aamulenkki, kun tapasimme Bellmanin isän Charlien ja veljen Rallin kera Tarjan ja Mervin sekä Tarjan muiden rekkujen Luukin ulkoilualueella. Bellman ja Ralli tapasivat nyt ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun Ralli lähti omaan kotiinsa, ja minä en ollut Rallia koskaan nähnytkään. Veljekset näyttivät olevan kovin onnellisia tapaamisesta: koira-aitauksessa kirmattiin niin kovin, että kotona Bellman oli monta tuntia taju kankaalla. Tarja ja Mervi sekä Viivi, Oli kiva nähdä! Heitin muuten galleriaan Bellmanin kuvasivuille muutaman kuvan tämän aamun veivauksista. 12.4.2009 Lisää uusia ystäviä ja uusia kimppalenkkejä Bellman sai pääsiäisenä paljon uusia partisystäviä. Pitkänäperjantaina tapasimme kimppalenkin merkeissä Tarmon ja Simon sekä Miinan, Ansan ja Kimi-heelerin. Matkalla törmäsimme vielä Tildaan ja Taffyyn ihmisineen, ja arvata saattaa, että vauhti oli isossa porukassa sen mukaista.. Bellman mieluummin seurasi isompiensa rajua menoa meidän ihmisten lähettyvillä, mutta reippaasti se lenkillä pysyi mukana. Ja sitten kun paluumatka alkoi väsyttää, pikkuherra pääsi syliin. Tosin Beltsulla on painoa jo melkein 15 kiloa, joten kauan sitä ei sylissä enää jaksa kantaa... Bellman bongasi lenkiltä muun muassa metsän suurimman (ainakin!) kiven ja kiipesi sinne katselemaan maisemia. Alastulon kanssa oli vähän ongelmia, mutta pienellä avustuksella maahan päästiin:) Illalla oli vielä ohjelmassa kyläilyä Miinan ja kumppaneiden luona, joten eilinen päivä menikin Bellmanilta lepäillessä ja kotipihalla touhutessa. Ostin eilen Svenssonille ja Bellmanille naudanluut pihalla pureskeltavaksi. Molemmat tarttuivat ahnaasti omaan luuhunsa ja menivät makoilemaan pihalle. Bellman aloitti pureskelun innokkaasti, Svensson puolestaan makasi luu edessään, mutta ei syönyt sitä. Jonkin ajan kuluttua Bellman tuli Svenssonin luo, otti Svenssonin luusta kiinni ja vei sen pois. Svenkka ei sanonut mitään, vaan nousi ja haki itselleen Bellmanin alkuperäisen luun. Siinä ne sitten vaihtelivat luita sulassa sovussa ja sama tahtu on jatkunut tänäänkin. Niin ja välillä vähän painittiin ja taisteltiin kepeistä:) Tänään Bellman tutustui taas uusiin partisystäviin, kun meillä oli kimppalenkki Sipoon koirametsässä. Paikalla olivat partakaverit Morris ja Axel sekä Miina, Ansa ja Kimi-heeleri, ja myöhemmin tapasimme vielä Axelin siskon Alvan. Heitimme metsässä aika lyhyen lenkin, kun paikka oli niin hirveässä mudassa ja loskassa, ettei mitään rajaa. Bellman pysyi jo rohkeasti muiden mukana lenkillä ja innostui juoksemaan isompien perässä. Nyt kotona on kyllä erittäin väsähtänyt pieni ja vähän isompikin mies.
9.4.2009 Uusia kavereita ja agitreeneissä katseluoppilaana Eilen Bellman tutustui uusiin kavereihinsa, Svenssonin Taffy-veljeen ja Tilda-partistyttöön. Taffy suhtautui pikkumieheen yhtä uteliaasti ja kärsivällisesti kuin Svensson, Tilda sen sijaan antoi heti ymmärtää, että pennut on sen mielestä aika rasittavia. Bellman oli kovin kiinnostunut uusista kavereistaan, mutta Svenssonin, Taffyn ja Tildan kilpajuoksuun ja murinaäänellä tehostettuun keppitaisteluihin se ei vielä oikein tohtinut mennä mukaan. Järkevä pentu:) Illalla kävimme vielä Svenssonin agitreeneissä hallilla. Otin Bellmaninkin mukaan, jotta se näkisi vähän muutakin kuin Muijalan metsät. Pikkumies tepasteli halliin muitta mutkitta; muiden koirien kova haukunta ensin vähän ihmetytti, mutta sekin ihmetys meni nopeasti ohi. Muiden koirien suorituksia Bellman katsoi hyvin kiinnostuneena ja valppaana; tästä kaverita kyllä taitaa kasvaa kunnon agipartis! Hallilla Bellman tutustui myös Svenssonin Miina-äitiin sekä Ansa-serkkuun. Ansaa kohtaan Bellman näytti tuntevan heti hengenheimolaisuutta. Ymmärtääköhän se, että ne ovat melkein samanvärisiä? Bellman otti hallilla pikku tirsat, joten kotona se sitten taas jaksoikin touhuilla. Tänään on otettu iisisti ja lenkin ohella vaan puuhasteltu kotihommia. Pääsiäisenä ajateltiin käydä kaupungilla pyörähtämässä ja tutustumassa liikenteeseen ja kaupunkilaiselämään.
8.4.2009 Kotiseutuoppia ja tutustuminen arkeologisiin kaivauksiin Pikkuherra Bellman on sopeutunut vallan mainiosti eteläsuomalaiseen elämänmenoon, ei siis näyttäisi kärsivän kulttuurishokista;) Maanantain eläinlääkärireissu sujui hienosti menomatkan oksentamista lukuunottamatta. Eläinlääkäri totesi Bellmanin olevan ''todella mainio pentu'', joka on ''kuin olisi koko maailman jo nähnyt. Ei hätkädä mitään''. Ja eipä tuo pikkumies ollut moksiskaan mistään; ei se edes tainnut tuntea rokotuspiikkejä. Ihan kuin eläinlääkärillä käyminen olisi maailman luonnollisin asia! Muuten alkuviikko on mennyt Svenssonin opastaessa Bellmania talon tavoille ja näyttäessä lenkkimaastoja. Moottoritien ylittävällä sillalla Beltsu katseli menomatkalla kiinnostuneena sillan ali ajavia autoja, mutta paluumatkalla jutussa ei ollut enää mitään kiinnostavaa. ''Toi on nähty'', taisi Beltsu miettiä... Paljon kiinnostavampaa on Bellmanin mielestä ollut maaston tutkiminen. Meillä ei ole enää juurikaan lunta, ja lumen alta paljastuneet ruohot, sammaleet, oksat yms. ovat kovin, kovin itressantteja juttuja. Tänään Bellman bongasi puun juurelta vanhan ison luun, jota se kanniskeli onnessaan pitkin pihaa. Lumen alta löytyi myös kangasfrisbee, jota Bellman ensin yritti tappaa ja sai sitten frisbee suussa aivan hirvittävän juoksuhepulin. Sen kun olisi saanut videolle.. Svensson on suhtautunut Bellmaniin loistavasti. Ensimmäisen illan kova kiinnostus pikkuveljeä kohtaan loppui heti seuraavana päivänä, mutta Svensson ottaa Bellmanin liehittelyt ja hyppimiset vastaan kärsivällisesti. Pari kertaa Svenkka on kaverille rähähtänyt, kun se on halunnut olla rauhassa. Ulkona Svensson on innostunut vähän leikkimäänkin pikkuveljen kanssa; tuossa oheisessa kuvassa Svensson on juuri pyytämässä Bellmania kanssaan juoksemaan. Svensson on tutustuttanut Bellmanin paitsi lenkkimaastoihin, myös oman pihan kiinnostaviin juttuihin, kuten Mustosen arkeologisiin kaivauksiin. Mustonen kaivoi monen kesän aikana huikean ison kuoppakompleksin maakellarin viereen. Lopulta kellarin seinä tuli vastaan, joten kaivausta piti jatkaa sivusuunnassa...ja koirasta ei lopulta näkynyt edes häntää, kun kaivuhomma oli tarpeeksi pitkällä. Bellman näytti olevan kovin kiinnostunut kuopasta, joten arkeologiset kaivaukset mitä todennäköisimmin saavat jatkoa! Bellman on myös osoittanut suuren innostuksensa korkeisiin paikkoihin. Meillä on pihalla korkea kasa täytemaata, ja heti ensimmäisenä päivänä Beltsu kiipesi ketterästi kasan päälle. Kukaan koira ei ole koskaan siellä ollut, eikä mulla tullut edes mieleen, että sellainen kasa jotain kiinnostaisi..Seuraavana päivänä Beltsu vei kasan päälle lelun ja jätti sen sinne; ilmeisesti se tekee kasasta oman lempparipaikkansa. Vaikea arvata, mistä tulee Bellmanin suosikkieste agilityssa..tosin Henkka arveli, että Bellmanista taitaa tulla rauniokoira:) Tein Bellmanille oman sivun kuvagalleriaan, siellä on jo ensimmäisiä kuvia tarjolla. 6.4.2009 Tervetuloa, herra Bellman! Eilen illalla Svensson sai sitten yllätyksensä, ikioman partispikkuveljen. Uusi perheenjäsenemme on 4 kuukauden ikäinen partispoika Bellman, jonka kasvattaja on Jaana Kortelainen Juuasta. Bellmanin virallinen nimi on Oldbear Stargazer, ja se on syntynyt 4.12.2008. Jaanalle kiitokset ihastuttavasta hiekkapojasta, Eijalle kiitokset mukavasta matkaseurasta ja kaikille asianosaisille kiitokset hengessä mukana olemiselle! Alkuperäinen suunnitelmani oli hankkia Svenssonille kaveri vasta kesällä, mutta koska se on ollut todella masentunut Mustosen poismenon jälkeen, partisseuraa oli saatava pikaisemmin. Olin melkein joka päivä käynyt ihastelemassa Jaanan sivuilla pentukuvia, ja aina siellä minua tapitti ihana hiekanvärinen poika, joka oli saanut kasvattajan luona kutsumanimen Hans Hakkarainen. Muutamalta partisihmiseltä tarvittiin ensin hieman ystävällistä mutta määrätietoista painostusta, ja sitten nopeasti tein päätöksen: pentu tulisi meille, jos Jaana se vain myisi, ja siitä tulisi Bellman. Lähdin Eijan kanssa matkaan Juukaan lauantaina, ja ensikohtaamisemme Bellmanin kanssa oli Kortelaisten pihalla illalla, kun pikkuherra tuli siskonsa Santran kanssa hirveää vauhtia luo, hyppäsi vasten ja alkoi nuolla. Se oli sillä selvä: ihana pentu! Sunnuntaina lähdimme hyvissä ajoin kotimatkalle. Matka meni todella hienosti, vaikka se kestikin pysähdyksineen kaikkiaan seitsemän tuntia. Bellman makoili hyvin rauhallisesti ja tyytyväisenä vieressäni takapenkillä. Illalla kotona Bellman sai heti pihalla tutustua Svenssoniin. Svensson oli hieman ihmeissään, mutta myös innoissaan. Se seurasi koko illan Bellmania ja heilutteli sille häntää, ja Bellman puolestaan liehitteli uutta isoveikkaansa. Tuossa oheisessa kuvassa Svensson tekee Bellmanille ruumiintarkastusta:) Bellman myös otti rennosti ja uuteen kotiinsa tutustuttuaan keräsi kaikki lattialla olleet luut sohvalle ja aloitti herkuttelun. Ensimmäinen yö uudessa kodissa meni hienosti. Tänä aamulla ollaan jo tutustuttu uusiin lenkkeilymaastoihin. Svensson sai ulkona jopa hepuleita ja yritti saada Bellmania juoksemaan kanssaan. Bellman innostuikin, mutta eihän se Svenkan perässä oikein pysynyt -vielä:) Nyt molemmat pojat loikoilevat reporankoina sisällä, Bellman sohvalla ja Svensson sohvan vieressä lattialla. Tänään on vielä edessä rokotusreissu eläinlääkärille ja sitä ennen on hieman suittava turkkia. Tulevina päivinä on edessä Bellmanin tutustuttaminen Svenssonin partiskavereihin. 4.4.2009 Kevään ja kaikenlaisen muun odotusta Viime viikon ihanista lumikeleistä ei ole enää tietoakaan. Vielä pari päivää sitten oli aamulla mahtava hankikanto, mutta nyt on jo aamuisin ollut niin lämmintä, että kurarumba on alkanut heti aamulenkistä. Ei kiva. Tällä viikolla onkin Svenssonin kanssa keskitytty lenkkien ohella pihahommiin, eli yritämme kuivattaa pihaa pahimmalta tulvalta. Svensson on bongannut lumen alta monta lelua -ja myös vanhoja makkaranpaloja, joita on piilotettu joskus talvella koirien etsittäväksi. Uskomatonsa, miten vanha makkaranpala voikaan haista kirsuun lumen ja jään läpi..mahtava hajuaisti tuolla hehtaarikirsulla kyllä on! Lenkeillä olemme Svenssonin kanssa yrittäneet bongata myös kevään ensimmäistä leskenlehteä, mutta vielä ei ole sellaista silmiin osunut. Jospa jo ensi viikolla:) Tänään Svensson sai heti aamusta todella mukavaa ja odotettua seuraa, kun Taffy-veikka ja Tilda-kaveri tulivat meille puoleksi päiväksi kylään ja hoitoon. Svensson ja Taffy aloittivat heti hirveän väännön ja taistelun ja hajottivat parissa sekunnissa yhden pehmolelun. Olohuone on kuin taistelutanner, kun teddykarvaa ja täytettä on joka paikassa. Pojat lepäävät välillä muutaman minuutin ja alkavat taas painin ja taistelun. Tildaa harmittaa, kun se jää leikkien ulkopuolelle ja protestoi haukkkumalla. Nyt näyttää suurin leikki-into olla ohi ja kaikki kolme makoilevat kuka missäkin:) Svenssonille on tulossa vielä tällä viikolla muutakin ihanaa..katsotaan, mitä Svenkka huomenillalla yllätyksestä ajattelee:)
29.3.2009 Ulkoilua, ulkoilua, ulkoilua ja lampaita moikkaamassa Meidän mielestämme on tosi mukavaa, että on paljon lunta! Ja hienot kevättalven aurinkoiset päivät onkin käytetty tehokkaasti hyväksi:) Partiskaverimme Ganja ilahdutti vierailullaan meitä koko viikon. Svensson oli kaveristaan pelkästään iloinen ja onnellinen; kaveruksilla synkkasi hienosti yhteen. Alkuhämmenyksen jälkeen Ganjakin jo sieti Svenssonin pussailut ja loppuviikosta pojat sitten pussailivat toisiaan:) Ulkona sitten ohjelmassa olikin lenkkien lomassa kunnon keppitaisteluja, kun kumpikaan ei halunnut luovuttaa. Eilen lauantaina Svensson pääsi ensimmäisen kerran tänä talvena tervehtimään vihtiläisia lammaskavereitamme lampolaan. Itse lampolarakennus oli Svenssonin mielestä melkeinpä pelottava; sisälle mentiin hyvin varovasti. Svensson on kyllä aiemminkin lampolassa vieraillut, veljensä Tykin kotona, mutta tämä oli ihan toista: iso navettarakennus, jossa oli paljon erilaisia hajuja ja ääniä. Sisällä Svensson oli ensin vähän päästään pyörällä, kun lampaita oli vähän joka suunnalla ja joka puolelta kuului ''bää!''. Ja sitten vielä ne kanat..oikein kuulin, miten Svenkan pään sisällä raksutti, kun se yritti miettiä, että ''mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?'' :) Lampolassa oli edellisyönä syntynyt karitsakvartetti ja viisi noin viikon ikäistä karitsaa ja muutama hieman aikaisemmin syntynyt karitsa sekä joukko tuttuja lampaita. Aika somia kyllä pikkulampaat olivat! Lampolavierailun jälkeen Svensson pääsi Ganjan, Tildan ja Taffyn kanssa vielä tunnin lenkille. Se oli niin poikki päivän ohjelmasta, että rojahti kotona suihkun jälkeen niille sijoilleen kuorsaamaan. Voisi sanoa, että oli hieno päivä!
22.3.2009 Maatilalomailua, kaupunkilomailua, pentuja ja kaveri vierailulla Paljon on viikon aikana ennättänyt tapahtua. Svenssonin maatilamatkailuloma eli hoito Tykki-veikan perheessä kesti kokonaisen viikon, kun me Henkan kanssa kolusimme samaan aikaan Barcelonan katuja, kujia ja ravintoloita. Svenssonilla oli kyllä hieno viikko! Joka aamu alkoi Tykki-veljen kanssa pihalla pystypainilla. Sen jälkeen veljekset siirtyivät vaakapainiin, ja päätteeksi vielä viilettivät menemään pellolla ripirinnan kilpajuoksua. Svensson pääsi myös lampolaan katsomaan, kuinka lammaskaverit jakselivat. Hienostihan niillä siellä meni, tuumi Svensson:) Barcelona oli kyllä tosi kiva kaupunki. Olen viimeksi ollut siellä 22 vuotta sitten reilausreissulla, mutta tuntui, kuin nyt olisi mennyt aivan toiseen kaupunkiin. Kovasti oli kaupunki muuttunut edukseen:) Ja rantabulevardilla oli oikein mukava juosta aamuisin. Eipä tarvinnut pipoa ja hanskoja, eikä rapa roiskunut. Meidän Barcelonan-matkasta on tarjolla muutama kuva täällä. Eilen lauantaina lähdin hakemaan Svenssonia Kangasalta kotiin ja samalla matkalla kävin katsomassa partiskaverimme Savannan pentuja. Ihania neliviikkoisia palleroita siellä olikin koko pentulaatikon täydeltä! Savannan ja isä-Kallen pennuista on kuvia täällä. Ihan ''pieni'' pentukuume taas iski. Kyllä meidän täytyy aika pikaisesti partiskaveri saada, sillä Svensson on yhä todella masentunut. Eilen kun tulimme illalla kotiin, Svensson vai istui ja ihmetteli, ei leikkinyt vaikka tarjosin leluja. Tänä aamuna sama juttu, se halusi olla vain omissa oloissaan. Mutta mitenkäs sitten kävi kun lähdin aamulla juoksulenkille? No, Svensson oli kuulemma ensin haukkunut, sitten äännellyt aivan omituisesti ja lopulta ulvonut pitkään ja hartaasti. Voi raukkaa! Svensson sai kyllä heti puoliltapäivin helpotusta ikävään, kun saimme partiskaverimme Ganjan muutamaksi päiväksi vierailulle. Svensson osoitti oikein ylitsevuotavaa ihailua Ganjalle, joka puolestaan esitteli hammasrivistöään..mutta leikkivät ulkona sitten oikein olan takaa, kuten oheinen kuva osoittaa:) 15.3.2009 Meillä on ollut tällä viikolla lisää surua, kun partiskaverimme Jakke joutui taipumaan sairausten edessä ja matkasi Mustosen ja muiden kavereiden luo partispilven reunalle. Tosi surullista:( Svensson on yhä kovin murheellinen ja yksinäinen, mutta onneksi se on silloin tällöin päässyt treffamaan kavereitaan. Taffy-veli ja Tilda-kaveri ovat olleet pari kertaa lenkkiseurana, ja keskiviikkoiltana pääsimme Svenkan kanssa pitkästä aikaa agitreeneihinkin. Ihan kivasti meni, mitä nyt matolla vähän suti, kun vauhtia o Lauantaina meillä oli nenä-, jälki- ja aktivointikurssin viimeinen tunti. Päivän ohjelmassa oli paljon kaikenlaista kivaa: ihmisjälki, uusiin, erikoisiin hajuihin tutustumista ja sokerina pohjalla kunnon verijälki. Svensson tutki verijälkeä hirmu intensiivisesti ja meinasi sitten jälken päätteeksi väkisin ottaa verisen sienen suuhunsa. Halusi ilmeisesti tappaa sienen:) Kaiken kaikkiaan mukava kurssi, mukava kouluttaja ja kivat kurssikaverit. Kurssilta painettiinkin taas hanaa ja suuntasimme kohti Kangasalaa, missä Svenssonia odotti ihana asia: Tykki-veli, Petsu-isä ja Putney-setä sekä Minna ja Pertti. Svensson jäi muutamaksi päiväksi sinne hoitoon ja ennen kaikkea leikkimään kavereidensa kanssa. Ensimmäisen hoitopäivän jälkeen olo oli kovin naatti, kuten oheisesta Pertin ottamasta kuvasta näkyy:)
8.3.2009 Yksinelon opettelua Viikkomme on mennyt aika matalissa mollitunnelmissa. Svensson on ollut elämänsä ensimmäistä kertaa ihan yksin, ja se on aiheuttanut sille suurta ihmetyksen ja surun tunnetta. Se ei millään ymmärrä, että kotona ei olekaan enää koirakaveria, vain meitä tylsiä ihmisiä.. Svensson suree Mustosta kovasti. Kotona se kulkee kuin varjo perässä ja haluaa olla lähellä, painaa pään syliin ja tuijottaa surullisilla silmillään. Voihan huokaus:( Viikonloppuna pääsimme kuitenkin tapaamaan kavereita ja vähän treenaamaankin, niin Svenssoninkin mieli on ollut vähän parempi. Eilen lauantaina meillä oli taas nenäkurssi Hyvinkäällä. Tällä kerralla teimme verijäljen ja treenasimme lisää hajuerottelua. Kuten etukäteen olin arvellut, Svensson kavahti verta. Jälki kyllä löytyi, mutta veren haju oli sen mielestä enemmänkin pelottava kuin kiinnostava. Hajuerottelussa treenasimme jo neljällä hajulla. Se on Svenkan mielestä ollut varsin mukavaa, ja nenä osuu tosi hienosti toivottuun purkkiin, suppilovahveronhajuiseen:) Nenätreenien jälkeen hyppäsimme autoon ja painoimme tallan pohjan ja nokan kohti Kirkkonummea, jossa meillä oli partiskavereiden kimppalenkki. Matkassa mukana olivat tyttöparrat Tinky, Cindy ja Raisu sekä poikaparrat Tarmo ja Simo. Pitkän lenkin ja lenkin jälkeisen kestittelyn jälkeen Svensson olikin niin puhki, että se nukkui hyvin tyytyväisenä koko illan ja yön. Tänään vuorossa oli toiset partiskaverit Morris, Ganja ja Reetu ja ohjelmassa hakutreenit. Svensson oli reippaalla tuulella ja etsi innokkaasti, siispä oikein mukava iltapäiväohjelmanumero. Treenien jälkeen heitimme porukalla vielä kelpo lenkin. Nyt olemme Svenkan kanssa molemmat aika tattis. Tänään ei enää treenailla yhtään mitään!
4.3.2009 Ihanista ihanin partispoikamme Herra Mustonen 26.4.1997-3.3.2009 Eilen koitti se päivä, jolloin meidän oli pakko jättää jäähyväiset ihanalle Mustosellemme. Mustonen joutui elämänilostaan ja taistelustaan huolimatta taipumaan nopeasti levinneen syövän edessä. Mustosen sairaus todettiin vain viikko sitten, ja Mustosen tila huononi todella nopeasti. Se jaksoi kuitenkin leikkiä ja haukkua vielä viimeisenä päivänäkin, vaikka kipu oli kova. Olen tietysti puolueellinen, mutta siitä huolimatta Mustonen oli mielestäni ihanin partacollie, jonka olen koskaan tuntenut. Toivon, että se jätti paljon ihania asioita perinnöksi Svenssonille, joka niin kovasti Mustosta ihannoi. Yksi ympyrä on sulkeutunut. Onneksi Mustosesta on niin paljon mukavia muistoja, jotka eivät koskaan häviä. Viimeinen Mustos-video on viime kesältä, voit katsoa sen täältä. Galleriassa on myös muutama kuva Mustosesta ja Svenssonista helmi- ja maaliskuun lumileikeissä.
22.2.2009 Kaikenlaista kivaa häppeningiä Kylläpäs on ollut kiireinen ja tapahtumarikas viikonloppu! Ja sen kunniaksi molemmat muruset Mustonen ja Svensson ovat tuossa lattialla ihan taju kankaalla.. Eilen lauantaina starttasin Svenssonin kanssa taas Hyvinkäälle nenä-, jälki- ja aktivointikurssille. Svensson kunnostautui erinomaisen hyvin hajuerottelussa ja makkarajäljellä. Sen sijaan kosketustreeni ei oikein ekalla kerrannut natsannut; Svensson ei oikein ymmärtänyt koskea tassulla hiirimattoon, vaan teki homman mieluummin nenällä -nenäkurssilla kun oltiin:) Nenäkurssilta kaahasimme kotiin, lepäsimme hetken ja lähdimme Svenkan kanssa agilitykoulutukseen. Koutsimme oli tällä kerralla Niina-Liina Linna, josta en ole oikeastaan tiennnyt muuta kuin nimen. Treenasimme neljän hengen pienryhmässä, ja toisena partiksena mukana oli kaverimme Tilda ja Dave. Kahden tunnin treeni meni meiltä todella hyvin, paljon paremmin kuin olin odottanut, vaikka Svenssonilla oli takana aikamoista aivotyöskentelyä. Valmentaja oli oikein kannustava ja oikeasti kiinnostunut jokaisesta valmennettavasta. Svenssonilla oli intoa ja vauhtia, ja ymmmärsin itse lopettaa treenin heti kun näin, että herran nuppi alkaa olla täynnä. Tosi hyvä mieli jäi niistä treeneistä:) Tänään meillä oli ohjelmassa hakutreenit ja kimppalenkki sitä ennen Espoossa. Ennen niitä teimme kimppalenkin Raisun, Ansan, Miinan, Tarmon, Simon ja Kimin kanssa ja melkein suorin vartaloin siirryimme Espooseen. Otin Mustosenkin mukaan treenireissulle, kun se ei ole pitkään aikaan hakutreeneissä ollut. No, sitten kävi niin, että kaikki hakupaikat oli varattu, emmekä päässeet treenaamaan lainkaan. Löysimme kuitenkin uuden hakupaikan, mutta katsastimme nyt vain paikan ja teimme pitkän kimppalenkin metsässä Morriksen, Ganjan, Tildan, Taffyn, Axelin ja Alvan kanssa. Mustonen oli kotiin päästyä aivan loppu eikä jaksanut kissaakaan sanoa ennen kuin nukahti lattialle. Yhteensä kolmen tunnin lenkki samana päivänä on herralle vähän liikaa... Mutta mukava viikonloppu oli. Emäntä ainakin on ihan kanttuvei:) 14.2.2009 Nenäjuttuja Tänään Svenssonilla oli ensimmäinen treenikerta nenä-, jälki- ja aktivointikurssilla. Treenasimme pienryhmässä; meidän lisäksemme siellä oli vain kolme muuta koirakkoa. Nenäilyn ihmeelliseen maailmaan olivat tutustumassa neljän kuukauden ikäinen borderterriuros, vajaa parivuotias labbisuros sekä viisivuotias sekarotuinen uros. Pojat tulivat mainiosti toimeen keskenään, ja Svenssonin mielestä karvaiset kurssikaverit olivat varsin mainioita veikkoja:) Treenasimme hajuerottelua ja teimme myös sukkahousu-tonnikala-jäljen(!) metsään. Juuri muuta ei yhden tunnin aikana ei ehdittykään, mutta se näytti riittävän Svenkalle; kotimatka meni kovin hiljaisissa tunnelmissa. Mustonen oli treenien ajan kotona pitämässä seuraa meidän hoitopartikselle Jakelle, joka on ilostuttanut meitä torstaista lähtien. Jakke, melkein 14 v, lähinnä syö ja nukkuu, mutta heiluttelee myös kovasti häntäänsä..Svensson sai tänään ihan hirveän hepulin, kun ne ensin Jaken kanssa heiluttelvat toisilleen häntää, ja Svenkka innostui liehittelemään Jakkea. Jakke vähän pörisi Svenssonille, ja Svenkka alkoi vedellä hirveetä rundia pihalla Jaken ympärillä..ne kersat:) Ei muuta kuin hyvää Ystävänpäivän jatkoa kavereille, tutuille ja tuntemattomillekin! 11.2.2009 Kohti valoa Kylläpäs tänään on ollut komea talvipäivä, vai pitäisikö sanoa kevättalvipäivä: aurinkoa ja pikkupakkasta. Tein Mustosen ja Svenssonin kanssa pitkän aamupäivälenkin, ja Mustonenkin jaksoi menossa mukana tosi hyvin. Menomatkalla näimme tuossa motarin toisella puolella asuvan naapurimme pihassa kaksi valkohäntäkaurista. Ne tuijottivat meitä aikansa ja loikkivat sitten metsikön suojaan, josta ne seurasivat tarkasti jokaista liikettämme. Mustonen ei välittänyt kauriista mitään, mutta Svensson nosti korvat pystyyn ja kaulan pitkäksi siihen malliin, että se olisi kyllä perään lähtenyt, jos olisin päästänyt. Kun tunnin päästä kävelimme taas talon ohi, samaiset kauriit (siis mitä todennäköisimmin samat...) olivat taas pihalla. Ne näyttivätkin olevansa jo niin tottuneita meihin, että vain seistä jököttivät paikoillaan ja tuijottivat meitä. Aika komeita otuksia kyllä ovat;) Svensson ei enää yski. Minunkin komea viskibassoni alkaa olla muisto vain. Ja kyllä se kevät sieltä tulee! 9.2.2009 Uusi, parempi viikko Arvasin tämän! Kun uusi viikko alkaa, ovat huolet poissa:) Siis: heräsin aamulla kuumeettomana, ensimmäisen kerran sitten kuuteen päivään. Svensson ei ole tänään yskinyt kuin pari kertaa, ja kaiken lisäksi on ollut ihana aurinkoinen maanantaipäivä. Niin ja Mustonen ei ole saanut tartuntaa Svenssonilta:) Jaksoin tehdä aamupäivällä (tai taisi se mennä melkein puolille päivin) koirien kanssa tunnin lenkin, enkä sen jälkeen ollut katkipoikki. Mustosella oli vähän vaikeuksia kävellä tiellä, joka oli mennyt ensin sohjosta ja sitten pakkasesta tosi huonoon kuntoon. Mutta kun hissukseen edettiin, päästiin sinne, minne pitikin. Svensson on jo normaalin energinen. Pelattiin iltapäivällä Svenkan kanssa vähän aikaa palloa samalla kun Mustonen etsiskeli makkarapiiloja. Ohessa Svenssonin tyylinäyte dyykkauksen jälkeisestä tilanteesta:) 8.2.2009 Taudin päivitystä Voihan masennuksen masennus tätä viikkoa. Olemme Svenssonin kanssa yskineet ihan kilpaa:( Svensson on kyllä nyt on hyvissä kantimissa, se yskii kyllä joka päivä mutta onneksi vain muutaman kerran päivässä. Nyt se on päässyt jo viikonloppuna pitkälle lenkillekin, mutta muuten ollaan otettu rauhallisesti. Ja pakko on ollut ottaakin iisisti, kun olen itse ollut influenssassa ja tosi kovassa kuumeessa. Nyt on menossa jo kuudes kuumepäivä, ja tänään piti käydä lääkärissä, kun tuntuu, ettei tauti millään lähde pois. No, löysihän se lekuri sitten keuhkoputkentulehduksenkin vielä ja nyt täytyy levätä kotona vielä koko alkuviikko. Henkka on huolehtinut koirien ulkoilutuksesta, kun itse olen ollut vuoteen omana. Mustonen on ollut vähän hankala lenkitettävä; se ei ole meinannut millään lähteä kävelemään, vaan on koko ajan kääntynyt katsomaan, että milloin minä oikein tulen mukaan. Henkka on sitten raahannut sitä perässään...ja sittten kun on käännytty kotiin päin, Mustoseen on tullut kummasti vauhtia. Se on kyllä sellainen mammanpoika:) Kyllä se Svenssonin yskä sieltä Turun näyttelystä tuli, kun muitakin siellä olleita koirakavereita on sairastunut. Mustonen on onneksi ollut ok, mutta veljensä Tykin Svensson sitten ennätti tartuttaa, ennen kuin sillä itsellä oli yskä alkanut. Niinhän ne sitten tarttuu.. No, ensi viikolla ollaan toivottavasti kaikki jo iskussa. Eilisen nenä-, jälki- ja aktivointikurssin luennon jouduin kyllä sitten jättämään väliin, kun kuumetta oli melkein 39, mutta ensi lauantaina Svensson ja minä varmasti jo pääsemme mukaan.
3.2.2009 Taudin kourissa Helmikuu on alkanut meidän perheessä masentavissa merkeissä. Vielä viime viikolla riemuitsimme pitkistä metsälenkeistä ja ihanasta talvisäästä, ja mukava viikko huipentui kyläreissuun Svenssonin veljen Tykin, isän Petsun ja setä Putneyn sekä Minnan ja Pertin luona Kangasalla. Veljekset eivät olleet nähneet toisiaan neljään kuukauteen, ja jälleennäkeminen oli sen mukainen: lauantaina pojilla oli varsinainen kurrekerhon tapaaminen, kun häntiä piti pörhennellä aina ohi mennessä. Sunnuntaina kaverukset sitten sulivat pysty- ja vaakapainiin ja puolinelsoneihin:) Energiaansa ja veljesikäväänsä kaverukset pääsivät purkamaan pellolla, jossa oli tilaa kirmata. Mustonen, Petsu ja Putney pyörittelivät silmiään nuorukaisten menolle.. Sunnuntaina kun saavuimme kotiin, Svensson alkoi yskiä. Iltaa kohti yskiminen oli vain pahentunut, ja maanantain vastaisen yön Svensson ja minä valvoimme; Svensson limaisen yskimisen takia, minä sen vuoksi kun olin niin huolissani potilaasta. Svensson on mitä ilmeisemmin saanut tartunnan Turun näyttelystä. Nyt hoitona on lepoa, lepoa ja lepoa. Harmi, kun emme pääse lenkeille, sillä täällä on ollut aivan ihania aurinkoisia talvipäiviä. Mutta ei tuo Svensson näytä hirveästi riehuntaa kaipaavan, kyllä se taitaa itsekin tietää olevansa sairas. Täytyy toivoa, että Mustonen ei saa tartuntaa. Vanhoille ja sairaille koirille tuollainen tauti voi olla kohtalokas:( Ja tietysti sokerina pohjalla aloin itsekin eilen yskiä, ja nyt me ollaan Svenkan kanssa ihan yhtä surkean oloisia ja näköisiä... Svenssonilla alkaa ensi lauantaina nenä-, jälki- ja aktivointikurssi. Onneksi ensimmäinen kurssipäivä on luento ilman koiria, joten nuorimies saa levätä kotona. Toivottavasti seuraavana lauantaina Svenkka on isoine nenineen iskussa.
26.1.2009 Käytiin sitten Turussa... ...lauantaina esittäytymässä, siis Turun KV näyttelyssä. Eipä siitä paljon ole kertomista; puuduttava päivä, kun kehä oli aika paljon myöhässä ja ei meillä Svenssonin kanssa sitten kovin hyvin edes mennyt. Mutta siellä oli monta mukavaa partistuttua joiden kanssa oli kiva pitkästä aikaa rupatella:) Partisten tuomarina oli irkkutäti Joyce Crawford-Manton. Tuomarissa oli Svenssonin mielestä jotain hyvin epäilyttävää (ehkä tuomarin turkisliivi=kuollut eläin yllä?), joten kehässä Svenkka väisti tuomaria ja mulkaisi rouvaa kulmiensa alta parikin kertaa. Olin vähän ihmeissäni, kun ei tuollaista ole ennen tapahtunut, mutta niin nyt kuitenkin tapahtui. Tuomari läiskäsi siitä hyvästä vain EH:n, muut valioluokan kolme urosta saivat ERIn. Ja kyllä Svensson siinä joukossa oli myös niin surkean karvattoman näköinenkin, muilla kun sitä turkkia oli enemmän kuin omaksi tarpeeksi... 2,5 years. Well bodied, nice sized dog. Excellent mouth, good head. Nice propotions. Very slihgly close behind today and rather apprehensive. There for this grating, as he lacks self confidence today. Svenssonin Miina-äitee esiintyi eka kertaa valioluokassa ja esiintyikin hienosti: ERI1. Paras narttu -luokassa ei sijoitusta tullut, mutta ERIkin oli tosi hieno juttu, niitä vaaleanpunaisia nauhoja kun ei hirveästi siellä jaeltu. Meidän retkikunnan menestyjä oli Eijan Kimi-heeleri, joka kävi pokkaamassa junnuluokasta ensin ERIn, sitten paras uros -luokasta PU1-tittelin ja lopulta myös ROPin ja SERTin. Muuten olemmekin sitten keskittyneet ulkoiluun ja lumenluontiin, kuten kuvasta näkyy. Svenssonin kanssa on aika mahdoton tehdä lumitöitä, kun se hyökkäilee kolan kimppuun. Aika persoonallinen piirre... 18.1.2009 Näyttelyvuoden kelpo korkkaus Ei meidän pitänyt Svenssonin kanssa vielä pitkään aikaan käydä näyttelyissä, mutta jostain syystä innostuin kuitenkin ilmoittamaan sen Lahden ryhmänäyttelyyn. Kävi sitten vielä niin, että minun piti ennättää töihin iltapäiväkahdeksi ja partisten kehä oli vasta klo 12.15. Eihän se yhtälö olisi onnistunut, ellei ystävällisesti avuksi olisi rientänyt Svenssonin Eija-kasvattaja:) Siispä aamulla lähetin Svenssonin reppuineen ja näyttelytarvikkeineen matkaan Eijan kanssa samalla kun itse valmistauduin iltavuoroon töihin. Eiväthän kaverukset ihan turhaa reissua tehneet: Svensson oli 14 partiksen joukossa tosi komeasti VAK ERI1, PU3. Niin ja tuomarina oli Marianne Holm, jolta Svenkka aikoinaan sai ensimmäisen sertinsä:) Rouva tuomari oli tällä kerralla meidän murusesta tällaista mieltä: 3v, hyvin tasapainoinen, aikuinen uros, jolla hyvä pää ja kaula. Hyvä etuosa. Erinomainen runko ja perä. Erinomainen karva ja lihaskunto. Yhdensuuntainen riittävän tehokas ravi. Svensson oli kuulemma hieman laiskasti esiintynyt, kun oli mammaa hieman ikävä. Meidän hurjimus:) Samaan aikaan toisaalla eli täällä kotona Mustonen oli aivan tohkeissaan kun sai meiltä kaiken huomion. Lenkillä Mustonen tepasteli häntä tanassa hyvin, hyvin tyytytäisenä itseensä ja oloonsa. Mutta kyllä oli poikien jälleennäkemkinen kovin lämmin, kun Svensson tuli kotiin. On ne vaan niin hyviä kavereita keskenään! Muuten viikko olikin sitten varsinaista kurasirkusta. Alkuviikosta oli kyllä niin kamalat kurakelit, että ei mitään rajaa. Yhtenäkin päivänä haukut joutuivat kolme kertaa suihkuun, kun tuntui, että sitä rapaa ja roskaa oli ihan joka paikassa. Onneksi tilanne on nyt pakkasten myötä hieman rauhoittunut, eikä ne hermot taida sitten kuitenkaan röjähtää:) 11.1.2009 Vuoden ensimmäiset hakutreenit Tänään pääsimme korkkaamaan tämän vuoden hakutreenikauden, tosi mukavaa. Huristelimme Svenssonin kanssa Espooseen, jossa treenikavereina olivat ihmistensä kera Ganja, Morris, Axel, Alva sekä monen vuoden tauon jälkeen Suomeen palanneet kaverimme Reetu ja Tiina. Oikein tosi hyvät treenit olikin! Svensson meni metsässä into pinkeänä eikä turhia miettinyt; maalimieheltäkin lähti saman tien takaisin (kunhan oli ensin antanut pusun!) luokseni ja sitten yhtä innokkaasti näytölle. Teimme kolme pistoa ja Svensson olisi varmasti jaksanut enemmänkin, mutta hyvä jättää taas vähän nälkää seuraavaan kertaan. Kaikilla muillakin oli oikein onnistunut päivä. Päivän mainioin oli kyllä Reetu, jonka hakutreeneistä on aikaa aika monta vuotta. Kyllä Reetu tiesi heti, mitä oltiin tekemässä! Hyvä kun pysyi pöksyissään keskilinjalla, kun oli niin kova kiire maalimiestä etsimään. Jos partis osaa hymyillä, niin Reetu kyllä tänään hymyili ja leveästi:) On jätkä taatusti tyytyväinen, kun pääsi takaisin Suomeen ja harrastuskavereiden luo! 6.1.2009 Ulkoilua, ulkoilua ja ulkoilua Viime päivinä on kyllä ollut niin komeat talvikelit, ettei mitään rajaa. Niinpä meillä on harrastettu ulkoilua vähän kaikessa muodossa:) Maanantaina, siis eilen, teimme Lotan, Tildan ja Taffyn kanssa aamupäivällä reilun tunnin kimppalenkin. Meillä oli aamulla huikeat 18 astetta pakkasta, joten vanhaherra Mustonen piti pukea lämpimästi matkaan. Siispä pitkälahkeinen fleecehaalari ylle, ja sen päälle vielä tuulenpitävä haalari. Hienosti Mustonen tarkeni ja jaksoi lenkin, mutta sitten vähän väsytti. Illalla kyllä oli meno taas oli kuin ennen vanhaan, vaikka pumpun takia pitäisi ottaa rauhallisesti... Svensson ja Taffy painoivat menemään pellolla hirveää kyytiä, ja Tilda tietysti juoksi poikien perässä pitämässä jöötä. Oli kyllä niin kuvauksellinen ilma, mutta en viitsinyt ottaa siihen pakkaseen kameraa mukaan. Tänään kun olisi sään puolesta tarjennut kuvata, oli pilvistä ja tuulista eikä kuuraa enää missään. Eilen vielä pellolla kaikki heinät olivat ihan kuurassa, mutta tänään ne näyttivät ihan vain heiniltä. Niin sitä maailma muuttuu:) Tänään on ollut vapaapäivä, ja ohjelmassa taas pitkä lenkki haukkujen kanssa. Lenkin jälkeen kaivoimme Henkan kanssa luistimet varastosta ja lähdimme tuohon läheiselle Lehmijärvelle luistelemaan. Ja kas, eihän se luistelu mennytkään ihan yhtä sulavasti kuin viimeksi, noin 20 vuotta sitten. Jalkoja särki (ja särkee todennäköisesti huomenna vielä enemmän), ja kamalinta oli, etten osannutkaan enää tehdä kolmosta (siis nro 3) vain yhdellä luistimella. Henkka sentään sirklasi, mutta mä uskaltanut yrittää nyt ekalla kerralla sitäkään. Mutta hauskaa oli! Ja jotta päivä olisi ollut täydellinen, kävin luistelun päätteeksi vielä juoksemassa 8 kilometrin lenkin. Ja nyt toivon, että haukut eivät vaadi enää tänään paljon ulkoilua... 3.1.2009 Svensson, the Saalistajapartapoika Vuoden ensimmäinen vapaapäiväni ja samalla vuoden ensimmäinen lauantai meni mukavasti, tosin kylmästä hytisten Lägin hallilla Virkkalassa. Meillä oli Svenssonin kanssa ohjelmassa Salme Mujusen saalisviettikurssi, jonne onnekkaasti pääsimme varasijalta mukaan. Ainoa harmi oli, että jouduimme skippaamaan partiskimppalenkin, jonne olimme jo lupautuneet, mutta toivottavasti kaverimme huolivat meidät vielä mukaan... Kurssipäivä oli pitkä, mutta oikein antoisa. Mukana oli 12 koirakkoa, Svenkan lisäksi partacollieälykkyyttä, -kauneutta ja kaikkea muuta edusti Tilda sekä tietysti Lotta. Muuten koirakirjo olikin oikein värikästä: mukaan mahtui terriereitä, pyreneidenpaimenkoira, dalmis jne. Olin hieman skeptinen Svenssonin leikkimisen suhteen, se kun on tavannut hallilla niin kovin keskittyä lattian haisteluun -hyviä narttujen hajuja mitä ilmeisemmin. Tänäänkin Svenkka aloitti homman iskemällä ison kirsunsa kohti lattiaa, mutta kyllä se innostui leikistä, kun innostin. Ja juu, sitten sitä mentiinkin! Mulla oli ihan hiki päässä, kun sain Svenkan huomion itseeni: Svensson roikkui leluissa ja meikä paineli menemään tuhatta ja sataa. Aika hienoa! Leikin lopuksi oli tehtävänä rauhoittaa koira, ja senhän meidän partapoika osaa: se seisahtui, antoi käsitellä ja nojaili jalkoihini. 'Kovin luottavainen', kommentoi kouluttajakin. Oikein kiva koulutuspäivä, vaikka hallissa oli niin pirun kylmä, ja vaikka päivä oli pitkä. Mutta kun oli kunnolla päällä ja kun pääsi kurssin jälkeen suoraan saunaan, mikäs on ollessa. Svenssonkin on ollut koko illan ihan kaputt, taitaa miettiä opittuja juttuja pienessä mielessään.... Mustonen sai olla koko päivän Henkan jakamattoman huomion kohteena, mistä se oli kovin otettu:)
2.1.2009 Oikein hyvää uutta vuotta 2009! Uusi vuosi on saatu rauhallisesti käyntiin; vanha vuosi päättyi sitäkin vauhdikkaammin:) Vuoden viimeisellä viikolla meillä riitti aktiviteettia: joulupäivänä illastimme haukkujen kanssa Jaken ja Raisun luona Nummelassa, tapanina Mustonen ja Svensson viihdyttivät meillä kylään tulleita sukulaisiani, sunnuntaina teimme pitkän kimppalenkinTildan, Taffyn, Miinan, Ansan ja Kimin kanssa ihanassa auringonpaisteessa ja pakkasessa, ja vuoden päätteeksi kävimme vielä Svenssonin ja Ansan kanssa vielä hallilla treenaamassa agilitya. Vuodenvaihteen otimme vastaan meillä kotona kera kavereiden. Miina, Ansa, Kimi, Tilda ja Taffy sekä Eija ja Lotta viihtyivät Muijalan maisemissa, jossa rakettien räiske ei häirinnyt. Paukkeita kyllä kuului, mutta ilta meni oikein rennosti ja rattoisasti. Haukut keskittyivät muun muassa painimaan ja taistelemaan leluista. Tuossa vieressä oranssi gorilla saa kyytiä Ansan ja Kimin käsittelyssä. Niin ja ruokaa oli tietysti riittävästi:) Tästä se uusi vuosi alkaa.. Toivottavasti kaikille tulee oikein ihana vuosi! 24.12.2008 Iloista Joulua! Onneksi saimme jouluksi edes vähän lunta ja pakkasta, ettei ihan vesikelissä tarvitse joulua viettää. Mustonen ja Svenssonkin ovat tyytyväisiä, kun ei lenkin jälkeen ei mennäkään suihkuun tassuja pesemään:) Tänään meillä oli taas perinteinen jouluaaton kimppalenkki. Mukana meidän murujen lisäksi partiskaverit Miina, Ansa, Tarmo, Simo, Jakke ja Raisu sekä Kimi-heeleri sekä ihmisensä. Jakke ja Mustonen olivat tosi tyylikkäitä tassullessaan vierekkäin samanlaisissa talvitakeissaan; mitkä komeat vanhat herrat:) Lenkin jälkeen nautimme glögit ja asiaan kuuluvat muut herkut. Ja Mustonen haukkui koko ajan ja vaati herkkuja itselleen. Se kun kuvittelee olevansa hakutreeneissä ja löytäneensä maalimiehet.... 21.12.2008 Ylimmäiset keksinvartijat Meillä on uusi lemmikki! Tai no, viikonloppulemmikki:) Viikonloppututtavuutemme ja hoitoeläimemme on syyrialainen hamsteri Keksi, joka saapui ilahduttamaan elämäämme perjantai-iltana. Keksi on oikeasti joulun yli hoidossa Svenssonin Miina-äidillä, mutta koska Miina oli perheineen viikonlopun reissussa, muutti Keksi häkkeineen, juoksupyörineen ja muine tilpehööreineen meille kahdeksi yöksi. Kuten etukäteen arvelin, Svensson oli todella, todella kiinnostunut Keksistä, tai ainakin Keksin isosta häkistä. Svensson tutki ja haisteli tarkasti koko häkin, tökki kuonollaan ritilää ja heilutteli häkille häntäänsä..Mustonen puolestaan keskittyi haistelemaan Keksin ruokakassia:) Keksiä vähän uusi paikka jännitti, eikä se oikeastaan ole tehnyt muuta kun nukkunut. Yöllä oli kyllä herkkuruoat hävinneet, joten kyllä siellä häkissä oli jotain tapahtunut. Perjantai-iltana herkkuateri oli kurkkua ja raakaa lampaan jauhelihaa, lauantai-illan menu oli sokeriherneen palko ja säilykeminimaissi. Ja kyytipojaksi raikasta vettä. Kovasti me haukkujen kanssa Keksille juteltiin, ja välillä se nostikin päänsä ja heilutteli viiksiään.:) Tänä iltana Keksi-poika matkasi Miinan ja porukoiden luo, jossa se ottaa joulun vastaan. Joulun jölkeen kaveri pääseekin sitten omaan kotiinsa. Hauska kaveri, ja olisi ollut hienoa nähdä juoksupyörässä urheilemassa. Siinä sitä olisi ollut meidän muruilla ihmettelemistä! Mustosella aloitettiin eilen sydänlääkitys, kun yskä ei ollut mennyt ohi. Kovasti Mustis nyt vaikuttaa väsyneeltä, mutta muuten ihan iloiselta omalta itseltään. Kovasti me kaikki jo joulua odotellaan, että saaitaisiin olla vapaalla ja viettää eka joulu uudessa länsisiivessämme:) 15.12.2008 Treeni-intoa ja uusi luku Mustosen sairaskertomuksessa Olemme nyt loppuvuodesta päässeet Svenssonin kanssa vihdoinkin treenaamaan ihan kunnolla agilitya, peräti joka viikko. Svensson alkaa jo syttyä ihan mukavasti lajiin, ja jopa haukahtelee radalla. Toistojen määrässä täytyy vain olla tarkkana, Svenkka ei jaksa saman asian tahkoamista kovin pitkään. Toista oli silloin, kun Henkan ja Hertan kanssa treenailtiin; ne olisivat jaksaneet painaa radalla vaikka koko vuorokauden. Voi niitä aikoja:) Agilityn ohella olemme päässeet myös hakumetsään muutaman kerran. Esineruutuharjoituksissa Svensson oivalsi toisella treenikerralla, mistä oikein oli kyse, kun ekalla kerralla se olisi vain lähtenyt ihmisiä sieltä metsästä etsimään. Mutta toisella kerralla se innostui oikein kovasti taistelemaan leluista ja etsimään niitä. Muuten meillä onkin ollut loppusyksy, tai alkutalvihan tämä on, ihan rauhallista. Kavereiden kanssa pojat ovat sentään päässeet joka viikko purkamaan energiaansa, mutta muuten elämä on mennyt rauhaisasti ja rattoisasti kotona. Mustonen ja Svensson ovat myös saaneet olla isännöimässä muutamiakin bileitä meillä, kun olemme pitäneet uuden länsisiipemme tupareita porukoille. Ja kuten oheisesta kuvasta näkyy, poikien tämän syksyn suosikkitelkkariohjelma on Mad men:) Mustosen kanssa jouduttiin (tai oikeammin päästiin) tänään lääkäriin, kun Mustonen on muutaman päivän ajan yskinyt aika kovasti. Pelästyin ensin, että Mustis olisi saanut kennelyskän, mutta kun haukut eivät ole juuri missään pitkään aikaan olleet eikä nillä ole ollut epäilyttäviä koirakontakteja, skippasin sen ajatuksen. Oireet nimittäin muistuttivat paljon edesmenneen Henkkani sydänoireita. Ja niinhän siinä kävi, että Mustosella todettiin sydämen vajaatoiminta. Vielä kesällä sydän löi oikein hyvin, mutta nyt tosiaan siellä on sivuääni. Kaikki tulehdusarvot olivat ok. Lääkäri otti vielä keuhkoröntgenin, ja ainakaan sen mukaan keuhkoissa ei olisi etäispesäkkeitä (alkuvuoden pahanlaatuisen kasvaimen vuoksi). Mustonen saa nyt nesteenpoistolääkettä ja seurataan muutama päivä, onko siitä apua. Jos yskä jatkuu, aloitetaan Mustoselle sydänlääkitys. On tuo Mustis kyllä varsnainen kovan onnen partis. Mutta toivotaan, että lääkkeistä on apua:) Nyt kyllä rajut ja pitkät lenkit loppuivat, että herran pumppu jaksaisi sykkiä vielä pitkään.
25.11.2008 Talven riemuja Tulihan se talvi vihdoin! Nyt täytyy ottaa talvesta kaikki irti, sillä loppuviikoksi on luvattu lämpöasteita. Tylsyys. Mustonen ja Svensson ovat olleet innoissaan lumesta, niin kuin kunnon partiksen kuuluukin olla. Mustoselle on kyllä hangessa lenkkeily ottanut aika koville, mutta kun hissukseen ollaan menty, on se kuitenkin jaksanut hyvin mukana. Svensson sen sijaan on ollut aivan sekaisin; se kierii hangessa, poluilla ja tiellä ihan metrin välein. Svenkalla on kyllä omituinen tapa heittäytyä aina ajotielle kierimään. Se oikein sukeltaa maahan, hieroo ensin päätään maassa ja heittäytyy sitten kierimään vinhasti. Nyt kun on paljon lunta, Svensson ei kierimisen jälkeen näe mitään, kun pää on täynnä lumipalloja:) Tänään meillä oli varsinainen extreme-lenkki. Ajattelin ensin tehdä kunnon pitkän, noin puolentoista tunnin lenkin ennen töihin menoa, mutta jouduttiin sitten oikaisemaan puolivälistä kotiin, kun Mustonen alkoi hyytyä. Oikein pelkäsin, että se saa sydänkohtauksen, kun kieli roikkui pitkällä ulkona ja askel ei meinannut enää nousta. Ensin tarvoimme pellon poikki metsään. Pellolla oli yllättävän paljon lunta, ja jo siinä kohdassa Mustonen joutui tekemään oikein kunnolla töitä päästäkseen eteenpäin. Metsätielle päästyämme totesin, ettei aura ollut käynyt siellä lainkaan, ja lunta oli yhtä paljon kuin pellolla. Kun lopulta pääsimme ajotielle, Mustosella oli jo tennispallon kokoiset lumipallot kaikissa jaloissa, ja askel lyheni. Kyllä Svenssonillakin tassupainoja riitti, mutta sillä on niin paljon energiaa, ettei tuollaiset lumipallot paljon haittaa. Lähdimme sitten oikaisemaan metsän poikki. Koska lunta oli niin paljon, en nähnyt yhtään mihin astuin, ja niinpä plutasin hirveään haisevaan isoon lätäkköön. Saapas jäi lätäkköön kiinni ja saappasta nousi vain haiseva ja märkä jalka...kotona sitten suihkuun joutuivat molemmat murut ja mun talvisaappaat:) Mustonenkin tokeni hetkessä, kun se oli saanut jalkansa lumettomiksi, yhden rimadylin ja pienen siankorvan. Nyt jätkä jo kuorsaa:) 17.11.2008 Sateen sattuessa sateessa Tuskinpa olemme ainoat, joita lähes taukoamaton sade tympäisee...mistäköhän sitä vettä oikein riittää? Koirat eivät ennätä lenkkien välissä edes kuivua, ja kotona on tosi pikantti märän koiran tuoksu..chic! Kun kaatosateen lisäksi päivät alkavat hämärtää melkein ennen kuin päivä on valjennut, on kyllä fiilis ihan jossain muualla kuin huipussa. Kyllä marraskuun voisi oikeasti ottaa kokonaan pois kalenterista! Koirat eivät kyllä näytä piittaavan huonosta säästä. Lauantaina ohjelmassa oli Svenssonin hakutreenit ja tällä kerralla esineruutua. Meillä ei treeni oikein natsannut, sillä Svenssonin olisi tainnut paljon mieluummin etsiä ihmisiä kuin leluja, mutta muuten oli kyllä mukavaa. Tämän illan agitreenit sen sijaan menivät taas oikein tosi hienosti, vauhdikkaasti mutta hallitusti. Svensson oli hirmu innoissaan koko puolitoistatuntisen ajan, vaikka maneesissa oli monta ihanaa tyttökoiraa liehiteltävänä:) Viikon mukavin päivä taisi kuitenkin olla eilen sunnuntaina, kun Svensson ja Mustonen pääsivät metsälenkille Taffyn ja Tildan sekä Lotan kanssa. Veljekset painoivat metsässä menemään hirmuista vauhtia, ja Tilda kannusti poikia äänekkäästi koko ajan. Illalla kotona olikin sitten taas hiljaista porukkaa:) 10.11.2008 Kaikenlaista pientä puuhastelua Kylläpä aika rientää hurjaa vauhtia. Pian on jo joulu, vaikka vastahan oli kesä, huh. Viikotkin menevät tuosta vain ohi, hyvä kun ennättää edes kissaa sanoa.. Mustosen ja Svenssonin elämään kuuluu ihan mukavaa. Svenssonin kanssa olemme käyneet joka toinen maanantai agitreeneissä maneesissa ja treenit ovat menneet tosi hienosti; nyt pitäisi alkaa katsella kisoja talveksi. Niin ja ennen virallisia kisoja pitäisi saada alle muutama epävirallinen startti, että kynnys niihin virallisiin vähän laskisi.. Mustosta en ole vieläkään käyttänyt akupunktiossa, kun se on ollut niin hyvässä kunnossa. Kortisonikuuri jatkuu yhä, ja turkki samalla sen kuin surkistuu. Turkki on ihan koinsyömän näköinen ja pohjavilla on lähtenyt kokonaan. Mutta kun herra on muuten hyvällä tuulella, eipä yhdestä turkista nyt niin väliä. Eikä me Mustiksen kanssa enää näyttelyihinkään mennä. Pyhäinpäivänä pojat saivat yövieraan, kun Svenssonin ihana Ansa-serkku tuli kylään. Serkuksilla oli pyjamabileet:) Ulkona piti vetää aivan hirveää rundia koko ajan, siis ihan koko ajan:) Ansa edellä ja Svensson perässä. Ja hauskaa oli, kuten oheinen kuva kertoo. Lauantaina käväisin partiskaverini Tildan kanssa agilitykisoissa tuossa melkein naapurissa Laakspohjan maneesissa Lohjalla. Aika hienosti meillä meni, vaikka emme ole treenanneet yhdessä sitten viime kisojen eli kahteen kuukauteen. Tuloksena yksi rimanpudotus eli vitonen radalta ja alle ihanneajan. Sijoitus oli 5:s. Ei huono! ONNEA SVENSSON!! 3 vuotta ja 25 kiloa elämäniloa:) Me olemme tänään viettäneet ihanan pienen paimenpoikamme Svenssonin kolmivuotissynttäripäivää. Svensson sai heti aamulla kovin mielenkiintoisen vieraan, astianpesukonekorjaajan. Korjaajamiehen työkalupakki oli Svenkan mielestä todella kiinnostava, sitä piti käydä haistelemassa ja tutkimassa oikein kunnolla.. Synttäripäivän kunniaksi (niin kuin jokaisen päivän kunniaksi yleensäkin) teimme pitkän metsälenkin. Illalla Svensson ja Mustonen olivat Henkan kanssa lenkillä ja Svensson oli metsässä hakenut synttäriparfyymit, siis kierinyt ihmisen paskassa. Sellaista ei olekaan tapahtunut pitkään aikaan, ja todella toivon, ettei tapahdu enää koskaan. Aika ällöttävää. Syntymäpäiväsankari, kuten myös paras kaveri Mustonen, saivat illallisella kalkkunaleikettä kesäkurpitsakastikkeessa ja kuivamuonapedillä:) Tuossa vieressä Svensson tyylikkäässä synttärilookissaan: suihkunraikkaana ja ruoan jälkeen matolla kierineenä. Aika sähköinen tunnelma! Huomenna onkin mukava päivä, kun päästään taas hakumetsään! 21.10.2008 Maneesikauden korkkaus Täällä Muijalassa syksy on edennyt kovin sateisissa ja tuulisissa merkeissä. Aika hiljaiseloa olemme viettäneet; muutaman kerran käyty lampaita moikkaamassa ja vähän treenaamassa, mutta muuten haukkujen päivät ovat koostuneet pitkistä metsälenkeistä, pihalla leikkimisestä ja kotona loikoilusta. Siis ihan tavallista elämää:) Svenssonin näyttelyvuosi on kyllä visusti takana, en aio ilmoittaa sitä mihinkään loppuvuoden koitokseen. Varmaan ensi vuoden puolella sitten käydään muutama kerta kehässä, mutta todennäköisesti vasta tuossa kevätpuolella. Ja tänään sain vihdoinkin aikaiseksi laittaa valionarvonhakemuksen vetömään Kennelliittoon.. Mustonen on jaksellut oikein hyvin, mitä nyt pientä tulehdusta sillä on koko ajan päällä. Hieman olen huolissani kuitenkin siitä, että Mustis on laihtunut jonkin verran, vaikka olen nyt antanut sille normaalia enemmän ruokaa. Täytyykin muistaa mainita asiasta lääkärille kun menemme akupunktioon seuraavaksi. Mustonen on kuitenkin kovin hyvätuulinen ja pirtsakka muuten. Ja ruokahalu on aivan valtava! Meillä alkoi eilen Svenssonin kanssa agilityn maneesikausi. Tai alkoihan se jo kaksi viikkoa sitten, mutta kun olin jalka paketissa, jouduimme jättämään treenit väliin. Svenssonin edellisestä agitreenistä olikin taas vierähtänyt neljä kuukautta ja olin aika epäileväinen eilisen suhteen, mutta herra yllätti jälleen kerran minut täydellisesti. Treeneissä oli kaksi erillistä radanpätkää, joista toista harjoittelimme itsenäisesti ja koutsi oli mukana toisella radalla. Treenasin ensin Svenkan kanssa itsenäisesti 10 esteen radan, jossa riitti pyöritystä ja Svensson meni into piukkana radan heti ensi yrittämällä. Ei kontaktivirheitä, ei riman pudotuksia. Toisella radalla kiemuroita oli vielä enemmän, mutta se ei näyttänyt Svenssonia haittaavan. Taas tosi siisti rata, tosin ekalla kerralla pussi oli Svenkan mielestä outo, mutta toisella kerralla sekin meni hienosti. Eikä yhtään rimaa pudonnut:) Kaikin puolin siis erittäin onnistuneet treenit! Tuossa vieressä Minna ja Dave nikkaroivat pyöröaitaa meidän lammaskavereille 4. lokakuuta:) 6.10.2008 Lampaita ja veljestreffejä Olemme Svenssonin kanssa yrittäneet kovasti luoda kunnon suhdetta tuoreisiin lammasystäviimme. Porkkanoita ja omenoita on mennyt kilo poikineen, kun olemme yrittäneet kaveerata lampaiden kanssa. Ja tulostakin on syntynyt: kun kävin muutaman päivän tauon jälkeen moikkaamassa lampaita, ne näyttivät olevan tosi innoissaan tapaamisesta. Tai sitten vain niistä porkkanoista:) Toissa viikolla teimme Lotan ja haukkujen kanssa pienen ekskursion toiselle laitumelle uusien lampaiden luo. Tehtävänä oli omistajan ja parin avustajan kanssa saada 16 lampaan joukosta seitsemän lammasta auton peräkärryyn ja siitä autuaammille laitumille. Eihän se ihmispelillä onnistunut lainkaan, joten otin Svenssonin avuksi. Kiersimme ihan aidan viertä ja yritimme saada lampaat niiden katoksen alle. Kun lähestyimme lampaita, ne tulivat uteliaina katsomaan Svenssonia. Svenkka tuumi, että niiden kanssa olisi kiva leikkiä; se heitti pehvan ylös, pamautti etutassuillaan maata ja haukahti leikin merkiksi. No, eivät ne leikkineet, mutta saimme sitten tosi tyylikkäästi elukat siirtymään oikeaan paikkaan. Katoksen oviaukossa seisoimme lampaiden esteenä ja siitä sitten omistaja sai vietyä lampaan kerrallaan peräkärryyn. Hienosti Svensson hoiti homman:) Nyt, kun lampaat ovat alkaneet jo tottua meihin, oli saatava pyöröaitaus treenaamista varten. Lauantaina nikkaroimme porukalla komean aitauksen Svenssonin, Taffyn ja Tykin veljestreffipäivän alkajaisiksi. Veljestreffit huipentuivat veljesten hieman etuaikaisiin 3-vuotissynttäreihin, ja kuoharia piti skoolailla monen kivan asian kunniaksi. Svensson sai Petsu-isän perheeltä oheisen tosi tyylikkään kipon valioitumisensa kunniaksi. Siitosmatadoriainesta, tietty:) Eilen kävimme juhlista hyvin toipuneina katsomassa, josko pyöröaitaus olisi vielä pystyssä, ja olihan se. Otimme myös pienet treenit. Svensson kävi aika kuumana, mutta ihan ok treeni meni pitkän tauon jälkeen. Ainoa ikävä juttu oli se, kun yksi lampaista tuijotti hetken Svenkkaa ja kävi pokkana Svenkan päälle. Varsinainen kaksinaamainen otus, sitä oltiin niin kaveria kun oli porkkanaa, mutta kyllä kaveruus loppui kun herkut loppuivat. Omituisia otuksia nuo lampaat. Tänään meillä piti alkaa agilitytreenit maneesissa, mutta jouduimme harmiksemme jättämään treenit väliin. Teloin nilkkani päivällä metsälenkillä ja istuin sitten loppupäivän päivystyksen jonossa. Nyt on nilkka paketoitu ja ohjelmassa on hidasta köpöttelyä muutama päivä. 21.9.2008 Vau, mikä lauantai! Kylläpäs onkin tällä viikolla tapahtunut vaikka mitä mukavaa. Tiistaina kävimme Lotan, Daven ja haukkujen kanssa tutustumassa uusiin tuleviin lammasystäviimme tuossa parinkymmenen kilometrin päässä. Kovin olivat uteliaita lampaita, mutta paimennuksesta eivät ymmärtäneet juuri tuon taivaallista. Nyt sitten olemme käyneet moikkaamassa lampaita ja syöttämässä niille porkkanoita aina kun on aikaa ollut, että tutustuisimme koko porukka toisiimme paremmin. Jospa niitä lampisia sitten pääsisi ihan oikeiasti paimentamaan.. Eilen lauantaina Svensson oli sitten ensimmäistä kertaa näyttelykehässä valioluokassa. Motivaatio näyttelyyn lähtemiseen ei ollut kyllä ihan huipussa; Svenssonin valioitumisen jälkeen innostus aiheeseen on pudonnut suurinpiirten nollaan. Mutta Hyvinkään näyttelyyn lähdettiin, koska sinne oltiin ilmoittauduttu jo kauan aikaa sitten. Olin luvannut esittää Svenssonin Miina-äidin ja Tykki-veljen Hyvinkäällä. Eikä meillä sitten ihan huonosti mennytkään.. Tykki oli ekana tulessa urosten avoimessa luokassa. Tykille napsahti EH hyvän arvostelun kera. Olisi tuomari, joka oli muuten ruotsalaisrouva nimeltään Louise Gåvert-Asplund, voinut ihan hyvin sen ERInkin antaa...mutta eilen siis EH. Svensson oli valioluokassa kisaamassa toisen tuoreen valion kanssa. Tuomari antoi Svenkalle ERIn ja sijoitti luokan ykköseksi => ERI1. Paras uros -luokassa Svensson sijoittui lopulta toiseksi ja oli siis PU2. Oikein, oikein hieno saavutus meidän mielestämme! Svenssonin arvostelu oli tällainen: 3-årig hane med bra proportioner. Maskulint, välproportio huvud. Något ljusa ögon, stör uttrycket. Korrekt bett. Tillräckligt hals. Något öppna vinklar fram. Tillräcklig bröstkorg, men något kort. Stark överlinje. Normala vinklar bak. Rör sig med tillräcklig steglångd. Svenkan silmien väristä ei olekaan aiemmin mainittu mitään huonoa..vaaleathan ne ovat, mutta sulautuvat hyvin turkin vöriin. Musta olis hassua, jos Svenkalla olisi samanlaiset nappisilmät kuin Mustosella, kun turkki on kuitenkin niin kovin paljon vaaleampi. Mutta makukysymyshän tömäkin. Tuomari sanoi myöhemmin, että Svenssonilla on ''hieman vaaleat silmät minun makuuni, mutta vain hieman''. Mutta entäs Svenssonin Miina-äitee sitten? Rouva esiintyi niin sievästi, niin sievästi, että! Napsi ensin avoimessa luokassa ykkösijan ja vielä paras narttu -kisassa ykkössijan=> ERI1, PN1. Koska Miina oli yhtä serttiä vaille valio, voitosta napsahtise kauan odotettu kolmas serti ja myös FIN MVA -titteli:) Sitten sitä saatiin kantaa voittopokaaleja niska vääränä toimistolta.. ;)) Näyttelystä kurvailtiin kovaa kyytiä kotiin, sillä ohjelmassa oli hakutreenit uuden koutsin kanssa. Svensson oli aivan tosi väsynyt, ja ajattelin, ettei se jaksa tehdä metsässä yhtään mitään, mutta niin vaan jätkä lähti maalimiestä etsimään tosi innokkaasti molemmilla kerroilla. Näytöllekin mentiin niin että metsä ryskyi:) 14.9.2008 Hakumetsässä Koko kesän kestäneen treenitauon jälkeen palasimme eilen lauantaina taas hakuilemaan metsään. Vähän olimme kesäterässä, mutta kyllähän se siitä lähti. Svensson lähti tosi innokkaasti ekalle pistolle, kävi pussaamassa maalimiestä ja tuli takaisin luokseni. Näytöllekin mentiin niin että metsä ryskyi. Toinen pisto oli vähän vaikea, mutta kun kolmanneksi tehtiin lyhyt ja helppo, olimme Svenssonin kanssa oikein tyytyväisiä päivän antiin. Mustonenkin oli mukana metsässä tekemässä lyhyet treenit. Hirveä into sillä olikin päällä! Ja taas oli maalimiesten sormet koetuksella, kun Mustis on niin kovin ahnaasti niitä nakkeja ottamassa kädestä:) Kaikin puolin siis kelpo treenit, ja pojat olivat niin kovin, kovin onnellisia, kun näkivät kavereitaan eli Tildan, Taffyn, Ganjan ja Morriksen. Ja ensi lauantaina uusiksi:) Tällä viikolla meillä onkin tiedossa ekstramukavaa, kun tiistaina käymme katsomassa lampaita uudessa paikassa, ja torstaina paimennamme Piikkiössä, todennäköisesti viimeistä kertaa tänä syksynä. Lauantaina pitäisi lähteä Hyvinkään näyttelyyn esiintymään eka kertaa valioluokassa.. 8.9.2008 Hellettä ja agilitykisoja Meillä vierähti viime viikko kesälomareissussa Roomassa. Aivan hirveän kuuma siellä oli, tuli aurinkoa ja lämpöä ihan koko Suomen kesän edestä:) Mutta oikein mukavaa oli myös, ja hyvää ruokaa, niin kuin aina. Käveltyä tuli niin, että sain pohkeeni tosi kipeiksi. Kyllä se ihan urheilutreenistä kävi.. Kuvia meidän Rooman-kuntolomasta voi katsella täällä. Murut viettivät lomaviikon hyvässä hoidossa kavereilla. Kiitos taas dogsittereille! Mustonen haettiin perjantai-iltana kotiin, ja ilta menikin Mustosella sitten siinä, kun se kyhnäsi kylkeäni vasten ja halusi koko ajan olla lähellä. Lauantai-aamuna tosi tosi aikaisin pakkasin Mustosen autoon, johon kavereiksi tulivat myös Lotta ja Taffy sekä Tilda, ja suuntasimme Hämeenlinnaan agilitykisoihin. Kisakaverina minulla oli Tilda ja ohjelmassa meillä oli kaksi agikisaa saman päivän aikana. Eka rata menikin tosi hienosti; radalta tuli vain yksi virhe kun sössin pujotteluun menon. Mutta alle ihanneajan kirmattiin ja tuloksena siis 5 ja yhdeksäs sija. Toisella radalla Tilda pudotti heti ekan esteen, kun olin jättänyt sen istumaan liian lähelle hyppyestettä. Ja taas kepeillä olin Tildan edessä peittämässä tietä ja siitäkin tuli sitten vitonen. Sitten yhdessä pahassa kohdassa en yhtään varmistellut, vaan ohjasin Tildan suoraan väärälle esteelle. Hylkyhän siitä tuli. Mutta tosi hienosti meillä kyllä meni, kun takana oli lyhyet treenit vain kahtena päivänä. Tuossa vieressä on Lotan ottama kuva minusta ja Tildasta Hämeenlinnassa. Huomaa hieno kontakti:) Ratojen välissä Pertti toi heillä viikon lomailleen Svenssonin minulle Hämeenlinnaan, ja sitten oli laumamme koossa taas:) Lauantain kisapäivän päätteeksi veikkaset Svensson ja Taffy pääsivät vielä meidän pihalla juoksemaan ja leikkimään suosikkileikkiään eli taistelua kepistä:) Galleriassa Svensson-osiossa on muuten pari Lotan ottamaa kuvaa Svenkasta ja veikastaan Taffysta viime lauantain keppileikeistä. Sunnuntaiaamuna lähdin kaksin Tildan kanssa Forssaan, jossa meitä odotti taas kaksi agikisaa. Oli kyllä hieno päivä! Eka radalta tuli vitonen, mutta aivan hulppeasti, yli 25 sekuntia alle ihanneajan! Tosi kiva rata olikin, ja loppusuoralla pääsimme molemmat painelemaan ihan tuhatta ja sataa. Toisella radalla, joka oli hyppyrata, otin ohjaamisessa pari riskiä, ja tällä kerralla se kannatti: ei virheitä, eli nollarata ja taas yli 25 sekuntia alle ihanneajan! Mukavan päivän päätteeksi pääsimme nousemaan palkintopallillekin ja pokkaamaan kisan kolmanneksi parhaan koirakon palkinnon. Jos päivästä jotain harmia pitäisi etsiä, niin sen nollan olisin mieluummin halunnut ekalta radalta, sillä meillä on Tildan kanssa jo yksi nolla hypäriltä. Mutta kyllähän niitä nollia ennättää tulla:) 31.8.2008 Jangerin Nina lähetti illalla kuvan Svenssonista eilisessä Porvoon näyttelyssä. Kuvan tuulitukka-Svenkasta on ottanut Kenneth Holmberg. Kiitokset Kentsulle kuvasta:) Kuvassa siis Svenkka tuomari Felix Cosmen tarkan silmän alla.
30.8.2008 Tulihan se viimeinen serti! Eli Svenssonista FIN MVA:) Tänään tuli vietettyä Porvoon ryhmänäyttelyssä aika monta tuntia ja lisäksi tehtyä pieni rengasmatka Muijala-Porvoo-Hämeenlinna-Muijala. Mutta kun tuloksena oli Svenssonin FIN MVA-titteli, ei harmita yhtään. Porvooseen siis aamupäivällä Svenssonin kanssa kaasuteltiin. Ei olisi kyllä tarvinnut kaasutella ihan niin hurjaa vauhtia, sillä kehä oli peräti 1,5 tuntia myöhässä. Aikamoisessa riisipellossa siellä oltiin; nurmikenttä oli sateiden jäljiltä aivan litimärkä ettei mitään rajaa. Kyllä siinä välillä tuli mieleen, olisiko sittenkin parikymmentä vuotta sitten pitänyt valita jokin lyhytkarvainen rotu.. Tuomarina näyttelyssä oli Felix Cosme. Partiksia oli yhteensä 16, kun kaksi oli jäänyt pois. Avoimessa luokassa oli neljä urosta. Svensson sai ERIn, ja tuomari sijoitti Svenssonin ykköseksi => ERI1. Paras uros-luokassa oli mukana viisi partista; Svensson vei voiton, PU1 ja sai viimeisen puuttuvan sertin =>SERT, FIN MVA. Voi viude, meidän perheen eka muotovalio:) Vaikka kyllä kaikki muutkin ovat niin komeita ja kauniita olleet. Tuomarit eivät vaan ole aina olleet samaa mieltä.. Erityisen iloinen sertistä voi olla, kun kisassa oli jälleen kerran tosi komeita partisuroksia, ja erityisen iloinen olen myös siitä, että saimme sertin partistuomarilta. Svenssonin arvostelu näyttää tältä: 2,5 years old grey. Good head. Good eye colour & pigment. Good reach of neck. Level topline. moved with reach & drive. Excellent temperament. Just the right amount of coat, which is of good texture. Tosi iloinen olen siitä, että tuomarin mielestä Svenssonilla on juuri sopiva määrä karvaa. Aika monen mielestä sitä kun on ihan liian vähän. Mutta me ollaan tyytyväisiä tähän:) Ja erityisen isot onnittelut kasvattaja-Eijalle! Eka Jazz-partisvalio, ei huono laisinkaan! Serti- ja valioitumiskuvaa ei ennätetty ottaa, kun näyttelystä piti lähteä kiireen vilkkaa ajamaan kohti Hämeenlinnaa, jossa meillä oli Minnan, Pertin, Petsun, Tykin ja Putneyn kanssa treffit. Svensson hyppäsi siellä Kellomäkien autoon ja jatkoi matkaa kohti Kangasalaa. Svensson viettää siellä ensi viikon ja on taatusti onnellinen, kun saa a) leikkiä veljensä kanssa, b) liehitellä isäänsä Petsua ja Putney-setää ja c) pääsee katselemaan lampaita sekä d) toivottavasti pääsee vähän treenailemaankin niiden lampaiden kanssa. Täällä kotona Mustonen on ollut aivan mahdoton, kun sen on pitänyt vahtia, että minä varmasti pysyn kotona. Se seuraa kuin hai laivaa minua joka paikkaan. Kovin on läheisriippuvaista sorttia tuo meidän murmeli Mustonen:)
24.8.2008 Näytillä Valkeakoskella kera vaaleanpunaisen nauhan Tänään kävimme Svenssonin kanssa esittäytymässä Valkeakosken koiranäyttelyssä. Avoimeen luokkaan oli imoitettu neljä urosta, joista yksi oli poissa; siis kolme partaa kehässä. Tuomari, Gabriela Ridarcikova Slokaviasta piti Svenssonista, antoi ERIn ja sijoitti ykköseksi, siis ERI1. Velipoika Tykki sai myös vaaleanpunaisen nauhan eli ERIn ja sijoittui kolmanneksi, väliin kakkoseksi tuli Gimme-kaveri. Paras uros -luokassa ei Svensson sijoittunut. Lohdutukseksi tuli kuitenkin VARA-SERT, kun serti meni taas vierestä. Tällä kerralla sertin nappasi kaverimme Elvis,joka oli PU4. Onnittelut Heidille ja Elvikselle! Kaikkiaan uroksia oli yhdeksän, eli ihan kelpo suoritus:) Svenssonin arvostelu oli tänään tällainen: "Well formed head. Good topline. Pronounced withers. Good tailcarriage. Excellent chest & forechest. Very well angulated in front & rear. Moves well." Reissun paras anti oli kuitenkin se, kun Svensson tapasi rakkaan Tykki-veljensä ja Minnan. Nyt illalla onkin sitten luvassa kunnon metsälenkki toisen veljen Taffyn sekä Tildan ja Lotan kanssa. Niin ja Mustosen kanssa myös:)
23.8.2008 Back in business ja terveydentilan päivitystä Kesäloma on tältä erää ohi, ja tämän viikon olemme totutelleet taas normaaliin päivärytmiin. Onneksi kuitenkin on enää viikko töitä ja sitten taas viikko kesälomaa. Jos ei toimittajan työ muuten ole kovin hohdokasta, onneksi meillä on ihan kunnon kesälomat:) Viikon mukavin uutinen oli ehdottomasti Mustosen terveydentilan päivitys eläinlääkärillä. Meillä oli vierähtänyt akupunktiohoidoista peräti kolme kuukautta, siis aivan liikaa. Jotenkin eläinlääkärireissut eivät vaan olleet päällimmäisenä mielessä kesällä, kun Hertan poismeno oli niin tuoreena muistissa. Eläinlääkäri kokeili Mustosen takajalkoja oli oli että "vau, täällähän on lihakset kasvaneet!" Ja ne ovatkin; Mustonen on kesällä kirmaillut innoissaan ja kovin terveen oloisena. Selässä oli jumitusta, mikä ei ollut yhtään yllätys. Ja akupunktioneulut menivät selässä taas ihan kiharalle. Hassua:) Näyttäisi siltä, että Mustonen on kokenut jonkinlaisen ihmeparantumisen. Talven kasvainleikkauksen jäljiltä se on saanut tulehtuneet huulen ja tulehtuneet silmät, mutta muuten poika voi oikein mainiosti. Ja se on niin kovin onnellinen, aina ja kaikkialla:) Svenssonin kanssa käytiin eilen agilitreeneissä, mutta ei siitä sen enempää...torstain paimennussessio meni taas oikein mukavasti, rauhallisesti ilman hötköilyjä. Kyllä siitä vielä kunnon paimen tulee! Huomenna painellaan aamulla Svenkan kanssa menemään Valkeakoskelle näyttelyyn. Saas nähdä, mitä meidän murusta siellä sanotaan.. 11.8.2008 Kaikenlaisia kissanristiäisiä Meillä on parin viikon aikana ollut paljon kaikenlaista aktiviteettia ja paljon myös pelkkää laiskottelua:) Aloitetaan tuoreimmasta: Svensson käväisi eilen sunnuntaina Helsingin Tuomarinkartanon näyttelyssä. Tuomarina oli hollantilaisherra nimeltään Rony Doedijns, jonka mielestä Svensson oli tällainen: Very nice type, good size & proportions. Lean and active, lovely head & expression. Needs to develope in body, needs to get more stability in front. Could develope a better drive in rear. Nice coat quality, shows plenty of daylight. Nice temperament. Näyttelyssä oli mukana 16 partista, joista 8 urosta. Svenssonin tulos oli ERI1, PU4, VARASERT. Svenssonin serkkutyttö Ansa esitteli junnuluokassa ylepänä iloista häntäänsä. Tuomari palkitsi Ansa Aurinkoisen EH:lla. Viikolla Svensson pääsi peräti kahdesti paimentamaan. Tiistaina kävimme katsomassa, mitä Kesannon lampaille kuuluu, ja liikuttelimme niitä muutaman lyhyen treenin verran. Svensson oli lampaat nähtyään valmiina töihin ja hoiti homman niin antaumuksella, että treenin jälkeen se vain makasi ja puhalteli höyryjä ulos. Se oli kyllä niin onnellinen treenin jälkeen, ettei mitään rajaa:) Torstaina vuorossa oli Swedun lampaiden treenaus. Harjoitus meni ihan mukavasti, vaikka vettä tuli melkein taivaan täydeltä. Eihän nyt pieni sade Svenssonia haittaa.. Perjantaina meillä alkoi agilitytreenit kesätauon jälkeen. Yllätykseksemme olimmekin Svenssonin kanssa treeniryhmämme ainoat, joten saimme hyvää yksityisopetusta. Svensson oli löytänyt jostain ihan uuden vaihteen; se paineli esteitä sellaisella vauhdilla, etten meinannut perässä pysyä, ja minähän muuten olen aika nopea:) Svensson on tainnut kesän aikana pohtia agilityasioita, kun kaikki esteetkin menivät sen kummemmin ihmettelemättä. Jospa me oikeasti niihin kisoihin uskaltauduttaisiin vielä tämän vuoden puolella? Ja sitten viikko sitten lauantaina, 2.8., meillä oli Svenssonin kanssa luonnetesti: Tuomareina Karkkilassa olivat Pirjo Ojala-Laine ja Jorma Piiroinen. Aika koville testi otti, mutta Svensson kuitenkin palautui nopeasti. Tuomarin kanssa alkutaistelu sujui ihan ok, ei nyt ihan normaalia taistelua Svenkalla ollut, mutta taisteli kuitenkin. Kelkkaa Svensson haukkui niin vietävästi, ettei mitään rajaa. Hieman yllätyin, ettei se halunnut tulla kelkan luo, mutta houkuttelemalla suostui sitten lopulta tulemaan ja haistelikin kelkkaa. Kun kävelimme uudelleen kelkan ohi, Svensson loi kunnon mulkauksen kelkkaan:) Ja sitten minua uhannut ihminen: mies hyppäsi auton takaa keppi kädessä ja käsi tanassa. Svensson haukkui, haukkui ja haukkui. Kun mies heitti kepin pois ja yritti olla kaveria, Svensson oli sitä mieltä, ettei kannattaisi edes yrittää..se ei suostunut lähellekään miestä. Meidän puolentoista vuoden takainen sakemanni-tapaus kyllä siinä nosti päätään; Svenssonille on jäänyt siitä jupakasta niin huonot muistot, ettei se hyväksynyt miestä ollenkaan. Ja kun sama mies (siis tuomari Piiroinen) meni pimeään huoneeseen, eihän Svenkkaa saanut sinne mukaan lainkaan. Lopulta Svensson tuli huoneeseen ja minäkin sinne menin, mutta tuomarin kohdalla se pysähtyi eikä halunnut mennä edemmäs huoneessa. Haalaria Svensson hätkähti ihan kunnolla, mutta räminätynnyriin se ei juurikaan reagoinut. Kun kävelimme uudelleen haalarin ja tynnyrin ohi, Svensson selvitti ne minun mielestäni tosi hienosti. Itseäänkin Svensson puolusti. Kun Svenkka oli seinässä kiinni, naistuomari tuli puskasta keppi kädessä. Svensson haukkui, mutta antoi sitten tuomarin tulla lähelleen, kun tuomari heitti kepin pois ja yritti olla kaveria. No hard feelings:) Kaiken rankkuuden jälkeen oli vuorossa vielä laukaukset. Svensson reagoi ensimmäiseen paukkuun, mutta toinen meni sen kummemmin ihmettelemättä. Ennen testiä Svensson oli kuullut kahden edellisen koirat laukaukset, eikä ollut korviaan lotkauttanut. Mutta tietysti, kun takana oli rankka testi, reagointi oli herkempi. Svenssonin pisteet: toimintakyky (kerron 15) -2 riittämätön terävyys (1) +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua puolustushalu (1) +3 kohtuulinen hillitty taisteluhalu (10) +2 kohtuullinen hermorakenne (35) +1 hieman rauhaton temperamentti (15) -1b hieman välinpitämätön kovuus (8) -2 pehmeä luoksepäästävyys (15) +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin laukauspelottomuus ++ laukauskokematon Yht. + 45 pistettä Aiomme mennä testiin uudelleen, mutta ei ainakaan vuoteen. Kuvia luonnetestistä löytyy muuten täältä. Svensson oli testin jälkeen ihan oma itsensä, mutta kovasti testipäivä väsytti. Onneksi illalla oli mukavaa ohjelmaa: kesäbileet Kiviset ja Soraset -tyyliin:) Ohessa Jussi ja Henkka kostyymeissään. Lisää bilekuvia löytyy täältä.
29.7.2008 Lampaita, vuohia, kukkoja, kanoja, minipossu, hevosia... eli paimennusleiri Vehmersalmella Kesän yksi odotetuimmista jutuista oli partisten paimennusleiri Kuopion Vehmersalmella viime viikolla. Tiistaina Eija, minä, Svensson ja Ansa istahdimme autoon ja huristelimme lähes kuusi tuntia leiripaikalle. Matkalla riitti auringonpaistetta, pilvipoutaa sekä rankkasadetta, mutta leirillä oli onneksi melkein koko ajan kuivaa. Paimennusharjoitus aloitettiin keskiviikkoa ihan kunnioitettavan kokoisen, 72 lampaan ja vuohen paimennuksella metsätiellä. Svensson oli aivan pihalla; se ei vain ymmärtänyt, miten paimentaa tiellä, kun molemmilla sivuilla oli metsää esteenä. Eihän siitä tullut sitten mitään, ja noin viiden minuutin päästä skippasimme treenin. Kaikki muut koirakot tekivät koko tunnin ajan töitä. Saimme Svenssonin kanssa kokeilla illalla kaikkien muiden treenien jälkeen uudellen paimentamista, nyt pellolla ja pienemmän lauman kanssa. Siinä Svenkka olikin taas oma itsensä, ja päivän harjoituksista jäi lopulta ihan hyvä maku. Torstaina harjoiteltiin taas pellolla, nyt ison lauman eli 70 lampaan ja vuohen paimentamista. Svensson onnistui todella hienosti; se ei edes yrittänyt napsia lampaita pehvasta vaan kävi nenällään vähän tyrkkäämässä karitsoita edemmäs:) Eikä sillä ollut mitään suurempaa säntäilyäkään, mitä sillä on pienen lauman kanssa. Svenkka myös jaksoi tehdä työtä paljon pidempään kuin aikaisemmin. Jos Svensson saisi valita, se taatusti paimentaisi isoja laumoja:) Ihaninta Svenssonin mielestä oli paimennuksen lisäksi juokseminen kavereiden kanssa pellolla. Pelottavaa sen sijaan olivat kukot ja kanat sekä Barbi-minipossu, joka oli sen verran epäilyttävä, että sille piti oikein murista... Kuvia paimennusleiristä löytyy täältä. 22.7.2008 Rengasmatka Muijala-Uusikaupunki-Vaasa-Muijala ja Muijala-Kööpenhamina-Mörrum-Tukholma-Muijala Ensimmäinen lomaviikko meni rengasmatkailun merkeissä. Heti maanantaina pakkasimme murut ja itsemme autoon ja suuntasimme kohti Pohjanmaata. Ensimmäinen pysähdys oli parin kahvikupillisen mittainen tauko Uudessakaupungissa veljeni luona. Kauniissa kaupungissa olisi voinut mielellään viettää enemmänkin aikaa, mutta koska aikataulu painoi päälle, oli iskettävä tietä. Määränpäämme oli Vaasa, jossa emme vierailleet asuntomessuilla, vaan keskityimme visiteeraukseen kavereidemme luona. Mustonen ja Svensson saivat kolmen päivän aikana niin paljon ihailua ja rapsutuksia osakseen, että niillä elää taas pitkään:) Kävimme muun muassa tutustumassa vaasalaiseen terassikulttuuriin. Istuimme tunnin verran torin laidalla olevalla terasilla keskellä kiireistä iltapäivää. Mustonen ja Svensson oikein imivät ihmisiä luokseen, ja siinä sitten saimme kuunnella monta ihmis- ja koiratarinaa:) Pojat ottivat kovin rauhallisina vastaan rapsutuksia ja silityksiä. Svenssonkin oli kuin olisi aina kaupungissa asunut, vaikka onkin varsinainen maalaispoika. Tuossa toisessa kuvassa Mustonen ja Svensson hyvästelevät kaverinsa Tonin ja Nikon. Ihmispoikien mielestä karvapojat olivat niin ihania, ja niin hyvin koulutettuja:) Vaasa-visiitin jälkeen hengähdin päivän kotona. Perjantaina hyppäsin lentokoneeseen ja otin nokan kohti Kööpenhaminaa. Köpiksestä otin junan ja ajelin Etelä-Ruotsiin Mörrumiin, jossa kaverit olivat jo koko viikon olleet paimennusleirillä. Leirillä vierähti nopeasti viikonloppu paimennustreenejä ja epävirallista kisaa katsellen ja kavereiden kanssa seurustellen. Olikin kovin rentouttavaa, kun oli ilman koiraa eikä tarvinnut hermoilla kisasta...Mutta olisihan Svenssonin kanssa ollut nastaa olla amerikkalaiskouluttajan treenauksessa. No, eihän sitä tiedä, jos saisimme Terry-kouluttajan joskus Suomeen:) Sunnuntaina aamupäivällä lähdin Minnan, Petsun ja Tykin kanssa ajelemaan autolla Tukholmaan ja sieltä edelleen yölaivalla Turkuun. Rengasmatkailun ympyrä sulkeutui aamulla Muijalaan. Ja tänään onkin sitten vuorossa Savon-matkailua, kun lähden Svenssonin kanssa partisten paimennusleirille :D Raporttia on tulossa heti kun kotiudumme, joten pysykää kanavalla... Tuossa viereisessä kuvassa on itävaltalaisen paimennuskaverimme Gerlinden ja partiksensa Kassien tyylinäyte viime lauantain kilpailussa. Gerlinde voitti kisan Kassien kanssa ja tuli kolmanneksi toisen partiksensa Julan kanssa (vai olikohan se toisinpäin?) Todella hienot suoritukset! Muillakin meni kilpailussa oikein komeasti, ja erittäin vaikuttunut olin Svenssonin Taffy-veljen suorituksesta. Taffy on kehittynyt vuoden aikana isoin harppauksin ja näkee, että kaveri on päässyt harjoittelemaan koko talven ajan. Kyllä meillä on Svenkan kanssa paljon, paljon opittavaa siinä lajissa.
13.7.2008 ERInomainen lomanalkajaissunnuntai Huh, alkoihan se kesäloma vihdoinkin! Sitä on odotettu erittäin hartaasti ja piiiitkään:) Viime torstaina oli taas Svenssonin paimennustreeni-ilta. Koutsimme Kimmo oli tehnyt meidän päämme menoksi pienen radan, johon kuului lampaiden haltuunotto, kuljetus kahden portin läpi sekä sokerina pohjalla häkitys. Kakunpala, jep! Vaan sitten kun siellä laitumella Svenssonin kanssa olin, tunsin, kuinka hiki alkoi puskea pintaan. Koira pyöri ympyrää minun ja lampaiden ulkopuolella, ja lampaat painautuivat sitä tiiviimmin minua vasten mitä lähempänä Svensson oli lampaita. Yksi iso ruskea lammas vielä astui koko painollaan suoraan jalkani päälle ja olin varma, että nyt on koko jalkapöytä murtunut. No, ei se ollut, mutta kipeää teki! Menihän se rata lopulta ihan ok. Häkitys olikin sitten hauska juttu: ideanahan on, että portti avataan, ja sitten se koira tyyikkäästi ohjaa lampaat häkkiin. No, avasin portin. Kaikki näytti menevän ihan ok, kun Svensson näytti tulevan just oikein lampaita kohti. Sitten pieni virheliike, ja pam, lampaat painuivat häkin ulkoseinämää vasten. Svensson taas meni itse sinne häkkiin:) Ei kun Svensson ulos häkistä ja uusi yritys. Koko ajan oli oikea suunta hilkulla. Sitten lopulta menin itse häkkiin, ja Svensson tuli tosi tyylikkäästi lampaiden takana. Eli oikeat eläimet olivat lopulta häkissä:) (siis ne lampaat...) Illan toinen sessio, kuljetus, menikin sitten mielestäni oikein hyvin. Svensson oli päästellyt ekassa treenissä niin paljon höyryjä, että se kuljeskeli lampisten perässä oikein rauhallisesti ja tyylikkäästi. Erittäin onnistunut ilta kaikin puolin. Ja Mustonen kannusti kaveriaan melkein koko ajan:) Tänä aamuna olikin sitten vuorossa Svenssonin näyttely Karjaalla. Tuomarina oli suomalainen Tanya Ahlman-Stockmari. Ilmoitettuna oli 14 partista, joista 12 oli paikalla. Uroksia oli mukana vain kaksi, molemmat avoimessa luokassa. Meillä meni oikein mukavasti: Svensson oli PU1, sai SERTin ja oli lopulta VSP. Tuomari oli meidän paimenpojasta tätä mieltä: Erinomainen koko. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä kallo-osa. Erinomainen vankka ja leveä kuono-osa. Hyvä raajaluusto. Taipumusta kääntää hieman eturaajojaan ulospäin. Oikea rintakehän syvyys ja pituus. Hyvä takaosa ja karvapeiteen laatu. Oikea hännänkanto liikkeessä. Tasapainoiset sivuliikkeet. Nyt sitten uupuu enää yksi serti:) Svenssonin serkkutyttö Ansa oli myös mukana näyttelyssä. Sain kunnian esittää Ansa Aurinkoisen, ja tuloksena junnululuokassa EH2. Ansa oli oikein reipas ja liikkui erittäin iloisella hännällä:) Tästä onkin sitten mukava aloittaa kesäloma:) 2.7.2008 Hautajaiset Laskimme Hertan uurnan tänään maahan. Hertta lepää nyt pihallamme ison koivun juurella, jossa se voi tarkkailla Mustosen ja Svenssonin leikkejä ja naapurin kissan seikkailuja. Istutimme maahan kolme herttavuorenkilpeä Hertan muistoksi. Kun muutin Muijalaan vuonna 1995, istutin pihalle silloinkin herttavuorenkilpiä. Hertta-neiti, silloin 8 kuukautta, repi pennun tarmolla ylös kaikki kukat. Hertta ja herttavuorenkilvet kuuluvat yhteen:) Kuvassa Mustonen ja Svensson vakavina ja surullisina jättämässä jäähyväiset Hertalle. Myös naapurimme halusi muistaa Herttaa ja toi haudalle ison punaisen kukan. 30.6.2008 Patologin lausunto Olin jo ihan varma, että Hertan ruumiinavauspöytäkirja oli hävinnyt postissa, mutta tänään sitten tupsahti Evirasta kirje, joka sisälsi patologin lausunnon. Aika karmivaa luettavaa, kun kaikki oli tutkittu ja kirjattu todella yksityiskohtaisesti ja perusteellisesti. Hertalla oli akuutti aivoverenvuoto ja krooninen munuaistulehdus. Aivoverenvuoto selittää rajut epileptiset kohtaukset, jotka Hertta sai. Voi pientä tyttöä:( Kaiken kaikkiaan surullista luettavaa. Mutta helpotti, kun sain nyt varmuuden sille, että en olisi voinut mitenkään auttaa tyttöä. 29.6.2008 Sunnuntairetkellä Kopparnäsissa Tänään teimme koirien kanssa erilaisen aamupäivälenkin: pakkauduimme kaikki autoon ja kurvasimme vajaan 40 kilometrin päähän Inkoon Kopparnäsiin meren rannalle. Ihastelimme merta, merellä lipuvia veneitä ja haaveilimme lähisaarissa nököttävistä mökeistä (sekä mökkien edustalla olevista komeista paateista). Halpoja huveja:) Kopparnäs on mielestäni ehdottomasti läntisen Uudenman kauneimpia paikkoja. Tosi mukava piknikpaikka ja erinomainen lintubongaukseen:) Täältä löytyy muutama kuva päivän saaristoretkeltä.
28.6.2008 Patsastelua Järvenpäässä Vietin aamupäivän Svenssonin kanssa Järvenpään näyttelyssä, kun jossain mielenhäiriössä oli sinnekin tullut koira ilmoitettua. Näyttelyt eivät ole ihan meidän feivoritteja juttuja, mutta tuleepahan turkki pidettyä kunnossa:) Näyttelyyn oli ilmoitettu 21 partaa. Avoimessa luokassa urospartoja oli kolme. Tuomari Paul Lawless Irlannista (joka oli oikein miellyttävä tuomari, jutteli mukavia ja kopeloi koirat tarkkaan) piti kovasti Svenssonista, antoi ERIn ja sijoitti pojan kakkoseksi. Paras uros -luokassa ei sitten kyllä menestystä enää tullut, mutta ei se mitään. Tällaisen arvostelun meidän paimenpoika sai tuomarilta: 2,5 year old male of good type. Correct bite. A little snipy in muzzle. Good parallels. Good reach of neck. Topline is a touch soft. Good bone, Excellent coat & presentation. A little weak in front pastern. Moves out freely. Tulos siis AVO ERI2 Svensson oli aivan kypsänä koko näyttelytouhuun. Sitä ei kyllä yhtään kiinnosta esiintyä kehässä (on siis todellakin perässä raahattavaa mallia). Enpä ihmettele; en minäkään kaikkien patsasteltavaksi menisi.. Näyttelystä lähdettiinkin saman tien kohti kotia. Kotona meno olikin jo ihan toista, kun Svensson pääsi Mustosen luo. Ja kotona poikia odotti Le Luut, joita sitten järsittiin antaumuksella (kts. kuva). Ja ai niin, on Svensson päässyt tällä viikolla myös mieliharrastuksensa pariin. Torstaina treenailtiin paimennusta Piikkiössä, ja Svenkka meni ainakin minun mielestä oikein tosi kivasti tokan treenin. Eka treeni sekä emäntä että koira päästeltiin liikoja höyryjä:) 23.6.2008 Valokuvanostalgiaa Innostuin tänään sadepäivän ratoksi penkomaan vanhoja valokuvia, joita on pino poikineen laatikoissa. Skannailen niitä lähipäivinä enemmänkin, ja niitä voi katsella täältä. Ensimmäiset olen jo laittanut tarjolle:) 21.6.2008 Iloista Juhannusta! Perinteiset juhannusbileet kera kavereiden ja partisten (sekä tietysti heelerin) on taas onnellisesti takana. Tänä vuonna ei menossa kadonnut kuin yksi kamera ja yhdet housut, ja nekin löytyivät lähempää kuin kukaan osasi arvatakaan.. Kokoonnuimme Muijalassa yhdeksän ihmisen, yhdeksän partiksen sekä yhden heelerin voimin eilen juhannusaattona saunomis- ja grillausbileisiin. Säätiedotukset ounastelivat kehnoa keliä, ja niinhän siinä kävi, että iltaa kohti vettä tuli taivaan täydeltä. Vaan ei hätää, syömingit hoituivat uuden laajennusosamme tulevassa työ/vierashuoneessa, ja grillaus tulevassa rumpujensoitto-tai-jotain-huoneessa. Kun oli katto pään päällä ja seinät ympärillä sekä vielä pelkät ikkuna-aukot, olo oli kuin olisi terassilla istunut. Kiitokset Ansalle, Miinalle, Kimille, Tarmolle, Simolle, Raisulle ja Jakelle ihmisineen jälleen niin hauskasta juhannusaatosta! Tänään kotona onkin ollut enemmän ja vähemmän väsyneitä ihmis- ja partisyksilöitä. Ulkona ei lenkin jälkeen paljon jaksettu veivata; ehkä eilinen aamusta iltaan (tai siis aamuyöhön) asti ulkona oleskelu vei voimat kaikista.. Heitin galleriaan muutaman kuvan eilisistä bileistä. Ja vieressä juhannusaaton partainen haaveilija.. 17.6.2008 Kuin kaksi marjaa Meillä on ollut sunnuntaista asti täällä iloista herraseuraa, kun Svenssonin Tykki-veli tuli meille suoraan Roturacesta vähäksi aikaa kyläilemään. Svensson ja Tykki ovat todellakin kuin kaksi marjaa, paitsi että Tykki on joka suunnassa puoli numeroa veljeään suurempi:) Veljesten mielestä on aivan huippunastaa painella menemään pihalla ripirinnan ja taistella kepeistä. Mustonen on seurannut nuorison jytäämistä turvallisen välimatkan päässä, ettei pappa vain lennä kumoon moisessa menossa.. Kovasti ovat veljekset samanlaisia, mutta välillä niin erilaisia..Tykki on hyvin, hyvin innokas peuran jälkien perään, se tuli todistetuksi maanantaina aamulenkillä. Mustonen ja Svensson katselivat silmät suurina, kun Tykki meni pitkin metsää nenä maassa:) Tykki näyttää olevan myös hyvin, hyvin kiinnostunut kissoista. Pojan kokemus kissoista on Minna-emännän mukaan erittäin rajallinen, mutta nyt kyläreissulla Tykki on jo saanut tuta, kuinka vikkelät käpälät niillä kissoilla oikein onkaan..Tykki siis bongasi naapurimme kissan eilen. Sitähän piti mennä ihan läheltä ihmettelemään, mistä kissa ei tietenkään oiken pitänyt. Kissa sihisi, nosti karvat pörrölle ja vetäisi tassulla päin näköä. Minun piti mennä hätiin, kun Tykin mielestä se oli vain erittäin kiinnostavaa.. Toin Tykin omalle pihalle ja siinä jätkä istui kuin tatti ja tuijotti naapuriin loppuillan. Kissalla näytti vielä olleen kunnon saalis, ihan komean kokoinen hiiri siinä herkuteltavana. Eipä ihme, että naapurin partisvieras ei sillä kerralla juuri kiinnostanut. Laitoin muuten galleriaan vielä kolme Roturace-kuvaa, jotka olivat kiireessä kokonaan unohtuneet:) 16.6.2008 Juoksun huumaa Eilen sunnuntaina kävimme kahden joukkueen voimin näyttämässä Roturace-kisassa Hyvinkäällä, kuinka kova vauhti partiksista oikein lähtee. Ei me nyt ihan kärkisijoja hätyytelty, mutta herätimme ainakin ansaittua huomiota:) Mustonen ja Svensson juoksivat Tykki-veikan ja Miina-äidin kanssa joukkueessa Setä Mustosen juoksuklubi. Svensson veti partisten pohja-ajan 7,76 sekuntia, matkana oli 80 metriä. Miinan aika oli 7,97, Mustosen 12,72 ja Tykin komeat 37,49. Tykki lähti hienosti matkaan, mutta kääntyi puolivälissä takaisin ja siinä sitten Minnan kanssa houkuteltiin Tykki maaliin asti. Tykki oli varmaan sitä mieltä, että olisi tänäkin vuonna halunnut Tsemppari-palkinnon... Toisessa joukkueessamme, nimeltään Hurrit, juoksivat Ansa, Alva, Axel sekä Morris. Ansa juoksi ainoana partisporukasta vieheen perässä ja komeasti juoksikin! Ansan aika oli joukkueen paras, 8,21. Sitten tulivat Axel 8,34, Alva 9,07 ja Morris 10,85. Joukkuetuloksista ei ole sen parempaa tietoa kuin että Hurrit taisivat olla sijalla 31. Setä Mustosen juoksuklubi oli jossain Hurrien alapuolella, vaikka joukkueessa nopeampia aikoja olikin. Kisassa pudotettiin joka joukkueen nopein ja heikoin aika pois, ja kahden keskimmäisen yhteisaika laskettiin mukaan.---komento takaisin! Egun sivuilla näyttääkin nyt olevan kaikki tulokset; Hurrit oli lopulta sijalla 40 ja Setä Mustosen Juoksuklubi sijalla 45. Ja Svensson yksilötuloksissa sijalla 105:) Mukana oli 196 koiraa. Mutta hauskaa oli! Joukkueemme herättivät kyllä ansaittua huomiota komeissa asuissaan:) Tuossa vieressä on Svenssonin tyylinäyte. Galleriasta löytyy lisää juoksu- ja patsastelukuvia:) Iso kiitos kaikille kamuille! Meillä oli taas tosi herkulliset eväät, harmi, ettei ehditty kaikkea popsia... --Voi jee! Egun sivuilta juuri huomasin, että Setä Mustosen Juoksuklubi on saanut kunniamaininnan Hauskin joukkuesuoritus/asuste -kilpailussa! Ei siis ihan turhaan niitä hienoja legginsejä puettu muruille... 14.6.2008 Loppuviikon sutinat Pitkän iltavuororupeaman jälkeen pääsin loppuviikosta taas haukkujen kanssa harrastusten pariin. Torstaina paineltiin töiden jälkeen kovaa kyytiä Piikkiöön paimennuksen viikkotreeneihimme. Mustonenkin tuli mukaan seuraneidiksi, tai siis seuraherraksi, ja sillä oli oikein mukavaa: herra sai tavata paljon ihania koiria ja ihmisiä. Svenssonin kanssa treenit menivät hyvin, mutta ei ihan niin hyvin kuin olisi halunnut. Mulla oli aivan hillitön päänsärky, joka oli alkanut jo iltapäivälllä töissä ja vain paheni iltaa kohti ja seuraavana yönä pää oli jo ihan räjähtämäisillään. Itse ei oikein pystynyt keskittymään kunnolla treeniin. Mukava oli kuitenkin treeneissä käydä, kun muutenkin pääsen niihin vain joka toinen viikko. Molemmat pojat vaikuttivat kovin onnellisilta, kun pääsivät reissuun, ja sehän on tärkeintä:) Eilen perjantaina olikin taas Svenssonin agitreenit. Jätin nyt Mustosen kotiin, kun se viime kerralla häiritsi Svenssonin treeniä ulvomalla ja haukkumalla (!). Nyt ei ollut häiriötä, ja meillä menikin ilta tosi hienosti. Kouluttajat olivat loihtineet 20 esteen radan, ja joka mentiin ensin yhteen suuntaan ja sitten esteet päinvastaisessa järjestyksessä. Svensson kunnostautui kyllä tosi hienosti menemällä vauhdikkaasti ilman kontaktivirheitä ja ilman riman pudotuksia. Svenkan kiinnostus kyllä välillä laskee, etenkin kun otan kontaktit tarkasti ja pysäytän koiran. Parasta Svenkan mielestä varmaan olisi se, että mentäisiin kovaa vauhtia vaan alusta loppuun, eikä yhtään hidastettaisi menoa. Mutta nyt jäi niin hyvä mieli treeneistä, että alan tosissani harkita kisadebyyttiä syksylle... Huomenna meillä onkin tiedossa hilpeä päivä, kun lähdemme juoksemaan Roturaceen. Pysykää kanavalla:) 8.6.2008 Elämä jatkuu: näyttelyreissu, paimennusta ja muutakin mukavaa Iso kiitos kaikille, jotka olette muistaneet meitä surun keskellä. Saimme Hertan uurnan kotiin viikko sitten perjantaina, ja seuraavana aamuna piti lähteä partisleirille. Olo oli kuitenkin niin surkea ja ahdistunut, että oli pakko jättää leiri väliin. Ei treenaamisesta olisi tullut sinä viikonloppuna yhtään mitään. Sen sijaan kävimme uittamassa haukkuja ensimmäistä kertaa tänä vuonna; mukaan tulivat myös Svenssonin Miina-äiti, serkku Ansa sekä pikku heelerit. Mustonen tyytyi seisomaan vedessä ja haukkumaan, Svensson ui, mutta ei halunnut mennä syvälle, Ansa sukelsi joka lätäkköön ja kieri sen jälkeen hiekassa, Miina innosti joukkoa juoksemaan ja heelerit saivat hurjia heelerihepuleita ja painoivat menemään pitkin kallioita ja rantahiekkaa. Uintireissun jälkeen olikin hyvä sauma pestä ja harjata molemmat pojat eilistä erikoisnäyttelyä varten. Mustonen tosi tuli paikalle vain turistina, mutta eipä pesu ja harjaus tehnyt sillekään yhtään huonoa. Mustiksen turkki on nyt tosi huonossa kunnossa; rankat lääkehoidot kortisoneineen ovat jättäneet jälkensä: pohjavillaa ei ole yhtään, ja turkki on muutenkin ihan eloton. No, helppohoitoinen se ainakin nyt on. Ja siitä erikoisnäyttelystä: me teimme reissun oikein pitkän kaavan mukaan. Matkaan lähdimme lauantaiaamuna me eli Eija, Maija-handleri ja minä sekä viisi kappaletta koiria ja tavarat ja erityisesti EVÄÄT. Kotiin saavuin tänään iltapäivällä, sillä näyttelyn jälkeen kurvailin Minnalle ja Pertille sekä haukuilleen Kangasalle. Kyläreissulta täytyikin lähteä lähes suorin vartaloin illaksi töihin. Huh. Svensson menestyi urosten avoimessa luokassa oikein hyvin: ERI, ja se sai brittituomaritädiltä Gillian Burfittilta mukavan ja varsin mielenkiintoisen arvostelun: Hyvärakenteinen uros. Hieman pienempi kuin muutamat muut, mutta silti laadukas. Ei vielä täydessä turkissa, mutta turkki on hyvä ja karkea. Hyvä liikunta. Jatkoon ei Svensson päässyt, mutta ERI on aina hyvä, etenkin erikoisnäyttelyssä. Mukana oli peräti 18 avoimen luokan urosta (ilmoittautuneita 19, yksi oli jäänyt pois), joista ERIn pokkasi vain puolet. Ei siis huono ollenkaan, ei. Tuosta Svenssonin pienestä koosta en nyt ihan samaa mieltä ole, mutta toisaalta olihan siinä luokassa aika isoja ja etenkin isoturkkisia poikia:) Myös Svenssonin Tykki-veli pokkasi ERIn, samoin Miina-äiti (joka oli myös avoimen luokan kolmonen) ja Morris-kaveri (joka taas oli nuorten urosten nelonen) sekä Tarmo-setä. Raisu-kaveri räjäytti potin: ERI, PN4, SERT sekä FINMVA. Hienoa, Raisu! Svenssonin sukulaistyttö Ansa oli ekassa virallisessa näyttelyssään ja sai hienon punaisen nauhan, EH. Putney-setä osallistui home champion -luokkaan todella tyylikkäässä körttiläiskampauksessaan. Voittoa ei tullut, mutta ansaittua ihailua setä sai kyllä osakseen. Ja olihan siellä myös meidän kaverimme Hilla, jonka Svensson tapasi pitkästä aikaa. Hillakin sai tuomarilta tyttöjen värin, punaisen:) Tänä aamuna ennen kotiinlähtöä Svensson pääsi vielä paimentamaan Minnan ja Pertin lampaita. Jätkä oli aivan tohkeissaan ja veti aluksi pellolla sellaista vauhtia, että oksat pois. Nopeasti Svensson kuitenkin rauhoittui ja hommassa alkoi olla ihan ajatustakin. Ja kyllä oli pieni paimenpoika sitten onnellinen, kun homma oli hoidettu! 27.5.2008 Elämää Hertan jälkeen Me olemme yrittäneet totutella arkeen Hertan poismenon jälkeen. Mustonen ja Svensson ovat olleet masentuneita, etenkin Mustonen on ollut surkeana, kun isosiskoa ei enää ole. Lenkillä kyllä ollaan käyty normaalisti, mutta muutoin pojat ovatkin makoilleet vaan hyvin rauhallisina. Viikon piristyksemme on ollut kaverimme Ganja-partis, joka on ollut meillä hoidossa. Ganja on leikkinyt Svenssonin kanssa, mutta Mustonen ei ole jaksanut innostua vehtaamaan. Svensson ja Ganja ovat välillä painaneet menemään pihalla kovaa vauhtia, ja kuten oheinen kuva kertoo, pojat ovat yrittäneet olla raksamiesten pikku apulaisia:) Huomenna Mustonen ja Svensson ovat ensimmäistä kertaa vain kahden, kun Ganja lähtee kotiin. Saa nähdä, miten arjesta selvitään ilman rakasta isosiskoa. Svenssonilla olisi nyt kovasti aktiviteetteja edessä: paimennusta, agilitya, partisten pk-leiri ja erikoisnäyttely, noin alkajaisiksi. Fiilis ei vain nyt ole ihan parhaimmillaan noihin rientoihin, mutta eiköhän me ainakin jonnekin suoriuduta. Sen verran olen kuitenkin tsempannut, että ilmoitin Svenssonin luonnetestiin. Luonteesta otetaan mittaa elokuun alussa Hiiden Haukkujen järjestämässä testissä Karkkilassa. Hertta 28.7.1994-21.5.2008 Jouduimme tänään hyvästelemään ihanaisen Herttamme, joka lensi taivaalle tähdeksi tuikkimaan. Lyhyt, mutta raju sairaus uuvutti nopeasti tytön, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Hertta sai maanantaiyönä rajun epilepsiakohtauksen. Toinen kohtaus tuli tiistaiaamuna, ja kun viime yönä kohtaus tuli kolmannen kerran, päätös oli tehty. Hertta meni niin nopeasti huonoon kuntoon, että päästin kirmaamaan ja haukkumaan Henkan, Helmin ja muiden enkelipartisystävien luo. On niin kovin surullinen olo. Tällaisena me Hertan muistamme. Täysillä ja iloisena läpi elämän.
16.5.2008 Kiireisen viikon mukava päätös On ollut kamalan kiireinen viikko, mutta nyt perjantaiyönä viimeinkin aika hengähtää:) Torstaina eli eilen ajelin Svenssonin kanssa Piikkiöön paimennuksen viikkotreeneihimme. Tuli hieman lentävä lähtö, enkä muistanut ottaa mukaan a) kumisaappaita, b) hanskoja, c) sadevaatteita. Ja tietysti siellä paikan päällä olisi tarvittu a) kumisaappaita, b) hanskoja, c) sadevaatteita.. Ehdimme koko kööri ottaa illan aikana kahdet treenit. Eka kerta ei mennyt lainkaan kuten olin suunnitellut; oli itsellä varmaan jäänyt työstressi päälle. Meinasin oikein hermostua niihin lampaisiin, kun tuntui siltä, että ne olivat koko ajan väärässä paikassa. Mutta itse asiassa siinä taisi käydä niin, että minä itse olin koko ajan väärässä paikassa. Toinen treeni meni jo paljon paremmin. Svensson on rauhoittunut kovasti talven aikana, ja se on tajunnut sen, ettei lampaita kohti tarvitse koko ajan sännätä sata lasissa, vaan asian voi ottaa rauhallisemmin. Itse taas totesin tarvitsevani jonkinlaisen takaperinkävelyn kurssin. Ei ole helppoa kävellä takaperin, kun tarvitsee samalla pitää silmällä lampaita ja koiraa ja vielä sitäkin, ettei törmää aitaan:) Svensson on siis lampaista todella innoissaan. Eipä olisi uskonut, että sama koira oli tänään agilitytreeneissä. Siellä oli Svenkan mielestä niin_kovin_tylsää.. Teimme pieniä radanpätkiä, ja Svensson kyllä tekee kaiken ihan ok ja oikein, mutta se ei nyt vaan näytä syttyvän lajille. Ehkä agissa ei ole tarpeeksi liikkuvia osia mukana? Ehkä agi on liian yksinkertaista älykkäälle koiralle? Enpä olisi uskonut, että mulla vielä joskus on partis, joka ei ole hulluna agilityyn. Pitäisiköhän Svenkalle näyttää Henkan ja Hertan agivideoita? Niissä videoissa on ainakin potkua! 12.5.2008 Paimennuskauden avaus ja sukulaisvierailu Meillä on takana oikein tosi mukava viikonloppu, ja etenkin nuori herra Svensson on ollut onnessaan: lauantaina saimme yökylään Svenssonin veljen Tykin ja isän Petsun Minnan ja Pertin kera, ja sunnuntaina eli eilen suuntasimme koko porukka paimennusharjoituksiin Piikkiöön. Svenssonin ja Tykin jälleennäkeminen oli taas ensimmäiset viisi minuuttia örkkimistä ja pullistelua, ja sen jälkeen oltiinkin taas kuin ylimmät ystävykset. Mustonen oli aivan onnessaan, kun se näki, keitä meille tuli. Se juoksi vastaan, huusi kimeästi (joka tapahtuu aina silloin, kun on jotain todella mukavaa) ja kävi pussaamassa sekä Tykkiä että Petsua. Hertta tepasteli tuttuun tapaansa pystyä häntäänsä heiluttaen moikkaamaan vieraat ja jatkoi sitten haaveilemista ja elämän ihmettelemistä:) Korkkasimme upouuden terassimme ja samalla ulkoruokintakauden eli söimme ensimmäistä kertaa tänä keväänä pihalla. Mukavaa, kun on lämmintä! Eilen aamuna lähdimmekin jo aikaisin kohti Piikkiötä. Svenssonin kanssa teimme vain pikavisiitin paikalle, sillä minun piti ehtiä kahdeksi töihin. Ehdimme ottaa kahdet harjoitukset, ja ne menivätkin oikein hyvin. Olin ollut vähän skeptinen päivän suhteen, kun takana oli niin pitkä talvitauko, ja Svensson kiihtyy niin kovasti kun se näkeekin lampaat. Mutta tauko ja puoli vuotta lisää ikää (sekä koiralle että emännälle) oli näköjään tehnyt tehtävänsä. Svensson paimensi maltillisesti paria alkuinnostuksen pyrähdystä lukuun ottamatta. Toivottavasti tämä lupaa hyvää tuleviin treeneihin. Ja senhän me näemme jo torstaina, kun pidämme Piikkiössä uudet treenit. Ja kyllä se paimennus vaan on niin mukavaa! Svenssonin mielestä ainakin ihan ykkösjuttu:) Laiton galleriaan muutaman kuvan Svenkasta ja minusta lampaiden kanssa (Minnalle kiitokset kuvaamisesta) sekä pari kuvaa lauantain sukulaisvierailusta. Videotakin on tulossa, kunhan ennätän ne ensin tehdä. Pysykää kanavalla:) 6.5.2008 Mukavia terveysuutisia pitkästä aikaa Mustosen suhteen sain tosiaan eilen pitkästä aikaa lohtua, kun Mustosen hoitsu soitteli maksa-, munuais-, haima- yms. yms. kokeiden tulokset. Kaikki arvot olivat hyvät eli normaalit, ainoastaan maksa-arvo oli hivenen koholla. Se ei kuulemma kuitenkaan ole hälyttävää, vaan puolen vuoden päästä on otettava uusintaverikoe. Mustonen onkin voinut nyt jo monta päivää oikeastaan tosi hyvin. Sillä vaihtui taas viikko sitten lääkkeet, ja kortisoni näyttää kyllä purevan vaivoihin. Toinen juttu on sitten se, mihin suuntaan kunto menee kun lääkitys loppuu. Vaikka eläinlääkäristä tuli hyviä uutisia, oli kyllä tosi lähellä, etten eilen joutunut lähtemään kiireen vilkkaa jonkun koiran kanssa lääkäriin. Olin iltapäivällä haukkujen kanssa tuossa alapihalla etsimässä koirien luuta, kun satuin vilkaisemaan maahan. Vieressäni kiemurteli iso kyykäärme. Perinaisellisen hysteeriseen tapaan aloin kirkua ja juosta hirveää vauhtia pois (kammoksun kaikkia matelijoita niin paljon ettei ole tosikaan). Huusi koirillekin, että ''tulkaa äkkiä pois sieltä'', ja kaikki kolme jäivät seisomaan siihen sijoilleen ja katsoivat minua päät kenossa. Svensson oli aivan käärmeen vieressä, ja olin ihan varma, että käärme iskee hampaansa siihen. Onneksi selvittiin siitä kuitenkin isolla säikähdyksellä. Ehdin jo päättää, että täältä maalta muutetaan takaisin kaupunkiin ihan just nyt, mutta on täällä käärmeistä huolimatta niin paljon hyviä puolia, että kyllä me taidetaan tänne jäädä:) 5.5.2008 Agilitya tuutin täydeltä Kevään agilitytreenit alkoivat viikonloppuna oikein rytinällä. Perjantai-iltana oli ensimmäiset oman seuran eli Hiiden Haukkujen ulkotreenit, ja lauantaina partisten oma agilitypäivä Nurmijärvellä. Perjantain harjoitukset menivät Svenssonilta mukavasti, vaikka takana olikin pitkä tauko. Talven aikana olimme päässeet vain kerran maneesiin, ja siihen talviharjoittelu olikin jäänyt. Nyt muistuttelimme mieliin kontakteja, ja teimme pientä radanpätkää. Kaikki meni ok, eikä Svensson näyttänyt karttavan enää putkeakaan. Rengas ja keinukin meni hienosti, siis kaikin puolin hyvät treenit. Kokeilin perjantaina ohjata myös Saarikiven Lean Allia. Hirmu kiva koira ja mukava ohjattava; voi olla, että Allin kanssa startataan joskus kisoissakin. Lauantaina agilitya olikin luvassa oikein koko rahan edestä. Aamulla lähdimme Svenssonin kanssa matkaan jo puoli yhdeksältä, ja vasta iltaseitsemältä olimme takaisin kotona. Oli tosi mukava agilitypäivä; ainoastaan ilma olisi saanut olla hieman viileämpi. Päivä oli tosissaan niin kuuma, että jossain vaiheessa alkoi ihan heikottaa, vaikka pidin lätsää päässä koko päivän. Niska onkin komeasti punoittanut lauantaista asti, mutta onneksi iho ei muuten palanut. Svenssonin kanssa ei itse treeniä hirveästi otettu, sillä Svenkka väsyi ja kyllästyi taas aika nopeasti. Se ei jaksanut keskittyä oikeastaan lainkaan, kun paikalla oli niin paljon koiria ja ihmisiä. Mutta tärkeintä oli, että saimme hyviä vinkkejä Marjo-kouluttajalta ja tapasimme paljon agikavereita. Laitoin galleriaan Agility-kansioon kuvia agipäivästä. Kaikista koirakoista ei valitettavasti kuvia ole, kun lettujen paisto työllisti toisella puolella kenttää.. 30.4.-1.5.2008 Mukavaa Wappua kaikille! Nyt on sitten ihan virallisesti kevät:) Aivan mahtava kevätsää on ollutkin; olemme haukkujen kanssa kovasti ahertaneet pihatöissä ja nauttineet auringonpaisteesta. Toukokuussa meillä alkaakin kevätkiire, kun on niin kovasti kaikenlaista aktiviteettia tarjolla. Huomenna perjantaina Svenssonilla alkaa kevään agitreenit, ja lauantaina olemme mukana partisten agilitytreenipäivässä. Sitten on ohjelmassa paimennusta, partisleiri, lisää paimennusta ja kesäkuussa partisten erikoisnäyttely. Erkkariin lähtee tietysti Svensson, ja jos Hertta suinkin pysyy terveenä, Hertta osallistuu erkkarissa Home champion -luokkaan. Mustonen on niin pumpattu lääkkeillä, että Mustis on tällä kertaa mukana vain kannustusjoukoissa. 26.4.2008 Mustosen synttärit ja tulihan sitä Lahdessakin käytyä.. Tänään meillä onkin ollut iloinen juhlapäivä, kun herra Mustonen viettää 11-vuotissyntymäpäiväänsä. Kakkua ei tällä kerralla ollut tarjolla, mutta koko jengi sai sitäkin komeammat luut, jotka toin tuliaisina Lahden näyttelystä. Ja luiden lisäksi tarjolla on tietysti ollut kasapäin rapsutuksia sekä ulkoilua, kaikkien haukkujen suosikkijuttua:) Valitettavasti Mustonen ei kuitenkaan voi kovin hyvin. Kävin sen kanssa keskiviikkona lääkärissä kontrollissa ja akupunktiossa, ja taas otettiin kaikenlaisia kokeita: maksa-, munuais- haima yms. arvot, ja rahaa paloi aika paljon enemmän kuin olin odottanut. Mustosen tulehdukset eivät vain ota parantuakseen, ja nyt kokeillaan taas uusia lääkkeitä. Täytyy sitten oikeasti miettiä, mitä tässä tehdään, kunhan saan verikokeiden tulokset. Tosi surullista. Synttäreiden lisäksi meillä oli tänään muutakin ohjelmaa. Kävin Svenssonin kanssa Lahden näyttelyssä hakemassa niin surkean arvostelun, että ei mitään rajaa. Ja tämä taisi kyllä olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun ilmoitan koiriani jenkkituomarille. Sori vaan, jenkit.. Näyttelyyn oli ilmoitettu 25 partaa, joista 22 ilahdutti läsnäolollaan. Tuomarina oli jo parhaat nuoruusvuotensa ohittanut rouvashenkilö nimeltä Barbra Ann Brooks. Svensson kisasi avoimessa luokassa, jossa Svenkan lisäksi oli mukana yksi partis (toinen ilmoitettu oli jäänyt pois). Tuloksena EH2, ja tässä arvostelu suoraan sanasta sanaan: En näe tässä hyvää ylälinjaa. Ei liiku hyvin edestä eikä takaa. Liikkuu paremmin sivusta. Että tällaisesta sitä maksettiin jotain 35 euroa, oh dear! No, ei se mitään, mutta kun tuomari alkoi lukea partiksen rotumääritelmää siinä vaiheessa, kun eka partis oli kehässä, niin hohhoijaa. Ja kun tuomari vielä mainitsee yhden partiksen arvostelussa, että ''turkki ei ole tarpeeksi pehmeä'', herää kysymys, mikä rotu tässä olikaan kyseessä. Ja totta kai sitä saa pitää millaisesta koirasta haluaa, mutta olisi se kiva, että arvostelussa olisi vähän jotain muutakin. Ja olisi myös ihan eri mukava juttu, jos tuolla ilmoittautumismaksulla tuomari edes tervehtisi. Oli kyllä niin totinen täti.. Jetlaggia? Mutta paljon iloisempi juttu oli se, että Svenssonin äiti Miina menestyi taas komeasti Maijan kanssa junnuissa! Tuloksena tänään hieno kolmas sija! Ja oli oikein mukava tavata taas kavereita. Tsemppiä vaan Heidi, Hanna ja kumppanit huomenna Vaasan näyttelyssä:) Ja tuossa vieressä Svenkka ja Miina ovat jo pakkautuneina autoon ja kotimatkalle lähdössä:) ja kotona sitten juostiinkin aivan kybällä! 22.4.2008 Kaikenlaisia vierailuja Tässä onkin vajaassa viikossa tapahtunut kaikenlaisia asioita. Sihteerikkö on vain hieman jälkijunassa kirjaamassa tapahtumia ylös, sillä flunssa on vienyt voimat. Ensin oli kova kuume, viikonloppuna meni ääni, ja tänään ilmeni vielä poskiontelontulehdus. Värisuorasta puuttuukin sitten enää keuhkoputkentulehdus ja keuhkokuume..Lääkäri pakotti ottamaan kerrankin ihan lungisti ja määräsi lepoa viikonloppuun asti. Lauantaina -kun ääneni oli jo tosi komea viskibasso- vierailin Svenssonin kanssa agilitykisoissa Kirkkonummella kannustamassa Miina-äiteetä ja Cindy-kaveria. Svensson tosin makasi melkein koko kisan ajan selkä rataan päin, mutta ei se mitään:) Tällä kerralla ei kummallekaan tullut kunniaa eikä suurta menestystä, mutta oli kiva taas pitkästä aikaa käydä haistelemassa kisatunnelmaa. Sunnuntaina -kun ääneni oli vielä komeampi viskibasso- meillä oli Jakke-sedän 13-vuotissynttärikimppalenkki. Oli oikein kaunis aurinkoinen päivä, juuri sopiva partismaiselle kimppalenkille. Seurueen nestorit -päivänsankari Jakke, neiti Hertta sekä setä Sulo- tepastelivat rauhallisesti porukan hännillä ja ihastelivat kevään hajuja. Tarmo keskittyi pussailemaan ja liehittelemään Mustosta, Simo puolestaan vahti Svenssonia, joka halusi vastata Raisun kilpajuoksukutsuun. Kaikilla oli siis kovasti ohjelmaa:) Ja synttäritarjoilut olivat taas kerran todella herkulliset, kiitokset Jaken porukoille! Maanantaina -kun ääneni oli yhä komeaakin komeampi- meillä oli haukkujen kanssa hieman toisenlainen vierailu, kun kävimme Rajamäessä moikkaamassa leikkauksesta toipuvaa äitiäni. Koirat eivät paljon vieraskoreilleet: Mustonen säntäsi heti sisälle päästyään ruokakaapin oven taakse ja ilmoitti, että ''tänne voisi heti tulla antamaan mulle makupaloja''. Kahvipöydässä koko jengi heitti ''etiopia''-ilmeen päälle: ''ei me olla kahteen viikkon saatu yhtään ruokaa''. Koirani eivät siis oikeasti koskaan kerjää, eivätkä edes saa pöydästä koskaan yhtään mitään. Mutta yrittänyttähän ei laiteta:) Maantai-iltana olikin sitten jännää koko perheellä, kun talomme laajennusprojekti julistettiin alkaneeksi. Projektia voi seurata raksa-linkistä.
17.4.2008 Eväsretkellä Nuuksiossa Olen ollut koko viikon flunssaisena kotona, ja tänään alkoi jo tuntua siltä, että on pakko päästä katselemaan jo vähän muutakin kuin Muijalan metsiä. Koska kuumetta ei enää tänään ollut, ja koska oli aivan upea kevätpäivä, pakkasin itseni, Svenssonin ja repun autoon ja kurvailimme Nuuksioon eväsretkelle. Hertta ja Mustonen saivat jäädä lepäilemään kotiin tunnin aamulenkin jälkeen (Mustonen tosin oli hyvin äänekkäästi sitä mieltä, että sekin olisi pitänyt ottaa mukaan..), mutta Svenssonhan ei yhdestä tunnin lenkistä väsy sitten yhtään. Optimistisesti ajattelin, että seitsemän kilometrin Korpinkierros menee yhtä kepeästi kuin aina ennenkin, mutta tietysti flunssa oli jättänyt jälkensä. Ensimmäisen jyrkän ylämäen jälkeen olo oli kuin hakatulla ja hiki puski pintaan. Ei ehkä olisi sittenkään kannattanut lähteä reippailemaan niin vauhdikkaasti.. Yhtä kaikki kiersimme Korpinkierroksen upeassa auringonpaisteessa. Ihmisiä oli liikkeellä tosi vähän, ehkä näimme yhteensä kymmenen ihmistä ja yhden koiran. Svensson tervehti kohteliaasti jokaista ihmistä heiluttamalla häntäänsä, ja jos ihminen pysähtyi ihailemaan Svenssonia, Svenkka käväisi rapsutettavana ja jatkoi matkaa. Matkalle kuuntelimme lintujen laulua, sillä mitään muita ääniä ei kuulunut yhtään missään. Nuotiopaikalla söimme eväät, ja Svensson kävi maahan makoilemaan ja seuraamaan vesilintujen touhuja viereisellä lammella. Hieman Svensson oli ihmeissään retkellä, kun siellä ei ollutkaan yhtään kaveria odottamassa. Aina kun olemme Nuuksiossa olleet, meillä on ollut kimppalenkki, mutta nyt otettiin kahdestaan vähän rauhallisemmin. Nyt tuo Svensson nukkuukin ihan taju kankaalla eteisessä, aivan Mustosen kyljessä kiinni:) Galleriassa on muutama kuva Svenssonista tämän päivän retkeltä Nuuksion erämaassa.. 15.4.2008 Kevään odotusta Me odotamme jo kovasti kevättä ja mukavia ulkoilukelejä. Kurassa on saatu rämpiä jo ihan tarpeeksi, ja haukutkin haluaisivat kovasti viettää ulkona enemmän aikaa. Nyt kun muutamana päivänä on ollut lämmintä ja poutaista, koiria ei meinaisi millään saada sisälle. Tai no, Mustonen on aina valmiina kuin partiopoika mihin tahansa mihin sitä pyydänkään, mutta Hertta ja Svensson eivät korviaan lotkauta, kun niitä pyytää sisälle. Hertalla on tapana liimautua maahan kiinni kuin magneetti ikään, ja Svensson on oppinut saman tempun. Kun Svenssonia yrittää nostaa maasta, se heittäytyykin selälleen tai kyljelleen ja näyttää, että nyt ei kyllä yhtään huvittaisi sisälle lähteä. Hertta kyllä tulee -lopulta, kun on ensin maanitellut sitä:) Viikonloppuna koko paletilla on mukavaa ohjelmaa, kun on Jakke-sedän 13-vuotissynttärikimppalenkki. Ensi maanantaina alkaakin sitten Suuri Myllerrys, eli tositosi kauan odotettu talomme laajennus. Saas nähdä, mitä haukut siitä tuumivat:) 7.4.2008 Hakuleirillä Svenssonin ja minun viikonloppumme meni iloisesti ja todella kuraisesti pk-hakuleirillä Rymättylässä Hilskan Kaisan opissa. Lauantaiaamuna starttasimme matkaan jo seitsemältä, ja heti yhdeksän jälkeen olimme tallaamassa treenialuetta Rymättylässä. Onneksi tuli otettua mukaan tarpeeksi varavaatteita; jo puolen tunnin treenin jälkeen meillä jokaisella oli housut kurassa reisiin asti. Koiristakaan ei valkoista juuri erottanut, ja kyllä niissä pesemistä riitti päivän harjoitusten jälkeen. Meillä oli leirillä hyvä partisiskuryhmä: Laura ja Ganja, Monika ja Morris (sekä Dante seuralaisena), Ira&Sami ja Axel ja Alva sekä Svensson ja minä. Meidän lisäksemme leirille osallistui kolme kelpietä, yksi hoffi sekä yksi sakemanni. Lauantaina treenasimme ensin neljä tuntia ja iltapäivällä kolme tuntia, ja jokaisella tuli kaksi treeniä. Svensson oli hyvässä iskussa etenkin lauantai-iltapäivän treenissä, mutta sunnuntaina se oli selvästi jo väsynyt. Muilla partiksilla sen sijaan sunnuntaina treeni vain parani; oli tosi kiva katsella erittäin vauhdikasta ja innokasta menoa. Leirillä tuli aivan hirmuisesti uutta tietoa ja hyviä vinkkejä harjoitteluun. Nyt meillä alkaa tehokkaat rullatreenit, ja toivottavasti olemme edistyneet toukokuun partisleiriin mennessä... Hertta ja Mustonen bilettivät viikonloppuna kotimaisemissa. Henkka vei sisarukset lauantaina kaverimme Sulon 14-vuotissynttärikimppalenkille, jossa oli kuuleman mukaan ollut oikein rattoisaa. Herttakin oli köpötellyt vetreästi muiden matkassa tunnin lenkin. Svensson meni ihan sekaisin, kun tulimme eilen illalla reissusta kotiin. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan, kun se pääsi juoksemaan Hertan ja Mustosen kanssa pihalla. Iltaruoan jälkeen jätkän pää kyllä kolahtikin pedille aika nopeasti. Mutta nyt, kunnon yöunien jälkeen, tuossa näyttää taas virtaa riittävän:) 31.3.2008 Eläinlääkäriaseman sponsorointipäivä Tänään oli taas Mustosen eläinlääkärireissu Helsinkiin. Herra paineli autolta hirveällä vauhdilla lääkäriin, moikkasi hoitsun ja kävi makoilemaan lattialle. Kun lääkäri avasi ovensa, Mustosen häntä heilui kovasti, ja sitten oltiinkin jo menossa kohti ulko-ovea. Joka kerta sama juttu: ihana päästä lääkäriin moikkaamaan kaikkia, mutta ne toimenpiteet voisi jättää väliin. Vaan ei auttanut tälläkään kertaa. Mustonen kyllä antaa lääkärin tehdä mitä vaan, sen voisi vaikka vääntää solmuun, mutta eihän se hauskalta tunnu, kun joutuu olemaan puoli tuntia neulatyynynä. Tänään emme saaneet kovin hyviä uutisia, sillä kasvain on hyvin todennäköisesti levinnyt. Mustosen huulen ihottuma ei ole parantunut antibiootillakaan, ja se ei ole kovin hyvä merkki. Lisäksi huolestuttavaa on painon putoaminen, vaikkakaan sitä ei nyt ihan kilokaupalla ole ollut. Joka tapauksessa painokäyrä on ollut koko ajan alaspäin, vaikka ruokailu ja liikunta ovat pysyneet samana. Toisaalta emännän painokäyrä on tasaisessa nousussa, joten kauhun tasapaino säilyy:) Mustonen on kaikesta huolimatta reipas, mutta nyt mennään vain päivä kerrallaan. Toivottavasti pääsemme juhlimaan Mustiksen 11-vuotissynttäreitä vajaan neljän viikon päästä. 26.3.2008 Voihan herttanen, mikä keli! ..on siis tänään ollut täällä Lohjalla ja muuallakin Suomessa. Lumi on kyllä kivaa, mutta mielellään se saisi sataa taivaalta talvella, kiitos:) Kalenterissa luki tämän päivän kohdalla toimittajakoulutus Tuusulassa, joten sinne oli lähdettävä heti aamusta. Onneksi olimme kimppakyydillä ja puikoissa mainio valokuvaajamme Heli (ja mitä siitä olisikaan tullut, jos lehtemme vahvuudesta neljä toimittajaa olisi seuraavat kuusi viikkoa jalat paketissa ajettuaan kolarin..), ja matka Tuusulaan ja takaisin sujui jouhevasti, joskin hieman hitaasti (niin kuin kaikilla muillakin matkaajilla). Turun motarikin oli kuin perunapeltoa..ja kaksi päivää sitten sitä juotiin aamukahvia pikku puutarhassa palmun huojuessa vieressä:) Koulutuspäivän jälkeen olikin sitten ohjelmassa lumityöt eli melkein 200 metriä kolaamista pihalta postilaatikolle. Tein ensin haukuille makkarapiilon pihalle ja itse aloitin lumiurakan. Makkaraetsintä kiinnosti puoli tuntia (tai siinä ajassa kaikki herkut mitä ilmeisemmin oli löydetty) ja sen jälkeen näin parhaaksi viedä Hertan suihkun kautta sisälle. Herttaa palelsi, vaikka vai se itse tietenkään olisi sitä myöntänyt. Tyttö tärisi lyhyessä turkissaan kuitenkin kuin horkassa, ja se meni ihan tyytyväisenä lepäilemään olohuoneen pedille. Mustosen ja Svenssonin kanssa urakoitiin seuraavat puoli tuntia, ja etenkin Svenssonin mielestä lumi oli aivan tosi nastaa. Sen verrat lumisia kaverukset kuitenkin olivat, että suihkun kautta niidenkin kanssa saatiin sisälle mennä. Huomenna on kuulemma luvassa lisää lunta, joten lumikola, täältä tullaan! 25.3.2008 On vanha jengi koossa taas Talviloma on tältä erää taas loppu, ja olemme tänä iltana vihdoin kaikki palanneet kotiin. Svensson vietti Tampereen näyttelypäivästä asti eli puolitoista viikkoa Kangasalla Tykki-veljen, Petsu-isän ja Putney-sedän luona, Hertta ja Mustonen nauttivat lepolomasta Nummelassa Jakke- ja Raisu-kavereiden luona. Samaan aikaan toisaalla muutaman meren takana Henkka minä käveltiin, käveltiin ja käveltiin pitkin Madeiran katuja ja levadoita. Ja kuten kuvasta näkyy, Madeiralla on erittäin sivistyneitä ja hyvin koulutettuja koiria.. Koirilla oli illalla kotona oikein lämmin jälleennäkeminen: Hertta juoksi kuin varsa pitkin pihaa ja yritti saada Svenssonia leikkiin mukaan. Mustonen juoksi muuten vaan, yleensä minun perässäni, ja Svensson halusi liehitellä molempia minkä jaksoi:) Nyt huilaamme vähän aikaa, ja reilun viikon päästä Svensson pääseekin taas tositoimiin eli pk-hakuleirille. Hertta saa jatkaa vanhan neidin lokoisaa elämäänsä, ja Mustonen parantelee itseään. 16.3.2008 Onnellinen mies Mustonen on tänään ollut varmasti -ainakin omasta mielestään- maailman onnellisin mies, tai ainakin onnellisin partacollie. Kun Svensson on hoidossa, Mustonen on saanut olla pitkästä aikaa perheen juniori. Mustonen on totisesti ottanut asemastaan kaiken irti:) Mustis on juossut ulkona aivan villinä pallo suussa, sukeltanut lumeen (meillä on taas ihan vähän lumista eilisen ja tämän päivän sateiden jälkeen) ja kierinyt siellä villisti. Herttakin on innostunut leikkimään ja juoksemaan Mustosen kanssa, kun Svensson ei ole ollut ''häiritsemässä'' sisarusten leikkejä, eli härnäämässä vanhempiaan. Mustonen ei ainakaan ulospäin näytä sairaalta. Se on taas -onneksi- oma ihana itsensä, oikein kaikkia maailmoja syleilevä. Jos kaikilla koirilla ja ihmisillä olisi samanlainen luonne kuin Mustosella, maailma olisi paljon, paljon parempi paikka:) Samaan aikaan toisaalla eli Kangasalla Svensson oli kunnostautunut aamulla herättämällä isäntäväen jo oikein mukavan aikaisin eli puoli seitsemältä. Reipasta menoa! 15.3.2008 ERInomainen näyttelypäivä Tänään olimme Svenssonin kanssa tos Itse näyttely menikin sitten oikein hyvin. Itse asiassa olin todella yllättynyt menestyksestämme, sillä kisassa oli paljon tosi hyviä partiksia. Avoimessa luokassa oli kolme partaa: Svensson sai tuomarilta ERIn ja sijoitti sen luokan ykköseksi. Paras uros -luokassa tuomari poimi meidät jatkoon, ja Svensson oli lopulta PU4 ja sai VARA-SERTin. Veli Tykki oli luokkakakkonen ja ERITTÄIN HYVÄ (ellei täydellinen?). Veljesten äitee Miina sai hienosti ERIn ja sijoittui lopulta luokassaan kolmanneksi. Miinan handleri Maija oli ennen partiskehää kisannut Miinan kanssa junnuissa ja ollut komeasti kolmas. Onnittelut! Onnittelut myös meidän kaverillemme Morrikselle, joka sai tänään SERTin! Tuomari, hollantilainen Jan de Gids oli Svenssonista tätä mieltä: Mukava itsevarma uros. Kaunis pää, hyvät korvat. Kaunis silmienmuoto, hyvät hampaat. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut niin edestä kuin takaa. Lihaksikas kroppa. Suora etuosa, hyvät jalat. Hyvä turkinlaatu. Hyvä häntä. Liikkuu hyvällä askeleella. Hyvin esitetty. Svenssonin mielestä kyllä päivän paras anti oli se, kun matkattin kehän jälkeen Tykin luo juoksemaan pellolla tuhatta ja sataa! Menestyksen ja yleensä mukavan elämän kunniaksi korkkasimme skumppapullon Kellomäen residenssissä. Mutta kuten kuvasta näkyy, Svensson ei ole skumppamiehiä... 10.3.2008 Kaikenlaista kremppaa Tänään Mustonen pääsi pitkän, kolmen kuukauden tauon jälkeen akupunktiohoitoon. Hoidettavaksi tuli sitten paljon muutakin; Mustosen vastustuskyky ei näytä olevan ihan huipussaan nykyään. Vaikka akupunktiossa on ollut pitkä tauko, jalat eivät ole olleet niin huonossa kunnossa kuin olisi odottanut. Hyvä tietysti niin. Mutta harmillista on ne kaikki muut vaivat. Mustonen kärsii vanhojen miesten vaivasta eli suurentuneesta eturauhasesta. Lääkäri tuikkasi Mustoseen kaksi hormonipistosta, ja kahden viikon kuluttua on uusi satsi (sekä pistoksia että akupunktiota). Lisäksi silmät ovat tulehtuneet, ja huulessa on ollut jo kasvainleikkauksesta asti ihottumaa. Sen verran rankka eläinlääkärireissu oli, että kotiin tultua Mustonen on vain nukkunut. Muuten Mustis on ihan reipas, mutta se saa nyt muutaman päivän ottaa todella rauhallisesti. Svensson kaipaisi kovasti juoksu- ja leikkiseuraa, kun ei näistä meidän eläkeläisistä ole oikein siihen hommaan. Svensson ei vielä tiedäkään, mikä onni ja autuus sitä ensi viikolla kohtaa, kun se pääsee koko pääsiäisviikoksi veljensä Tykin luo kylään.. Ennen kyläilyä Svenkan pitää vain hoitaa yksi velvollisuus, nimittäin Tampereen näyttely. Ja mun pitäisi loihtia koirasta jotakuinkin näyttelykoiran näköinen...hm. Ei olla yli puoleen vuoteen näyttelyssä oltu, ja nyt Svenkka on ekaa kertaa avoimessa luokassa. Saas nähdä, miten siellä käy. 3.3.2008 Maaliskuista menoa Maaliskuun kunniaksi saimme lunta, mikä on meidän kaikkien mielestä kiva juttu! Koirat pysyvät puhtaina, lumessa on tosi nastaa etsiä piilotettuja makkaranpaloja (koirien mielestä, siis), ja lumeen on ihan huippuhauskaa sukeltaa. Svenssonilla on hihnalenkilläkin tapana heittäytyä keskellä tietä kierimään ihan villinä, ja sitä saattaa tapahtua muutaman metrin välein. Muuten olemmekin viettäneet hiljaiseloa, ja odotamme jo kovasti kevättä ja kevään rientoja. Ilmoitin Svenssonin hakuleirille, ja varmaan me Roturaceen ja Agirotuunkin lähdemme pitämään hauskaa. Kesällä on tiedossa paljon paimennusta, ja sitten syksyllä olisi tarkoitus mennä luonnetestiin. Tänään muuten kun tulimme lenkiltä, tiellä tuli vastaan naapurin mummo potkukelkan kanssa. Svensson päästi aivan hirveän metelin, ja mummo tietysti kysymään, että ''onko se vihainen?''. Sanoin, että ei, mutta kun ei Svensson ole koskaan ennen potkukelkkaa nähnyt...Kun mummo pysähtyi juttelemaan, Svensson meni tosi varovasti kaula pitkänä mummon luo, katsoi kelkkaa ja rupesi sitten heiluttamaan häntää mummolle. Voin vain kuvitella, miten siellä luonnetestissä kelkkaosuus meiltä hoituu:) Hertta ja Mustonen jakselevat ihan mukavasti. Trimmasin Hertan turkin taas ihan lyhyeksi; neiti on taas kovin virtaviivaisen näköinen. 25.2.2008 Takaisku Mustosen antibioottikuuri loppui eilen illalla, ja luulin palaavani koirien kanssa vihdoinkin ns. normaaliin. Tänään sitten eläinlääkäri soitti ja kertoi ei niin hyviä uutisia. Patologin lausunto Mustosen uusintaleikkauksesta tuli vihdoinkin. Kasvain oli sittenkin levinnyt, imukudoksiin. Voi olla, että kasvain ei enää uusiudu ja leviä, mutta voi myös olla, että leviää. Lääkäri kertoi solusalpaaja-vaihtoehdosta, mutta koska niiden ennuste ei ole kovinkaan hyvä, totesin, että niitä ei Mustoselle kokeilla. Nyt täytyy vain toivoa, että kasvain ei uusiudu. Leikkaus otti niin voimille (meille molemmille), ettei sellaiseenkaan rumbaan mielellään enää lähtisi. Voi olla, että Mustonen elää vaikka 16-vuotiaaksi (sillä onkin kovin pitkäikäiset vanhemmat!), tai sitten ei. Ei elämästä koskaan tiedä yhtään mitään. Muuten Mustonen on voinut ihan hyvin, ja ruokahalu on yhä oikein hyvä. Se on jaksanut pitkiä lenkkejä ja se on ylipäätään ihan samanlainen kuin ennen kasvainta. Svensson puolestaan pääsi lauantaina toteuttamaan itseään, kun saimme taas pienen paussin jälkeen hakutreenit aikaiseksi. Svensson oli kovin kiinnostunut porukan uudesta jäsenestä Pentistä, melkein 5 kuukautta. Mutta kyllä ne maalimiehetkin löytyivät:) 18.2.2008 Jäähyväiset tikeille Tänään matkasimme taas Mustosen kanssa eläinsairaalaan. Aamun ohjelmassa oli tikkien poisto ja leikkauksen jälkikontrolli. Mustonen oli aivan haltioissaan, kun sairaalan odotussalissa oli paljon koiria ja ihmisiä. Se vetäisi taas muutamat ulvonnat ilmoille ihastuttuaan jokaikiseen lähellä olevaan koiraan. Juu ja ihmisille piti käydä heiluttamassa häntää:) Mustosen haava on ollut vieläkin tulehtunut, vaikka sillä on antibioottikuuri päällä. Lääkärin mielestä haava on parantunut aika hyvin, mutta kaulaa täytyy yhä suojata ainakin tämän viikon. Kun Mustis on joutunut pitämään kaulatukea ja erilaisia siteitä kaulassa, sen turkki on mennyt kaulan alueelta ihan takkuun. Turkin selvittämisessä meneekin sitten iloisesti päivä poikineen.. Patologin lausunto uusintaleikkauksesta ei ole vieläkään tullut, mutta eiköhän me olla viisaampia viikon lopulla. Vasta sen jälkeen aion huokaista helpotuksesta, kun tämä leikkausrumba on ohi. Elämä kun on nyt pyörinyt Mustosen leikkaus- ja toipumisjuttujen ympärillä, meidän paimenpoikamme Svensson on keksinyt omaa viihdykettä. Kuten oheisesta kuvasta näkyy, Svenkka on aika haka jonglööritempuissa:) Svensson on myös vihdoinkin päässyt videolle. Videot-sivulta löytyy linkki Svenkan agiliitoihin. 10.2.2008 Toipilaselämää Mustonen alkaa hiljalleen toipua isosta uusintaleikkauksesta. Takapakkiakin on vähän tullut: eilen aamulla lattiat olivat täynnä veriroiskeita, kun Mustonen oli onnistunut hankaamaan kaulaansa lattiaan, vaikka sillä oli tötterö päässä. Haava oli vähän auennut ja yhdestä välistä roikkui ihoakin, yök. Haava oli aivan turvonnut ja tulehtunut, eikä sitten auttanut muu kuin soittaa pikaisesti eläinsairaalaan. Lääkäri soitti reseptin apteekkiin ja pääsimme aloittamaan heti antibioottikuurin. Askartelimme Henkan kanssa myös Mustoselle hienon kaulatuen, että kaula pysyisi suojassa. Nyt näyttäisi siltä, että haava alkaa parantua. Mustosella vaan on ollut tosi kipeä olo, eikä ihme. Svensson puolestaan on ollut niin täynnä energiaa, kun se ei ole pitkään aikaan päässyt oikein kunnolla juoksemaan ja riekkumaan. Mustosen takia ollaan tehty aika rauhallisia lenkkejä, ja Svenssonia on tylsistyttänyt. Nyt sitten, kun on vihdoinkin vapaata viikonloppuna ja voisi tehdä oikein kunnon pitkän lenkin, niksautin selkäni tänä aamuna auttaessai Herttaa sängystä lattialle. Nyt on selkä sitten ihan romuna eikä kävelystä tule yhtään mitään. Harmittaa vietävästi. Entäs Hertta sitten? Hertsu-neiti dallailee tyytyväisenä omissa maailmoissaan. Se näyttää olevan oikein tyytyväinen, kun saa ruokaa, pääsee pienelle lenkille ja saa nukkua. Mitäpä sitä ikäneito muuta voisi toivoa? 4.2.2008 Mustosen sairaalareissu, osa 2 Mustosen uusintaleikkaus järjestyikin nopeammin kuin uskoinkaan. Lääkäri soitti viime viikon lopulla, ja jo tänään Mustonen rötkötti uudelleen leikkauspöydällä kurkku auki. Leikkaus sujui hyvin, mutta muuten päivä olikin varsinainen kaaos: -Herätys klo 6. Vaatteet päälle, Mustosen kanssa ulos. Pihalla pissanäytteen ottamisen yritystä; ensin Mustonen ruikki kädelle, lopulta onneksi purkkiin. -Matkaan klo 6.15. Hirveässä loska/kura/sohjokelissä painettiin nasta laudassa kohti Yliopistollista eläinsairaalaa. Onnekkaasti selviydyimme matkasta alle tunnissa. -Mustonen sisään sairaalaan klo 7.30. Kovaa kyytiä takaisin kotiin, sitten lenkille. Ennen lenkkiä piti suostutella Svenssonia syömään, sillä se oli aamulla ikävöinyt Mustosta niin paljon, ettei ruokakaan ollut maistunut.. -Iltapäivällä eläinlääkäri soitti, että Mustosen leikkaus meni ok, ja potilas on noudettavissa myöhemmin iltapäivällä. -Henkka haki Mustosen sairaalasta 17.30. Samaan aikaan toisaalla eli töissä oli täysi rähinä päällä, sillä Karjaan Mustiolla oli koululaisbussi karauttanut päin puuta ja loukkaantuneita oli huhujen mukaan kolmisenkymmentä -tosin lopulta onneksi vain neljä. Ei kun etusivu uusiksi. Olisi kyllä väsyttänytkin ihan pirusti, mutta ei auttanut. -Klo 21.45 lehti viimein valmis, klo 21.55 kotiin ja sitten tässä onkin oltu yhtä zombiena kuin aamulla... Mustonen on ollut koko illan kovin väsynyt, mutta ahmi erittäin suurella ruokahalulla iltapöperöt. Nyt sitten vain odotellaan taas leikkaushaavan parantumista ja yritetään ottaa elämä rauhallisesti muutaman päivän. Mustosen kanssa pitäisi tehdä vain hihnalenkkejä kahden viikon ajan, mutta jos ette kerro lääkärillemme, aion uhmata käskyjä ja pitää potilaan vapaana... 30.1.2008 Iloisia uutisia:) Mustosen viime viikolla tutkinut lääkäri soitti tänään kertoakseen kovin iloisia uutisia: ohutneulanäytteissä ei ollut merkkejä etäispesäkkeistä, eikä röntgenkuvissakaan niitä näkynyt. Kaikki tulokset olivat siis puhtaita:) Mustonen kuitenkin joudutaan leikkaamaan uudelleen, sillä viime leikkauksessa kaulasta ei saatu pois kaikkea; kasvaimesta jäi sisälle jotain rippeitä. Jos leikkaus onnistuu hyvin, voitaisiin olla selvillä vesillä syövän suhteen. Mustonen pääsee aloittamaan uudelleen myös akupunktiohoidot. Akupunktio on ollut pannassa syöpäepäilyn vuoksi, mutta nyt lääkäri näytti sen suhteen vihreää valoa. Hieno juttu! 22.1.2008 Mustosen sairaalareissu Tänään oli kovin jännittyneet ja vähän hermostuneetkin tunnelmat, kun Mustonen oli koko päivän tutkimuksissa eläinsairaalassa. Mustonen kyllä itse oli sitä mieltä, että ''hui hai, tässä mitään hermoilla tartte, täällä on hirveästi ihania ihmisiä ja koiria!'' Mustonen nimittäin aloitti sairaalavierailunsa iskemällä heti odotustilassa silmänsä ihanaan labbistyttöön. Kun olin tiskillä ilmoittautumassa, Mustonen veti huulet tötterölle ja kajautti ilmoille pienet ulvonnat:) Sisällä ''osastolla'' Mustonen hurmasi ensin hoitsun ja sitten lääkärin, jotka totesivat, että ''onpas aivan ihanaluonteinen koira.'' Oli kuulemma antanut tuosta vaan ottaa kaikki näytteet itsestään ja makoillut tyytyväisenä tutkimuspöydällä. Kun iltapäivällä puhelimessa kysyin, täytyikö Mustonen rauhoittaa, lääkäri naurahti ja totesi, että ''no ei tosiaankaan, Mustonenhan on niin kiltti.'' Ei vielä kauheasti saatu uutta tietoa, mutta ainakaan röntgenkuvissa ei näkynyt merkkejä etäispesäkkeistä. Tosin röntgenlääkärin lausunto tulee vasta viikon parin kuluttua, mutta toivotaan parasta. Ohutneulanäytteet otettiin kaulan ja niskan alueelta sekä leuan alueen imusolmukkeista. Niistä tulokset saadaan myös myöhemmin. Leikkausarven kohdalla oli uusi patti, mutta lääkäri piti todennäköisenä, että se olisi arpikudosta ennemmin kuin uusi kasvain. Siitäkin pitää nyt odotella tuloksia. Mustonen joudutaan todennäköisesti leikkaamaan uudelleen. Nyt vain odotellaan, että kaikki näytteet osoittautuvat hyviksi:)
19.1.2008 Ei ihan agivoittoa... Hmm. Palasin taas kylmästi korkeuksista rymähtäen alas tuon agilityn suhteen. Osallistuin Svenssonin kanssa tänään Lägin hallicupiin, ja voisiko sanoa, että ei nyt ihan kärkisijoja hätyytelty... Maksimölleissä oli mukana 11 koirakkoa. Svenkka lähti radalle ekana (koska olin netti-ilmoittautunut ensimmäisenä), mutta sitten tuloksissa oltiin 10:s, siis tokavika. Radalta napattiin 40 virhettä (kieltoja ja kosketuksia; täytyi laittaa poika niska-perseotteella putkeen, kun tänään oli yök putki! -päivä). Bonuksena tuli vielä 26,61 aikavirhettä, eli tulos oli 66,61. Lukemathan ovat kuin muinoin Hertan kanssa kisatessa -virallisissa kisoissa:) Rata oli tosi jouheva ja helppo, mutta tänään oli tällainen päivä. Uusintarata meni paljon paremmin, ja itse asiassa huomasin just, että meidän tulos sieltä oli 10! Eihän tässä kyllä tarvitse kuin ihan vähän hioja noita agijuttuja, niin valmiita ollaan oikeille kisaradoille.. 15.1.2008 Agia pitkästä, pitkästä aikaa Pääsin Svenssonin kanssa tänään tosi pitkästä aikaa agitreeneihin. Viimeksi ollaan molemmat nähty esteitä joskus marraskuussa, ei hyvä. Meinasin kyllä heittää heti alkumetreillä hanskat tiskiin, kun näin, millaisen radan kouluttaja oli illan ratoksi meille väsännyt. Ensinnäkin, rata oli todellakin rata eikä mikään radanpätkä: 20 estettä, melkein kaikki esteet aivan käsittämättömän hankalissa kulmissa ja esteet maksikoiralle aivan liian lähekkäin. Ei tule yhtään mitään, ajattelin suupielet alaspäin. Mutta mitä tekikään Svensson? Paineli menemään sellaisella innolla ja vauhdilla, ettei ole ennen nähty! Mulla alkoi mennä jalat solmuun kun huomasin, että Svensson oikeasti tekee niin kuin pyydän (jopa rengas ''väärältä'' puolelta) ja eteni loikkien esteeltä esteelle. Se ei välittänyt yhtään mitään muista koirista, paitsi sitten treenin jälkeen, jolloin piti käydä heiluttamassa häntää ihan jokaiselle (ja etenkin yhdelle ihanalle käppänätytölle). Niin ja kun se Svenkka ei hauku. Mikä onni ja autuus:) Hämmästyttävää. Jospa nyt pääsisimme oikein kunnolla treenaamaan, niin keväällä täältä lähtee yksi uusi parta valloittamaan agiratoja. Vapiskaa vaan kaikki! Mustonen menee ensi tiistaina yliopistolliseen eläinsairaalaan potilaaksi. Mitään muutosta Mustosen kunnossa ei ole ollut, herra on yhä kovin reipas ja pirteä, ja mikä tärkeintä, ruoka maistuu. Sitä saisi kyllä olla Mustosen mielestä paljon enemmän.. Laitoin muuten just uuden linkin videot-sivulle. Nyt olis tarjolla Henkkaa (siis koiraani) agiradalla.. 12.1.2008 Nisukaksikko kyläilemässä Meillä on ollut torstai-illasta asti hauska tyttöduo ilonamme, kun kaverini Lilun vehnäterrierit Emmi ja Vilma tulivat hoitoon. Emmi on Hertan vanha agilitykaveri sieltä 1990-luvun alkupuolelta..Emmi täyttää nyt tammikuussa 14 vuotta eli on puoli vuotta Herttaa vanhempi. Vilmakaan, 9 vuotta, ei ole ihan pentu enää, vaikka kyllä ulkona painelee menemään kuin pentu ikään:) Hertta ja Emmi heiluttelevat toisilleen häntää kun tulevat toisiaan vastaan; mahtavatko ne muistella menneitä, niitä niin mukavia agilityaikoja, vai ovatko vain dementoituneita ikäneitoja? Mustonen ja Svensson ovat olleet aivan ihastuneita vieraisiin! Eka ilta meni tyttöjä liehitellessä, ja kyllä siinä taisi muutaman kerran hammasta pojille tulla, kun eivät uskoneet.. Hirmu hauskoja tyttöjä ovat, ja molemmat ovat käyttäytyneet niin mallikkaasti, että saisivat nuo omat haukut ottaa mallia, kuinka käyttäydytään! Svensson on ilokseen saanut Vilmasta juoksukaverin. Tosin Svenkka on joutunut myös toteamaan, että terrierien leikit ovat vähän toisenlaisia mihin partispoika on tottunut:) Ainoa ongelma, mitä viiden koiran kanssa on tullut, ovat olleet hihnalenkit. En kyllä ymmärrä, miten kenelläkään voi olla viittä koiraa, jos niitä meinaan yrittää ulkoiluttaa hihnassa samaan aikaan! Mulla oli hihnat koko ajan solmussa.. Kuvasta näkyy, kuinka Mustonen ja Svensson ovat tehneet kaikkensa vieraidensa viihtyvyyden eteen: makaavat itse lattialla ja ovat antaneet sohvan tyttöjen käyttöön! Ja ai niin, videot-sivulta löytyy uusia linkkejä:)
9.1.08 Vihdoinkin lunta! Ihanaa, kun talvi on vihdoinkin tullut:) Haukut ovat olleet kovin innoissaan lumesta; koko kolmikko kierii ihan villinä lumessa ja tunkee kirsunsa syvälle lumen alle. Toivottavasti lunta tulee vielä paljon, paljon lisää! Alkuviikon ehdoton kohokohta oli maanantaina, kun sveitsiläistynyt kaverimme Lotta saapui kylään. Koirat menivät ihan sekaisin, kun näkivät ystävänsä pitkästä aikaa. Kaikki yrittivät punkea samaa aikaan syliin ja etenkin Svensson jakeli pusuja hyvin antautumuksella:) Mustonen jonottaa nyt pääsyä syöpätutkimukseen, ja sen pitäisi päästä tutkittavaksi muutaman viikon sisällä. Päätin, että Mustoselta otetaan ohutneulanäyte ja keuhkoröntgen, mutta rankempiin hoitoihin en sen kanssa lähde. Sädehoitoa ei kuulemma Suomessa ole koirille tarjolla, vaan lähin paikka olisi Sveitsi. Tietysti Mustiksen voisi laittaa Lotan mukana matkaamaan Sveitsiin, mutta ei sittenkään. Odotellaan ensin tutkimuksiin pääsyä, sen jälkeen tuloksia ja sitten mietitään asioita uudelleen. Mustonen voi tällä hetkellä mainiosti, ja se on tärkeintä. Kyldyyriä, kilpajuoksua ja veljespainia Takana on oikein mukava ja kulttuuripitoinen viikonloppu. Matkasimme lauantaiaamuna koko viisikon voimin Kangasalle Svenssonin veljen Tykin ja perheen luo vierailulle. Ohjelmassa meillä ihmisillä oli kulttuuria eli teatteri Tampereella ja haukuilla iloinen jälleennäkeminen. Ennen teatteria koirat ehtivät viilettää ympäri peltoa monta, monta kertaa. Tai no, Svensson ja Tykki viilettivät, muut jolkottelivat hieman rauhallisemmin. Koirat jäivät raukeina makoilemaan, kun suuntasimme nokkamme kohti Tampereen Työväen Teatteria ja pätkää Vuonna 85. Tuli kyllä naurettua kolmituntisen näytöksen aikana monen viikon edestä:) Voi mitä nostalgiaa! Suosittelen pätkää etenkin kaikille 60-luvulla syntyneille Erittäin Nuorille! Käy tutustumassa musikaaliin täällä Tänään vielä ennen kotiinlähtöä veljekset pinkoivat ripirinnan peltoa pitkin poikin ristiin. Kotona onkin sitten levätty ja ilmeisesti nähty ihanaa unta rakkaasta veljestä:) 4.1.2008 Huonoja uutisia Tänään sain tosi ikäviä uutisia Mustosen eläinlääkäriltä. Mustosen kaulasta kaksi viikkoa sitten leikattu patti on patologisissa tutkimuksissa osoittautunut pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. Ennuste on ''varauksellinen''. Lääkäri lupasi ottaa heti ensi viikon alussa yhteyttä syöpähoitoihin erikoistuneeseen lääkäriin, ja sen jälkeen mietimme jatkohoitoa. Mustonen voi kyllä tosi hyvin, haavakin on parantunut, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Täytyy nyt kyllä laittaa kädet ja tassut kyynärpäitä myötä ristiin, että etäispesäkkeitä ei olisi. 2.1.2008 Videoita! Uuden uutukaisen vuoden kunniaksi nikkaroin iltapuhteiksi pari videopätkää Youtubeen Hertan ja Mustosen agikisoista vuosien takaa. Katso videot-sivulta linkit:) Huomatkaa erityisesti Hertan hyvin vauhdikas meno! Lisää vauhtia luvassa, kunhan saan puhalleltua pölyt vanhojen rainojen päältä... 1.1.2008 Vuodenvaihteen kiireitä sekä Oikein Mukavaa Uutta Vuotta! Vuoden viimeiset päivät pukkasivat ihan kiirettä haukuille ja meille ihmisille. Sunnuntaina matkasimme Svenssonin kanssa Nuuksioon, missä kimppalenkkeilimme ja eväilimme Miinan, Saimin, Ansan, Ganjan, Morriksen sekä Naomi-aussien ja ihmistensä kanssa parituntisen lenkin. Mustonen sai jäädä kotiin, sillä kaula oli edellisviikon leikkauksen jäljiltä vielä hieman kipeä ja tikitkin olivat vielä paikoillaan. Hertta jäi Mustosen kaveriksi; ihan parin tunnin pituista lenkkiä ei Hertta-neiti enää jaksa tehdä. Kauheasti Nuuksiossa oli väkeä; kaikki muutkin olivat ajatelleet reippailla joulupyhien jälkeen. No, ei se mitään, tilaahan siellä erämaassa riittää. Kotona Mustonen otti meidät vastaan iloisesti hyppien. Se tottui tosi nopeasti tötteröön päässään, ja paineli sisällä jo ihan suvereenisti seiniä ja ovia väistellen. Uuden vuoden aattona eli eilen Mustosen tikit sitten otettiin pois. Haava oli vähän tulehtunut, ja mutta nyt kun pääsin aloittamaan Mustikselle heti antibioottikuurin, on haavakin parantunut. Enää ei tarvitse laittaa lampunvarjostinta päähän, ja siitä Mustonen on kyllä kovin, kovin iloinen:) Iltapäivällä haukut saivat koiraseuraa koko illaksi ja yöksi, kun Miina, Saimi, Ansa sekä Eija ja Pekka tulivat meille ottamaan vuoden vaihtumista vastaan. Ansa-neiti, 6 kk, oli koko illan ja yön niin energinen, että oksat pois! Mutta kuten kuvasta näkyy, ennätti neiti hetkeksi pysähtyäkin:) Kukaan haukuista ei välittänyt tuon taivaallista ulkona paukkuvista raketeista. Heti puolenyön jälkeen käytimme koirat iltapissalla pihalla, ja kuusikon vauhti oli naapureiden riemuksi hyvin innokasta ja äänekästä. No, äänet hävisivät varmaankin muuhun rakettimeteliin..Hertta taisi kyllä olla onnellisen tietämätön raketeista ja muusta härdellistä:) Tänään on elämä otettu rauhallisesti. Aamulenkille pääsimme vasta myöhään iltapäivällä, ja kotimatkalla alkoi mukavasti jo hämärtyäkin..Nyt on koko porukka levätty ihan urakalla ja kerätty voimia uuteen vuoteen! 24.12.2007 Joulua, joulua! Perinteisen jouluaaton kimppalenkin toteutimme tänä vuonna ''meidän'' metsässä Veijolankadun porukoiden eli Sulon, Tarmon, Simon, Päivin ja Upan kanssa. Muut olivat kovin kiireisiä: Jaken ja Raisun porukat juhlivat joulua Pohjois-Karjalassa ja Miina, Saimi, Ansa sekä ihmisensä Saarenmaalla villisikajahdissa:) Vanhukset Hertta, 13 vuotta 5 kuukautta ja Sulo, 13 vuotta melkein 9 kuukautta, jaksoivat tosi hienosti painella metsässä muiden mukana. Parituntisen reissun jälkeen tyttö onkin sitten kuorsannut pienellä rullalla ulko-oven edessä ihan taju kankaalla:) Svensson oli kovin kiinnostunut glögitarjoilusta, kuten kuvasta näkyy:) Lopuksi vielä meidän tonttutanssimme. Koreografina oli Hertta:D Tanssi löytyy täältä.
21.12.2007 Joulun odotusta Täällä me olemme kovasti huokailleet, kun sitä lunta ei vain näy missään, vaikka joulu on ihan ovella. Kun tuo säämieskin juuri povasi mustaa joulua, täytyy nyt vain toivoa, ettei sataisi. Sadekeli ja kolme partista -yhtälö ei kovasti houkuttele, varsinkaan jouluna. Messari jäi meiltä tänä vuonna väliin, mutta onneksi Svenssonin Miina-äiti piti mainetta yllä. Miina menestyi Maija-tytön kanssa junior handler -kisassa tosi komeasti: lauantain kilpailun toinen sija! Kauheasti siellä niitä koiria ja nuoria esittäjiä oli, mutta eihän Miinan tyylikästä olemusta voi vastustaa (eikä Maijan oivaa esittämistä). Parivaljakko oli mennyt isossa kehässä valokeilojen loisteessa kuulemma kovin tyylikkäästi. ''Ihan sydämestä otti'', kommentoi Eija Miinan ja Maijan menestystä. Svensson on ollut aivan tympiintynyt, kun pitkään aikaan ei ole ollut lenkki- eikä juoksukaveria. Onneksi viime viikonloppuna tylsyys vähäksi aikaa loppui, kun Tykki-veikka perheineen tuli vierailulle. Ensin Svensson vähän örkki veljelleen, kun ei ollut ihan varma, pitäisikö jo tuossa iässä pullistella vai ei..No, sitten painittiin ja juostiin ja painittiin taas. Sitten käytiinkin vierekkäin nukkumaan:) Kiitokset Tykille porukoineen seurasta ja mukavasta viikonlopusta! Ja eri kiva oli nähdä Miinaa ja muita kavereita pitkästä aikaa! Eilen ei ollutkaan sitten yhtä hauskaa, sillä meillä oli aika Mustosen eläinlääkärille. Mustosella on ollut jo jonkin aikaa patti leuan alla, ja viime akupunktiokäynnillä lääkäri oli sitä mieltä, että patti pitäisi saada pois pikimmiten. Eilen sitten Mustis rötkötti leikkauspöydällä ja hain sen pari tuntia myöhemmin kotiin pattia köyhempänä. Juu ja minäkin olin aika monta euroa köyhempi:( Patti ei ollut rasvapatti, ja nyt se matkaa patologisiin tutkimuksiin. Nyt täytyy vain toivoa, ettei se ole mitään pahanlaatuinen kasvain. Mustonen on ollut niin surkeana, kun jouduin laittamaan sille tötterön päähän, ettei se rapsuttelisi haavaa. Se ei suostunut juomaan mitään tötterö päässä, ja liikuessaan se törmäili oviin ja seiniin. Aamulla sitten, kun otin tötterön pois, jätkä oikein syöksyi juomakupille ja joi ensi töikseen koko kupin tyhjäksi. En taida uskaltaa kertoa sille, että tötterö laitetaan päähän tänäänkin, kun lähden töihin.... Eipä muuta kuin oikein rauhallista ja makoisaa joulua kaikille! 4.12.2007 Pikkujoulut ja ystäviä ulkomailla asti moikkaamassa... Kylläpä se aika rientää ihan hurjaa vauhtia! Eihän tässä ehdi edes kissaa sanoa... Viime viikon lauantaina, siis 24. marraskuuta, pidimme hakuporukan iloiset pikkujoulupirskeet. Muijalan väki kiittää Monikaa ja Jussia herkullisista tarjoiluista ja koko porukkaa erittäin mukavasta pikkujouluseurasta! Kuten oheisesta alemmasta kuvasta näkyy, meno oli tosi rajua:) Kaiken kiireen keskellä ennätin viikonloppuna hypätä lentokoneeseen ja matkasin lauantaiaamuna -aivan liian aikaisin- Etelä-Sveitsiin moikkaamaan Lottaa, Tildaa ja Svenssonin veljeä Taffya. Tilda ja Taffy esittelivät nykyisiä lenkkipolkujaan, viininviljelysalueita ja ihania pieniä sveitsiläiskyliä. Tilda ja Taffy olivat kyllä niin iloisia nähdessään minut, ettei liehittelystä meinannut loppua tulla. Eilen sitten kotona omat koirat haistelivat hännät heiluen kapsäkkiäni ja vaatteitani. Tuossa jo mietin, pääsisikö sinne Morgesin paikallislehteen toimittajaksi ranskan lukion oppimäärällä... Lotalle ja haukuille terveisiä ja kiitokset mukavasta viikonlopusta! Toivottavasti ensi kerralla siellä on hieman parempi sää.. Tuossa ylemmässä kuvassa on Tildan ja Taffyn ystävä, herra (tai rouva) Aasi. Hauskoja otuksia:) Ja niillä on oikeasti kello kaulassa.. Laiton galleriaan muutaman kuvan komeista sveitsiläismaisemista. Harmi vaan, että sää oli viikonlopun aika sumppunen, eikä sitä Mont Blancia sitten näkynytkään. 24.11.2007 Kisauran esikorkkaus Meillä meni Svenssonin kanssa viime tiistain agitreenit niin mallikkaasti, että onnistumisista intoutuneena ilmoittauduin melkein siltä seisomalta Lägin hallicupiin eli epävirallisiin agikisoihin lauantaina, siis tänään. Koska vielä tänä aamuna olin sitä mieltä, että kyllähän sen agiuran voisi korkata, köröttelimme aamusella Lägin hallille Virkkalaan. Halli on pieni ja siellä oli kovasti kaikenlaisia koiria ja yhtä kovasti ihmisiä. Hallin pohja oli mattoa, jossa oli tietysti sadoittain mitä ihmeellisimpiä hajuja.. Svensson hieman ihmetteli esteitä, kun se ei hallissa koskaan aiemmin ollut käynyt. Oli niin paljon hajujakin ja kaikkea uutta, että Svensson eka radalla hieman haahuili. No, rata saatiin suoritetuksi loppuun ja sijoitus ei ollut suinkaan viimeinen, vaan 13:s! Kerrottakoon, että mukana oli 15 maksimölliä, joten jäi meidän taakse kahden koiran jono:) Kisassa oli mahdollisuus uusintarataan, mutta vain ekan radan tulos otettiin huomioon. Toinen startti meni sitten jo aika komeasti, kun esteet ja rata oli tuttu. Sain jopa ohjatuksi ''väärältä'' puoleltakin, se kun on ollut meille vähän hankala (tottiksen treenaamisen vuoksi). Kyllä siinä taisi tulla muutama virhe, mutta ainakaan yhtään rimaa ei pudonnut eikä kontaktivirheitä tullut. Muistaakseni virheet tulivat kieltoina putkesta. Olin kyllä ihan älyttömän tyytyväinen, että lähdettiin kokeilemaan kisaan. Näillä näkymin meidän pitäisi olla oikeassa kisakunnossa ensi keväänä:) Hallista kurvasimme kovaa vauhtia kotiin, nappasin Hertan ja Mustosen mukaan ja lähdimme koko porukka metsälenkille, kun ilmakin oli pitkästä aikaa ihanan aurinkoinen ja kuiva. Metsässä haukuit haistoivat, että ''täällä on mennyt kavereita'', ja niinhän siellä olivatkin ihanat kaverit Sulo, Tarmo, Simo, Jakke ja Raisu ihmisineen. Tehtiin pitkä lenkki ja Herttakin jaksoi tosi hienosti. Loppumetreillä Hertta tosin hieman väsähti, mutta nyt se on parin tunnin lepäilyn jälkeen ollut taas oikein pirteä.
19.11.2007 Eipä ole Liisan liukkaista tietoakaan.. Tänään on siis Liisan päivä eli puolikas nimipäiväni ja yleensä silloin on aina lunta ja jäätä. Vaan nyt täälläpäin on pelkkää vettä ja kuraa ja masentavan pimeää, huokaus. Inhoan marraskuuta. Sen voisi kyllä hyvin ottaa kalenterista kokonaan pois ja lokakuusta voitaisiin hypätä suoraan joulukuuhun. Mutta onneksi ollaan jo marraskuun paremmalla puolella. Ensi viikollahan on jo joulukuu ja se tietää meikäläiselle mukavaa viikonloppumatkaa Sveitsiin. Kiva kiva! Muuten on elämä mennyt aika rauhallisesti. Olen kyllä tuskaillut -niin kuin varmaan hyvin moni muukin- kun on pimeää koko ajan. Koirien kanssa on täytynyt käydä kylillä remmilenkillä, kun eihän meillä täällä böndellä ole edes katuvaloja, ja koko ajan täytyy varoa, ettei pimeässä törmäile puihin ja kiviin. Onneksi viime viikolla oli muutama tosi hieno kuiva ja aurinkoinen päivä, ettei ihan masentavan harmaaksi elämä mennyt. Lauantaina pidimme hakutreenit, ja silloin sää oli kyllä tosi hieno. Olikin oikein ilo treenata kaikin puolin. Mustonen oli nyt myös mukana ja sille tehtiin pari pistoa. Tosi hienosti Mustis löysi maalimiehet, ja ilmaisi tapansa mukaan kovin äänekkäästi. Svensson oli myös silminnähden hyvin innostunut työskentelemään ja senkin treeni meni kovin hienosti. Ainoa huono puoli treeneissä oli se, että ''meidän'' metsää metsää oli raivattu. Siellä oli ihan hirveää ryteikköä, ettei meinannut eteenpäin päästä. Onneksi meidän hienoihin piiloihin ei sentään ollut kajottu:) Hertta on keskittynyt olemaan vain ihana itsensä. Sillä on kyllä kuulo ja näkö ihan kateissa ja ulkona täytyy olla koko ajan tarkkana, ettei se lähde haahuilemaan väärään suuntaan. Sellaista se on, tuo vanhuus. 11.11.2007 Maneesikauden korkkaus Pääsimme tiistaina vihdoinkin, pitkän odotuksen jälkeen aloittamaan Svenssonin kanssa agilityn maneesikauden. Maneesitreenit kyllä alkoivat jo kuukausi sitten, mutta olen joutunut joka kerta jättämään treenit väliin työn vuoksi. Onneksi nyt pääsimme mukaan:) Treenit menivät oikein tosi hienosti, kun ottaa huomioon, kuinka vähän me ollaan agiradalle päästy. Ei edes hirveästi harmittanut, vaikka ennen treenejä plutasinkin sääriä myöten ojaan ja jääkylmään veteen.. Svensson oli hirmu innostunut koko puolitoistatuntisen ajan. Sillä on kyllä ilmavat hypyt: väliä Svenkan ja riman välillä on noin metri. Ei meillä pitäisi olla ongelmia ainakaan rimojen pudottamisessa:) Tai no, pudotti Svensson yhden riman: olin käskenyt Svenkan istumaan paikoilleen lähdössä ja kävelin itse radalle. Svensson lähti hitaasti liikkeelle ja kun huomasin sen, huusin heti ''seis''. Svenkka pysähtyi juuri ennen ekaa estettä, kurotti sitten ison nenänsä kohti rimaa ja pudotti kirsullaan riman. Kouluttajaa nauratti:) Otimme me treeneissä kyllä vähän takapakkiakin. Avustaja ei ennättänyt auttamaan meitä keinulla, ja Svensson kun oli niin kovin innokkaalla tuulella, se paineli täysillä keinulle. No, keinu rämähti eikä Svenssonia sitten saanutkaan enää keinulle eikä puomillekaan. Otin heti pari kertaa esteet uudelleen, mutta ei. Sitten tunnin päätteeksi otin mukaani kovasti lihapullaa ja yritin vielä uudelleen keinun ja puomin. No problem, tuumasi Svensson ja taas mentiin! Olen tässä miettinyt, että jospa me ensi keväänä päästäis Svenkan kanssa virallisiin kisoihin. Aika paljon on vielä opittavaa, mutta kyllä se siitä:) Hertta-neiti kolahti paperimuodossa tällä viikolla aika moneen talouteen, kun Mustin ja Mirrin mainoslehtinen jaettiin koteihin. Painosmäärä oli vaatimattomat miljoona kappaletta:) Oikein hieno mainoksesta tulikin, ja Hertta on kuvassa niin oma soma itsensä.. 5.11.2007 Hertta kiittää Tildaa ja Taffya ihanasta nimpparikortista! Merci beaucoup:) 4.11.2007 Hyvää nimipäivää, Hertta! Ihanaa, vihdoinkin lunta! Perjantain ja lauantain välisenä yönä ja vielä lauantaipäivänäkin satoi lunta, ja onneksi se on toistaiseksi pysynyt maassa. Tänään on ollut pakkastakin pari astetta ja aivan upea aurinkoinen sää. Toivottavasti tällainen keli jatkuu.. Svensson seisoi eilen aamulla nojatuolilla ja tapitti ulos; se ei varmaan oikein muistanutkaan, että talvella täällä päin maailmaa on tapana olla maa valkoisena. Aika innokkaasti nuo haukut lumessa aamulla vetelivät, Herttakin oikein sukelsi maahan ja tunki nenäänsä lumen alle. Hertta pääsi myös käyttämään ihanaa punaista villapuseroaan. Kuten kuvasta näkyy, neiti on tosi chic punaisessaan! Viikonlopun kohokohta oli paitsi lumen tulo myös eiliset hakutreenit ja Hilla-partaneidin vierailu. Svensson tapasi tyttöystävänsä Hillan ja minä ystäväni Erjan pitkästä aikaa, ja voi sitä onnea. Kaverukset painelivat menemään metsässä ja pellolla oikein olan takaa. Aikansa Svensson jahtasi Hillaa, mutta oli sitten sitä mieltä, että se olisi itse halunnut olla jäniksenä:) Hilla ja Erja tulivat mukaan myös hakutreeneihimme. Itse jätin Mustosen kotiin, kun teimme kuitenkin ennen treenejä ihan kunnollisen lenkin ja se otti vähän Mustosen voimille. Svensson oli onnessaan treeneissä, ja hienosti se kyllä maalimiehet sieltä metsästä bongasikin. En kyllä tiedä, kumpi oli Svenkan mielestä ihanampaa, työskentely vai rakkaiden kavereiden näkeminen:) Etenkin Ganja-herran näkeminen sai Svenssonin matelemaan ja nuolemaan idolinsa suupieliä. Ja Morris taas on Svenssonin mielestä nykyään tosi jees, kun Morris ei ole enää mikään rääpäle, vaan kunnon kokoinen partis. Alva ja Axelkin pääsivät mukaan, ja etenkin Alvan näkeminen oli Svenssonin mielestä niiiin ihanaa. Tänään on tosiaankin ollut todella hieno aurinkoinen sää ja haukut ovat olleet onnessaan. Itsellä sen sijaan oli heti aamusta pieni v***tus, kun heräsin hirveään kurkkukipuun ja veto pois -oloon. Näköjään flunssa-aalto on nyt löytänyt tiensä Muijalaankin. No onneksi on vapaapäivä ja voi rauhassa sairastaa.. 29.10.2007 Olipas mukava viikonloppu! Yhteen päivään voi mahtua paljon, kun aloittaa aikaisin ja toimii minuuttiaikataululla... Lauantaina juhlimme Svenssonin ja veljensä Tykin 2-vuotissynttäreitä veljestreffien merkeissä. Veljeskolmikon vahvuus ei tällä kerralla ollut sataprosenttinen; Taffy-veikkahan elelee nyt keskieurooppalaisessa ilmastossa hieman liian kaukana piipahtaakseen tuosta vain treffeille. Taffyn kuulumisia ja etenkin ihania kuvia voi käydä ihastelemassa täällä. Tykki sen sijaan oli mukana treffeillä ja tietysti myös Petsu-isä ja Putney-herra. Miina-äiteellä oli ollut sen verran rankka näyttelypäivä, että se jäi suosiolla kotiin Saimin kaveriksi. Ekaa kertaa mukana veljestreffeillä ollut Ansa-serkku piti huolen siitä, että vauhtia ei treffeiltä puuttunut:) Heti aikaisin aamulla suuntasin Svenssonin ja Mustosen kera Somerolle, missä kävimme Minnan ja Pertin kanssa vakoilemassa paimennuksen perusrataa. Siinä syksyisessä viimassa ja sumuisessa säässä pellon reunalla seisoessa käväisi mielessä, että olisihan sen lauantaiaamupäivänkin voinut toisella tavalla viettää. No, siellä oltiin ja mitä nyt sumun keskeltä jotain näin, niin eipä tuo perusrata ihan kakunpala ole. Mutta täytyyhän tavoitteita ja haasteita olla, vai mitä? Somerolta kurvailtiin renkaat soikeina kohti Espoota, sillä meillä oli sovittu hakutreenit. Olikin oikein tosi mukava pitkästä aikaa päästä hakumetsään! Mustonen oli aivan täpinöissään kun se pääsi oikeisiin töihin ja niin onnellinen, kun se näki kavereitaan pitkän tauon jälkeen. Oikein kivasti molemmilla meni treenit, vaikka taukoa on tosiaan ollut melkein koko kesä ja alkusyksy. Hakusession jälkeen meillä olikin sitten koko ilta aikaa saunoa, syödä ja seurustella. Svensson ja Tykki olivat niin onnellisia, kun ne pääsivät pinkomaan pihalla täysillä, ja saivat jatkaa painimistaan ja juoksukisailuaan vielä sunnuntainakin. Ennen kotiinlähtöä Tykki vielä kutsui Svenssonin kilpajuoksuun, ja siinä sitten paineltiin menemään hirmuista rundia pitkin pihaa. Sen verran harrastukset ja seurustelu veikan kanssa näytti Svenkkaa väsyttävän, että eilen illalla poika kaatui iltaruoan jälkeen hyvin tyytyväisen oloisena uudelle pedilleen makaamaan.. Kiitokset taas kerran mukavasta seurasta Minnalle, Pertille, Eijalle ja Pekalle! Kutsua odotellaan uusille treffeille... Tuossa vieressä Ansa-neiti on heittäytynyt Pertin syliin rapsuteltavaksi. Kovin pidättyväinen koira:) Ja Minna on jostain syystä tunkemassa villasukkia korviinsa..kuva kertoo jotain iltamyöhään käytyjen keskustelujen tasosta..Ja alakuvassa Svensson esittelee ylpeänä veikaltaan saatua hienoa pääkallopetiä. 24.10.2007 HIP HIP HURRAA! ONNEA SVENSSONILLE! Meidän pieni (24+ kg) paimenpoikamme Svensson täyttää tänään jo 2 vuotta ja siirtyy kai sitten ns. aikuisten sarjaan. Kamalan nopeasti se aika lentää...vastahan tuo oli pieni rääpäle pentulaatikossa, nyt ei taitaisi sinne pentulaatikkoon Svenkka veljineen enää mahtua:) Synttäreitä sankari on viettänyt ns. työn merkeissä: päivän kotona lepäillen, illalla pitkällä metsälenkillä reippaillen ja sen jälkeen pihalla Hertan ja Mustosen kanssa leikkien. Svensson ja emäntänsä lähettävät aivan hirmuisesti synttärionnitteluja veljilleen Tykille Kangasalle ja Taffylle Sveitsiin! Synttäreitä juhlitaan paremmin ensi lauantaina, kun Tykki ja Miina-äitee perheineen tulevat meille treffeille. Taffy valitettavasti ei Sveitsistä asti ennätä mukaan, mutta voimme varmaan pitää etäbileet?:) Muuten meillä on otettu elämä aika rauhallisesti. Hertta sai viime viikolla jonkinlaisen paniikkikohtauksen kahdesti saman päivän aikana, kun meillä oli hirveä härdelli ja meteli ulos lähtemisen kanssa (yhteensä viisi partista kärkkymässä oven edessä). Onneksi sain heti seuraavaksi päiväksi ajan eläinlääkäriin. Lääkäri arveli, että Hertta oli saanut joko lievän aivoinfarktin tai epileptisen kohtauksen. Sen jälkeen tyttö on ollut ihan ok; täytyy vain yrittää katsoa, ettei tule mitään stressitilannetta. Vähän tietysti huolissani olen tytöstä, kun ikääkin on jo yli 13 vuotta ja tuossa iässä voi tapahtua mitä vain. No, toivottavasti kohtauksia ei enää tule.. 18.10.2007 Viisikko maalla Maailmankuulu viisikko eli Leo, Paul, Tim ja...eikun Hertta, Mustonen, Svensson, Jakke ja Raisu kokoontuivat jokasyksyiseen tapaamiseensa Muijalassa. Jakella ja Raisulla on ollut syysloma, ja missäs sen paremmin viettäisi kuin raikkaassa maalaisilmassa Muijalassa:) Eväät eivät olleet ihan niin ruhtinaalliset kuin oikealla viisikolla, mutta kyllä ne kuivamuonat ja riisit ym. sörsselitkin kelpasivat vallan mainiosti. Juniorit eli Svensson ja Raisu vetelivät neljän päivän ajan pihalla menemään niin että tanner tömisi. Juoksukisan jälkeen oli ensin pienet painit ja sen jälkeen keppitaistelut. Veteraanien veteraanit Hertta ja Jakke pyörittelivät silmiään moiselle menolle. Ei sitä 12- ja 13-vuotiaana enää oikein jaksa moista.. 14.10.2007 Paimennusvuoden komea päätös Eilen lauantaina kiiruhdimme Svenssonin sekä Eijan ja Ansa-neidin kanssa heti aamutuimaan Piikkiöön paimennuspäivän treeneihin. Siellä olikin varsinaiset eri rotujen paimennuskekkerit: kolme partista (meidän lisäksi Tahti sekä emäntänsä Tupu), yksi mudi, kaksi nahkacollieta, neljä aussieta sekä vain yksi bortsu. Meillä oli kyllä tosi onnistunut päivä kaikin puolin. Ilma oli upea, mitä nyt tuuli oli hieman raaka. Olimme kuitenkin pukeutuneet niin lämpimästi, ettei tuulen tuiverrus tuntunut missään. Juu ja evästä oli enemmän kuin tarpeeksi (miten ruoka voikin maistua retkellä niin hyvältä?) ja seura tietysti erinomainen. Kun vielä omat muruset hoitivat homman loistavasti, mikäs sitä on ollessa! Svenssonin paimennukseen olen enemmän kuin tyytyväinen. On se kyllä aika epeli: hirmu into piukassa, mutta malttoi rauhoittua, kun muutaman kerran muistuttelin asiasta. Eikä jäänyt syömään lampaanpaskaa eikä tullut muitakaan sijaistoimintoja. Niin että vapiskaa vaan partikset siellä Ruotsissa, ensi vuonna näytetään teille! Ansa tutustui lampaisiin ihka ekaa kertaa elämässään. Eipä neiti -viikon päästä 4 kk- pelännyt lammasotuksia yhtään, päin vastoin. Siellä se aitauksessa paineli menemään lampisten perässä hyvin tomerasti. Ja ei kun ens kesänä taippariin, ainakin:) Oli kiva nähdä Tahtikin työn touhussa. Kivalta näytti meno; saisikohan Tahdista ja Tupusta kisaseuraa ensi kesänä Ruotsiin.... Laitoin galleriaan muutamia kuvia eilisistä paimennustreeneistä. Siitä vaan ihastelemaan partismenoa:) 8.10.2007 Kotiinpaluu Maailmanmatkajamme Svensson on nyt saatu takaisin kotiin, vaihdokki Putney palautettu omaan kotiinsa ja valtakunnassa kaikki hyvin. Tänään Kellomäillä Svenkka ja veljensä Tykki vielä vetivät reissun päätteeksi kovat riennot pellolla ja ojassa, ja Svensson pääsi ennen kotiin lähtöä ottamaan pikku treenit lampailla. Voi sitä pienen partispojan onnea! Ruotsin-matkalta Svensson toi mukanaan komean ruusukkeen sekä soman tuikkulyhdyn muistona paimennuskisasta. Mukavaa, että meitä keskeyttäneitäkin muistettiin:) Ensi lauantaina mennään Svenssonin kanssa taas paimentamaan Piikkiöön koko päiväksi. Sitten taitaakin tämän vuoden paimennukset olla pulkassa. Mutta nyt alkaa kyllä kova treenaaminen ensi syksyn Ruotsi-kisoihin. Tavoitteena on petrata tämän vuoden suoritusta, eli jos ei ensi kerralla jouduttais keskeyttämään. 7.10.2007 Mestari-mummo ja raakile-pojanpoika.. Paimennuskisat Ruotsin Mårtensbyssä ovat nyt takana. Ei tullut noviisiluokan kolmoisvoittoa Suomeen, mutta ei se mitään! Lampaat olivat kuulemma vähän liian vaikeita meidän nuorukaisille eli Svenssonille ja Tykille. Molemmat keskeyttivät, mutta saivat arvokasta kisakokemusta. Tuomarin kommentti oli, että ''lisää vaan treeniä'' (ja etenkin tottelevaisuutta). Petsu-isi sen sijaan sijoittui komeasti viidennelle sijalle! Petsu sai saman pistemäärän kuin neljänneksi sijoittunut, mutta kun aika ratkaisi, Petsun sijoitus oli lopulta viides. Se on kyllä tosi hieno sijoitus, onnittelut viikonloppuisälle! Svenssonin isoäiti Debbie näytti jälleen kerran olevansa niin kova luu, että vei Callen kanssa SM-luokan voiton eli samalla Ruotsin partisten paimennusmestaruuden. Ei huonosti 12-vuotiaalta! Ehkä me ollaan sitten 10 vuoden päästä yhtä hyviä:) Huomenna haemme maailmanmatkaajan kotiin ja palautamme samalla vaihdokki-Putneyn. Putney on viihdyttänyt meitä kovasti täällä Muijalan maaseudulla hauskalla olemuksellaan. On se vaan aivan huikea lipsuttelija:) 6.10.2007 Veteraanikerho kokoontuu Muijalassa viikonlopun ajan Nyt kun juniorimme Svensson on kaukana Ruotsissa ja vaihtarina on Putney-herra Kesannolta, on meillä tosiaankin viikonlopun pituinen veteraanikerhon kokoontuminen. Partisten keski-ikä on yli 11 vuotta ja meidän ihmisten keski-ikä..no joo, antaa sen asian olla:) Kyllä näiden veteraani-ikäisten kanssa eläminen on niin rauhallista. Lenkillä käyskennellään somasti jonossa, ei rynnitä eikä saada hepuleita. Haistella kyllä pitää kaikkia puskia pitkään ja hartaasti. Mustonen on kyllä aika onnessaan, kun se saa taas pitkästä aikaa olla se nuorin, ja saa melkein jakamattoman huomioni:) Svenssonilla on mennyt Ruotsissa hyvin. Tämän päivän paimennustreenit sujuivat kuulemma ihan ok, vaikka hieman oli pojalla liikaa vauhtia. No, se ei ole yllätys. Huomenna Svenkka varmasti näyttää kisakumppaneilleen, mistä puusta se on lohjalaispartis veistetty! Ei kun kovasti tsemppiä Svenkalle ja Pertille sekä Minnalle, Tykille ja Petsulle! Ai niin. Me Henkan kanssa innostuttiin lähtemään tänä iltana Jari Sillanpään keikalle Lohjalle. Kaikkea sitä tekee kun vanhaksi elää... Mutta kyllä oli Siltsu tosi hyvä, täytyy tunnustaa. Ja onhan se melkein naapurin poikia, kun tuolla Vihdissä asuu:) 5.10.2007 Avainkaulalapsemme lähti kohti uusia seikkailuja Tänään sitten pakkasin paimenpoika Svenssonin kisakasseineen autoon ja huristelimme illansuussa kohti Turun satamaa. Svenssonin vaihtarina sain partisherra Putneyn, 11 v, viikonlopuksi meille. Täytyyhän se kolmen partiksen tasapaino säilyä.. Tätä kirjoittaessa Svensson seilaa merellä Tykki-veikan ja Petsu-isin sekä Minnan ja Pertin kanssa kohti Tukholmaa (eikä sitten pelata baarissa hedelmäpeliä, poika!).Huomenna on edessä paimennustreenit, ja sitten sunnuntaina Ruotsin partisten paimennusmestaruuskilpailut, yritys numero 2. Kauheasti täällä kotikatsomossa, vai pitäisikö sanoa kotikuuntelemossa (vai muuten vaan kotisohvalla) jännittää, kuinka meidän pienen maalaismurun siellä käy! Tassut pystyyn!!
Melkein inkkarikesä! Onpa ollut aivan tosi hieno ilma koko viikonlopun! Tämähän on ollut melkein intiaanikesä:) Murut ovat saaneet nautiskella ihanasta syyskelistä ulkona temmeltäen. Eilen saimme pitkästä aikaa kavereita lenkille, kun Miina, Saimi ja pikku Ansa tulivat kanssamme reippailemaan. Tosi hienosti Ansa jaksoi juosta, loikkia, pomppia ja kävelläkin koko pitkän lenkin. Välillä se tosin kävi viilentymässä ihanassa mutaojassa ja plutasi sinne niin antaumuksella, etteivät edes jalat kantaeet...Ruskean partiksen hyväksi puoleksi on muuten sanottava, että kura ei juurikaan näy, vaan päinvastoin korostaa hienosti ruskeaa väriä! Mustonen ja Svensson olivat onnellisia, kun saivat nähdä kavereita, ja ne jaksoivat ottaa kärsivällisesti vastaan Ansan lukuisat liehittelyt. Hertta puolestaan oli onnellinen, kun se sai meidän lenkkimme ajan olla Henkan seuraneitinä auton pesuprojektissa pihalla. Ja minä oilsin ollut onnellinen, jos Henkka olisi pessyt myös minun autoni... Innostuin viikonloppuna kuvamaan Herttaa ja Mustosta yhtä proggista varten. Galleriassa on muutama kuva meidän virkeistä ja iloisista veteraaneista syksyisessä maisemassa.
24.9.2007 Lammasmainen maanantai Tänään on ollut tosi komea syyspäivä, siis vallan mainio sää pitää vapaapäivää. Parantelin yhä Pariisin-matkalla saadun flunssan rippeitä, kävin Mustosen ja Svenssonin kanssa pitkällä metsälenkillä (Hertta makoili sen ajan tyytyväisenä kotisohvalla tehtyään puolen tunnin aamupäiväulkoilun) ja iltapäivällä polkaisimme Svenkan kanssa Piikkiöön lampaita moikkaamaan. Piikkiössä meitä odottikin iloinen yllätys, sillä kaverimme Mysak-partis ihmisineen oli myös tullut treeneihin. Tarjolla oli siis kaksin verroin vauhdikasta partismenoa:) Svenkalla eka sessio meni taas höyryjä päästellessä. Svensson yritti koko ajan liian lähelle lampaita, ja lampaat tietysti parhaansa mukaan eroon Svenkasta. Siinä rytäkässä sitten yksi lampaista astui jalalleni ja kaaduin pehvalleni kaikkien lampaiden keskelle. Ranne nyrjähti ikävästi, mutta ei tuo nyt onneksi näytä turvonneelta. Tekevälle sattuu, jep! Toinen sessio meni oikein paljon paremmin, kun Svenssonilla oli nyt malttia ja se oli saanut ne höyryt päästään ulos. Kimmo-ope kysyi, onko Svensson kotioloissakin yhtä kuuma, ja sain taas kertoa, että jätkähän on yleensä kuin viilipytty, agilityssakin vaan haukottelee. Lampaat ne on, jotka meidän nuorukaisen saa kuumenemaan:) Mysse oli aluksi vähän ihmeissään lampaiden keskellä, kun edellisestä tapaamisesta lampaiden kanssa oli ennättänyt vierähtää kaksi vuotta. Mutta niin vain se homma muistui mieleen, kun Mysse toisen kerran meni aitaukseen. Lisää vain treeniä, niin kyllä se siitä lähtee! Nämä treenit taisivat nyt olla viimeiset ennen uutta Ruotsin-reissua. Eipä voi muuta kuin laittaa tassut ristiin ja toivoa, ettei ne lampaat siellä kisassa ihan heti räjähdä käsiin -noin niin kuin vertauskuvallisesti sanottuna.... 20.9.2007 C´est la vie! Koska kesälomaani oli jäljellä vielä viikko ja koska kesällä ei tullut tarpeeksi reissattua, visiteerasimme Henkan kanssa viisi päivää Pariisissa. Murut olivat reissumme ajan hyvässä huomassa: Hertta ja Mustonen ihanalla lepolomalla Jaken ja Raisun luona Nummelassa, Svensson veikkansa Tykin sekä isänsä Petsun ja Putney-sedän kaverina Kangasalla. Edellisestä Pariisin-matkastani oli ennättänyt vierähtää jo tovi. Nyt pääsin tutustumaan kaupunkiin vähän toisesta näkökulmasta kuin reilausvuosinani, mikä ei suinkaan ollut huono asia... Kuten oheisesta kuvista näkee, törmäsimme Pariisissa sulosäärisiin pariisittariin, kovin pieneen Eiffel-torniin sekä partikseen! Pilgrim-niminen partispoika käveli emäntänsä kanssa vastaamme lauantain ruuhkassa. Hieman aran oloinen poika oli, mutta suostui kuitenkin kuvaan:) Emäntänsä oli kovin kiinnostunut suomalaisista partiskasvattajista. Hän pelkäsi ranskalaisten kasvatustyön kuolevan kokonaan, kun siellä on kuulemma niin riitaisaa touhua partispiireissä. Oikeasti nuo ranskattarien sulosääret kuuluvat skottilaisille miespuolisille rugby-faneille. Pariisissa on meneillään rugbyn MM-kisat (lokakuun loppuun asti!) ja kaupunki oli täynnä lajille vihkiintyneitä faneja eri puolilta maailmaa. Mukava piristysruiske meidänkin lomallemme:) Meillä Svensson valmistuu nyt uuteen paimennuskisaan Ruotsissa kahden viikon kuluttua. Itse en lähde mukaan, mutta Pertti on ystävällisesti suostunut kisaamaan noviisiluokassa nuoren herran kanssa. Treeni on näyttänyt niin lupaavalta, ettöä uskallan toivoa kisasta vaikka mitä! No, ainakin tulosta:)) 12.9.2007 Kiharakarvainen noutaja -ainakin melkein Viikonlopun paimennusleirillä Backamossa Svensson oli lähellä muuttua kiharakarvaiseksi noutajaksi tai espanjanvesikoiraksi... Svenkka sai nimittäin aikamoisen tällin sähköpaimenesta. Tulimme treenaamasta pellolta, ja olin juuri pyytämässä Svenssonia hyppäämään aidan yli, kun Svenkka alkoi huutaa aivan hirveästi. En ensin tajunnut, mitä tapahtui, kun Svenkka vain huusi ja huusi ja meni maaten. Ajattelin, että nyt koira kuolee, mutta sitten alkoi raksuttaa: Svensson oli jostain syystä osunut toisella sivulla olleeseen aitaan ja saanut siitä sähköiskun. Mulla ei käynyt edes mielessä, että siinä oli sähköä, ja Svensson oli kulkenut siitä samana päivänä jo pari kertaa aikaisemmin. No, kun Svensson tokeni, vein sen takaisin aidan lähelle. Eihän se enää välittänyt mitään eikä tainnut muistaakaan koko tapahtumaa. Jos tälli olisi ollut isompi, olisikohan Svensson muuttunut kiharakarvaiseksi koiraksi? Ainakin piirretyissä ihmisten tukka muuttuu ihan kiharaksi, kun ne saavat säkärin. Siinä olisi kyllä ollut kasvattajalle selittämistä..juu ja näyttelytuomareille:)
Kisat, joita ei sitten tullutkaan,seikkailua Tukholman yössä sekäylellistä elämää sviitissä..
|
Reporanka-olotilaan tarvitaan aikainen herätys, koko päivä paimennusta ja heti seuraavana päivänä kolme rataa agilityssa...
Ohessa Beltsu synttäripäivänä kaikessa 24,5 kilon komeudessaan:)
nssa maastoon kaksi minuuttia meidän jälkeen. Mulla oli sellainen olo, että sudin ihan tyhjää ja kaikki vaan loikkii kevysti meidän ohitsemme...
li välillä liikaa...
i pitkästä aikaa näyttelyssä. Eilen illalla olin itseeni kovin tyytyväinen, että olin saanut pestyä Svenssonin jo keskiviikkona ja harjattua torstaina. Perjantai oli siis pelkkää auvoa..Tänä aamuna ajellessa Tampereelle inhottavan loskaisessa kelissä kyllä mietiskelin, miksi ihmeessä tuli koira ilmoitettua näyttelyyn..Fiilikset eivät yhtään kohentuneet, kun Svenssonin kanssa yritimme raivata tietämme näyttelypaikan käytävillä. Teki mieli alkaa kirkua siinä ahtaassa tilassa, huh!
1.10.2006
